Tervetuloa vähän erilaiseen liikuntablogiin! Kaikki lähti liikkeelle innostuksesta kirjoittaa. Olen kirjoittanut välillä aika harvakseltaan ja välillä vähän enemmän. Ajatuksena oli, etten ota kirjoittamisesta mitään painetta. Se tulee, mikä on tullakseen. Tästä syystä blogin rungon työstäminen vei lopulta neljä vuotta. Meillä hitailla hämäläisillä se tosin ei ole aika eikä mikään!
Tavoitteenani on ollut koota talteen hyödyllistä tietoa. Blogi on minulle ikäänkuin oppimispäiväkirja, jonka teksteihin voin itsekin aina palata. Olen kirjoittanut motivaatiosta, erilaisista liikkujatyypeistä, kestävyyskuntoharjoittelusta ja ihan erityisesti omasta rakkaasta harrastuksestani juoksusta. Olen kirjoittanut lihaskuntoharjoittelusta, kuntosaliharjoittelusta ja kehonhuollosta sekä antanut liikuntavinkkejä kotiharjoitteluun.
Liikunnan lisäksi olen kirjoittanut hyvinvoinnista, palautumisesta ja unesta. Olen opiskellut psyykkistä valmennusta ja uskon, että osaamme liikuntavalmennuksessa paljon sellaista, mitä kannattaisi hyödyntää kokonaisvaltaisemminkin elämässä. Esimerkiksi työhyvinvointityössä. Tästä aiheesta kirjoitan muun muassa kokonaiskuormitusta ja palautumista käsittelevässä tekstissäni.
Tärkeä osa hyvinvointia on tottakai myös ruoka ja se, miten ruokaan ja syömiseen suhtaudumme. Oma näkökulmani perustuu intuitiiviseen syömiseen. Jos et ole vielä tutustunut aiheeseen, kannattaa tutustua. Minulle intuitiivinen syöminen on opettanut ennen kaikkea oman kehon kuuntelua, tervettä sallivuutta, kaikenlaisen ruoan kunnioitusta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ei siis turhia kitudieettejä vaan jotakin ihan muuta. Ei tämäkään aina ihan helppoa ole, mutta yrittämisen arvoista... kyllä, ehdottomasti!
Syksyllä 2020 kokosin tekstit aihealueittain ja jäsensin kokonaisuuden luettavampaan muotoon. Samalla poistin pari vanhaa kirjoitusta, jotka eivät mielestäni sopineet kunnolla mihinkään aihealueeseen. Lopuksi lisäsin vielä osiot luontoliikunnasta, arkiaktiivisuudesta ja elämäntapamuutoksesta. Ihania ideoita on tullut vuosien varrella ja paljon on varmasti jäänyt vielä kirjoittamattakin siinä vaiheessa, kun blogi oli valmis.
Ja kyllä, lopulta aloin kirjoittaa myös joogasta. Se oli minulle aihealueista ehkä kaikkein rakkain ja silti vaikein. Vaikein siksi, että tuhansien vuosien joogaperinteen edessä tällainen pieni ohjaajanalku ja harrastelija tuntee itsensä väkisinkin aika nöyräksi. Mitä minulla oikeastaan olisi edes sanottavaa näin isosta asiasta? Enhän ole edes RYT200. Yoga Yinful -ohjaajaopintojeni myötä halusin kuitenkin kirjoittaa omista kokemuksistani ja siitäpä se ajatus sitten lähti. Blogista löytyy myös ohjausharjoitteluna tekemiäni videoita kohdasta Yinjooga. Toivon, että innostut kokeilemaan tätä ihanaa, lempeää joogalajia ja jäät ehkä koukkuun, kuten minulle kävi. Jooga on kulkenut mukanani vaikeinakin aikoina ja olen saanut siitä voimaa ja energiaa silloin, kun olen sitä eniten tarvinnut. Se ei ole tehnyt minusta täydellistä. Elämäni ei ole aina seesteistä ja ihanaa kuten mielikuvat joogasta mediassa usein antavat ymmärtää enkä edelleenkään osaa seisoa päälläni. Joogan myötä olen oppinut kuitenkin monia muita tärkeitä asioita. Kuten itsemyötätuntoa ja omien rajojen hyväksymistä. Suosittelen lämpimästi!
Eri aihealueiden lisäksi olen kirjoittanut joitakin satunnaisia postauksia otsikolla Pohdintoja elämästä. Sitä ja tätä. Tarkoituksena on ollut pohdiskella ajankohtaisia asioita matkan varrelta ja siitähän bloggaamisessa on kyse. Lyhyitä nasevia kirjoituksia mieluiten vähintään kerran viikossa, sanoo kotibloggaajan perusopas. Jos olet lukenut blogiani, tiedätkin jo... not my style! Minusta on hienoa, että jotkut osaavat tiivistää sanottavansa 2-3 lyhyeen kappaleeseen. Minä en osaa. Eikä sen väliäkään.
Abert Einsteinin sanoin: "Jos tuomitset kalan sen perusteella, miten hyvin se osaa kiivetä puuhun, se elää koko elämänsä uskoen olevansa tyhmä." Blogin perusajatuksena on, että olemme kaikki erilaisia liikkujina. Miksi emme siis kirjoittajanakin? Päätin siis alkaa kirjoittaa ja tällainen siitä sitten tuli.
Tervetuloa seuraamaan blogiani!
© Miia Lemström
