Hyvinvointia poikkeusoloissa

Luin Miika Nousiaisen kirjaa "Pintaremontti". Kirjassa olevat otteet hyvinvointibloggaajan täydellisestä elämästä saivat mietteliääksi. Eihän kenenkään elämä tietenkään ole pelkkää onnea ja määrätietoista etenemistä onnistumisesta toiseen, mutta onko kiiltokuvamaisen kaunis elämä kuitenkin juuri se, mitä haluaisimme hyvinvointiblogista löytää? Toivoa? Unelmia? Ehkä olen itse väärillä linjoilla, kun kirjoitan välillä rosoistakin. Ajattelen sen olevan elämänmakuista, mutta ehkä se onkin vain tylsää arkirealismia. Voi olla.

Ahmin samasta aiheesta lisää Talouselämän artikkelista "Kriisiterapeutti valaa uskoa suomalaisiin: Haaveilulle on tärkeä antaa tilaa ja vaikka haaveet eivät vielä ensi kesänä toteutuisikaan, auttaa, että taskussa on varasuunnitelmia". Artikkelissa kannustetaan ihmisiä poikkeusoloissakin haaveilemaan ja asettamaan tavoitteita tulevaisuutta varten, vaikkakin joustavasti. Joustavasti siksi, että haaveet voivat kaatua kuten olemme koronavuoden aikana oppineet. Kaikki ei aina ole omassa päätäntävallassamme. Niin on loppujen lopuksi ollut aina, mutta juuri nyt se on erityisen tärkeää oppia hyväksymään. Muuten käy raskaaksi. Tosiasioiden kieltäminenkin on voinut toimia vähän aikaa, muttei pidemmän päälle. Lopulta totuutta on opittava katsomaan silmiin.

"Sairastuminen, kuoleman mahdollisuus, koronarajoitukset ja huoli läheisistä kuormittavat useimpia, vaikka oma työpaikka olisi tallella, talous kunnossa ja elämä muutenkin näennäisesti ennallaan. Väsymisestä ei ainakaan pidä tuntea syyllisyyttä, eikä ajatella, että mitä minä nyt valitan pienestä. Poikkeusaikaa ei myöskään tarvitse suorittaa reippaudella, saa olla turhautunut ja väsynyt."

Tämä on minun mielestäni hyvin sanottu. Poikkeusaikana ei tarvitse olla mitenkään ylikorostuneen reipas. Ihan tavallinen riittää. Se, että menemme pandemiasta huolimatta töihin tai kouluun ja hoidamme ne tehtävät, millä itse kukin tätä yhteiskuntaa pyöritämme. Kaikki eivät voi olla etätöissä tai etäkoulussa, vaikka mediaa seuraamalla niin voisi välillä kuvitellakin. Siksi on olemassa rajoituksia, joilla suojaamme toinen toisiamme arjen kohtaamisissa. Kun tämän hoidamme hyvin, se se vasta onkin reippautta. Poikkeusoloissa vastuunkanto korostuu. Jos taas töitä ei juuri nyt ole, sekin vaatii sopeutumista. Tärkeintä on säilyttää toimintakyky ja TOIVO. Tämäkin menee vielä ohi.

Jäin miettimään, mitä hyvinvointi sitten tarkoittaa pitkittyneen koronapandemian koettelemassa yhteiskunnassa. Ennen kaikkea se tarkoittaa tosiasioiden hyväksymistä ja silti toiveikkuutta. Joskus voisi olla helpompaa kieltää tosiasiat ja ajatella, ettei tämä koske minua. Jatkan vaan samaan malliin. En minä pelkää. Silloin unohdamme kuitenkin muut ihmiset ja sen, että emme lopulta ole tämän keskellä yksin. Vastakkainasettelujen ja syyttelyiden sijasta tarvittaisiinkin nyt aitoa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Kun muistamme, että yhdessä olemme paljon vahvempia kuin yksin, saamme itsekin tuuppausapua silloin, kun emme meinaa päästä eteenpäin. Se on sitä hyvinvointia, sekin.

Ja sitten on se TOIVO. Viittaan tässä toiseen kirjaan, psykoterapeutti Maaret Kallion viisaaseen elämäntapaoppaaseen "Voimana toivo". Toiveikkuuden säilyttäminen vastoinkäymisten keskelläkin on voimavara, joka suojaa meitä vahingollisilta tunnetiloilta kuten epätoivolta ja luovuttamiselta. Yhdessä vahvaksi taotun itseluottamuksen kanssa se suojaa meitä myös masennukselta. Haluan korostaa, että nämä molemmat taidot ovat opeteltavissa olevia asioita, eivät siis vain joitain pysyviä ominaisuuksia, jotka meillä joko on tai ei ole. Hyvillä elämän eväillä niiden ylläpitäminen on luonnollisesti helpompaa, mutta juuri tällaiset poikkeusolot ovat hyviä opinkappaleita meille ihan kaikille. Kun työstämme vaikeita tunteita kuten pelkoa ja opimme jalostamaan sen sopeutumiseksi eli rinnakkaiseloksi vallitsevien olosuhteiden kanssa sekä viisaaksi toiminnaksi niiden keskellä, opimme samalla aivan valtavan paljon myös itsestämme. 

