Se kaikki alkoi minun mielestäni liian leveästä jalkakyykkyasennosta. Olkoonkin, että lantion rakenne on kaikilla vähän erilainen ja että pitkäsäärisellä kehon tukipisteen säilyttäminen jalkaterän etuosalla saattaa vaatia joko syvempää etunojaa tai leveämpää kyykkyä. En silti ollut tyytyväinen. Toisen suoritukseen on helppo suhtautua hyväksyvästi ja kannustavasti. Omaansa ei. Enemmän, paremmin, syvemmälle. Olin saanut päähäni, että jalkaterien ja nilkan liikkuvuutta pitää parantaa.
Niinpä päädyin Spartan Academyn mobility-ohjaajakoulutukseen.
Ohjaajakoulutukset ovat siitä hyviä, että niistä saa aivan valtavasti tietoa ja syvällisempää osaamista myös omaan harjoitteluun. Tämä on yksi niistä koulutuksista.
Liikkuvuusharjoittelustahan tulee perinteisesti mieleen staattinen venyttely. Säännöllisillä pitkillä venytyksillä pystytäänkin hetkellisesti lisäämään nivelen liikerataa ja totuttamaan niveltä ja tukikudoksia venytykseen. Jos kuitenkin halutaan kehittää lihashermojärjestelmää kontrolloimaan saavutettuja liikeratoja, tarvitaan myös aktiivista liikkuvuusharjoittelua.
Aktiivinen liikkuvuusharjoittelu on nimensä mukaisesti dynaamista, liikkuvaa. Se kehittää lihasvoimaa, lihaskestävyyttä ja liikekontrollia. Se lisää myös nivelen nestekiertoa ja siten lihaskalvojen liukuvuutta toisiinsa nähden. Kyse on siis toiminnallisesta liikkuvuudesta, joka on sovellettavissa niin arjen askareissa kuin urheilusuorituksissakin. Esimerkiksi kuntosalilla hyvä liikkuvuus lisää turvallisuutta, kun liikkeet painojen kanssa pystytään tekemään riittävällä liikelaajuudella ja hyvällä tekniikalla.
Hyviä aktiivisia liikkuvuusharjoituksia ovat esimerkiksi myofaskiaalisia lihastoimintaketjuja hyödyntävät liikeketjuavaukset. Käytännössä tämä tarkoittaa dynaamisia venytyksiä, joihin osallistuvat samanaikaisesti yläraajat, keskivartalo ja alaraajat ns. liikeketjuina. Ketjuja on kahdeksan: etuketju eli kehon etupuoli, takaketju eli kehon takapuoli, sivuketjut molemmilla puolilla sekä diagonaaliset ristilinkit vastakkaisesta yläraajasta keskivartalon kautta vastakkaiseen alaraajaan, sekä edessä että takana. Ryhmäliikunnassa esimerkiksi FasciaMethod-tunnilla tehdään tämän tyyppisiä harjoituksia.
Toinen hyvä aktiivinen liikkuvuusharjoitus on kontrolloitu nivelpyöritys. Niveliä liikutellaan niiden sallimissa liikesuunnissa ääriasennosta toiseen, mutta vain kivuttomalla liikelaajuudella. Säännöllisesti tehtävät pyöritukset parantavat tukikudoksia, ääriliikeradan voimantuottoa, liikelaajuutta ja kontrollia. Olen nyt testannut näitä kahden viikon ajan ja kyllä, sekin mistä alunperin lähdin liikkeelle, on selvästi parantunut: se jalkakyykky.
En tiedä, onko lopulta väliä sillä, mistä syystä aloitamme. Pääasia on, että aloitamme. Minulle tämä kurssi on avannut ihan uudella tavalla liikkuvuusharjoittelun maailman. Se on herättänyt kipinän, innostuksen. Tykkään edelleen yinjoogan rentouttavan pitkistä staattisista venytyksistä, mutta oivallan senkin, miksei sama liikelaajus välttämättä enää olekaan käytössä huomenna. Keho oppii. Ja unohtaa. Viemällä asioita toiminnalliselle tasolle, käytäntöön, opimme enemmän ja muistamme pidempään.
Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen Ihana, kamala kehonhuolto. Perun ainakin osittain puheeni. Otan nöyrästi tuon "kamala"-sanan pois. Taidan olla innostunut tästä nyt ihan oikeasti. Oodi kiristäville nilkoille.