Valoa kohti.

Poikkeusolojen hyvinvointia on siis jatkaa määrätietoisesti valoa kohti silloinkin, kun hetkellisesti näyttää pimeältä. Jokaisessa päivässä meillä on omat valon pilkahduksemme, kun opimme kiinnittämään niihin huomiota. Nyt kevättä kohti mentäessä saamme onneksi myös auringonvaloa yhä enemmän. Luonnonkin keskeltä se loistaa... TOIVO.

Lajiesittely: Pilatesfunc

Etsiskellessäni uutta intoa kotiliikuntaan otin kuukaudeksi käyttöön Lavis-tv:n. Laviksesta eli lavatanssijumpasta olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta löysin sivustolta myös uuden tuttavuuden: Pilatesfunc-tunnin. 

"Pilatesfuncin liikkeet sekä sarjat perustuvat Pilatekseen ja tunnin ydintehtävä on keskittyä kehon syviin lihaksiin. Tunnilla tehdään monipuolisesti koko kehoa vahvistavia liikkeitä. Tärkeintä tunnilla on liikkumisen lisäksi hauskanpito iloisessa ilmapiirissä. Pilatesfunc-tunnilla löydät keskivartalosi syvät lihakset!" lupailee tuntikuvaus. Tätähän piti päästä kokeilemaan.

Perinteisellä Pilates-tunnilla liikkeet tehdään hengityksen tahdissa ja hengityksen rooli on keskeinen. Se tukee kehon asentoa ja ohjaa liikettä. Kun osallistuin ensimmäiselle Pilateksen alkeistunnille, käytimme ison osan tunnista hengityksen opetteluun. Ei siis mikään ihan vähäpätöinen juttu. Siksi voikin tuntua vähän yllättävältä, että Pilatesfuncissa liikkeet tehdään musiikin tahdissa. Hengitys tulee, jos on tullakseen. Jotenkinhan se aina siellä virtaa, mutta siihen ei tarkoituksella kiinnitetä huomiota. 

En ole itse Pilates-harrastaja, joten en osaa suhtautua lajiin kovin ryppyotsaisesti. Minusta Pilatesfunc on hauska tunti. Liikkeet pohjautuvat Pilatekseen, mutta tapa, jolla ne tehdään, muistuttaa enemmän leppoisaa jumppatuntia. Ja kun sanon leppoisaa, tarkoitan nimenomaan tunnelmaa ja musiikkia. Liikkeet ovat todella tehokkaita ja osin haastaviakin juuri siksi, että ne ovat erilaisia kuin mihin perusjumppaaja on tottunut. Painopiste on kehon asentoa ja ryhtiä tukevissa syvissä lihaksissa.

Pilatesfunc-tunti, jolle osallistuin, aloitettiin seisten tehtävillä lämmittelevillä liikkeillä. Selän rullaukset, kylkivenytykset, kierrot ja dynaamiset askelkyykyt herättelivät lempeästi kehoa. Seuraavaksi olivat vuorossa tasapainoliikkeet. Tästä osiosta pidin itse erityisen paljon. Ei ihan helppo, mutta juuri siksi niin tärkeä. Tasapainoilua oppii vain tasapainoilemalla ja senkin kyllä huomaa, jos ei harjoitusta ole tullut vähään aikaan tehtyä. Ensi kerralla sitten paremmin. Ja sitä seuraavalla vielä paremmin. 

Tasapainoliikkeiden lomassa siirryttiinkin sitten sujuvasti jalkojen voimaan ja kyykkyihin. Voimaliikkeitä seurasivat dynaamiset venytykset ja liikkuvuusliikkeet matolla, mistä edettiin matolla tehtäviin keskivartalon voimaliikkeisiin, vatsalihaksiin, selkälihaksiin ja kylkiin. Voimaharjoittelussa painopiste oli syvissä lihaksissa. Ohjaaja näytti liikkeistä ensin helpomman vaihtoehdon ja sen jälkeen haastavamman vaihtoehdon. Itsekin valitsin selkälihasliikkeestä helpomman vaihtoehdon, koska liike oli uusi eikä minulla ole varsinaista Pilates-taustaa. Joskus on hyvä kokeilla rauhassa. 

Tunti päättyi dynaamisiin venytyksiin, joissa käytiin monipuolisesti läpi niin jalat, keskivartalo kuin ylävartalokin. Kaiken kaikkiaan tunnista jäi hyvä mieli ja innostus päästä jatkamaan taas ensi viikolla. Se on aina hyvä merkki. Motivaatio löydetty!

Sopiiko Pilatesfunc Pilates-konkareille? En tiedä. Mutta minun kaltaisilleni ihmisille, joiden sydäntä Josepf Pilates ei ole vielä onnistunut viemään, se on ehdottomasti hauska ja kokeilemisen arvoinen tunti. 

Ikäväni kuntosalille

Olen käyttänyt kuntosalikorttiani viimeksi vuosi sitten. Olin toiveikas tämän kevään suhteen. Korona-tilanteenhan piti helpottaa ja rokotusten olla kuin valo tunnelin päässä, josta kirmaamme normaaliin arkeen kuin vasikat kevätlaitumelle. Toisin kävi. Kevätaurinko pilkahteli jo lupaavasti, mutta rokotukset viivästyivät ja herkästi tarttuvat virusvariantit lähtivät liikkeelle. Kuluvalla viikolla tehtiin päiväkohtainen tartuntaennätys: 797 uutta tautitapausta 3.3.2021. Kevätlaitumien aika ei ollutkaan vielä. Aurinko meni pilveen ja nyt satelee harmaalta taivaalta lunta. 

Olemme Suomessa pärjänneet yleisesti ottaen hyvin, mutta suuntaus on silti huolestuttava. Pahinta lienee se, että vauhtikestävyys korona-rajoitusten noudettamisessa alkaa vähitellen loppua. Niin minultakin. Erityisesti kaipaan kuntosalille. Olen kyllä yrittänyt motivoida itseäni kotona liikkumiseen ja kannustaa myös muita, mutta kun taas kerran peruin keväälle varaamani tanssikurssin ja siirsin kuntosalikorttini käyttöönottoa, väkisinkin nousee mieleen kysymys: eikö tämä hittolainen lopu koskaan?

Suomeen on julistettu poikkeusolot ja kolmen viikon sulkutila 8.-28.3. Leviämisvaiheen alueilla julkiset liikuntatilat ovat olleet suljettuina jo pidemmän aikaa lukuunottamatta lasten harrastustoimintaa. Nyt tiukentuvat rajoitukset myös yksityisissä yli 10 hengen liikuntatiloissa. Käytännössä tätä on tulkittu niin, että kävijämäärä voidaan rajoittaa isoissakin tiloissa 10 henkeen. Tulkinnasta on ollut erimielisyyttä, mutta käytännössä turvavälien pitäminen on isoissa tiloissa pieniä helpompaa. Suurin osa haluaisi kuitenkin jatkaa harrastamista, vaikka rajoitetustikin. Myös me omaehtoisesti poisjääneet haluaisimme jo palata salille. Kunpa tilanne vaan helpottaisi. Odottavan aika on pitkä.

Mitä sitten tapahtuu, jos aktiiviliikkuja ei käy enää kuntosalilla? Lyhyessä ajassa ei välttämättä vielä paljoakaan. Olin itse vuosia siinä uskossa, että kunto jotenkin romahtaa muutaman väliin jääneen treenin jälkeen, mutta käytännössä parin kuukaudenkin tauon jälkeen pystyy vielä melko hyvin jatkamaan keskenjäänyttä treeniohjelmaa. Kipeitä lihaksia se kyllä vaatii. Kehonhuolto korostuu.

Mutta entäpä sitten vuosi? Kyllä, vuosi ottaa jo veronsa. Vaikka saisikin motivoitua itsensä pari kertaa kuukaudessa kotijumppaan, se ei ikävä kyllä riitä pitämään yllä lihaskuntoa samalla tavalla kuin säännöllinen kuntosaliharjoittelu. Terveysliikunnan ja toimintakyvyn kannalta kevyet kävelylenkit ja vatsalihasliikkeet ja punnerrukset televisiota katsellessa ovat tottakai erinomaisen hyvää harjoitusta. Kaikki liikunta lasketaan. Henkistäkin kestävyyttä koettelevana korona-aikana saamme olla tyytyväisiä ihan joka ikisestä kerrasta, kun ylipäänsä saamme itsemme liikkeelle. Taputus olalle! Hyvä minä! Toivon silti koko sydämestäni ja kansanterveydenkin näkökulmasta, että tämä poikkeusaika loputa päättyisi. Treenireppu on jo valmiiksi pakattu. 

Jaksetaan vielä hetki.
Ja vielä hetki lisää, jos on tarvetta.
Kesää kohti ollaan menossa.