MBTI: Erilaisuus on rikkaus

Olen aikaisemmin kirjoittanut erilaisista liikkujatyypeistä ja motivaatiosta. Tänään ajattelin päästää suorittajat, puurtajat, seikkailijat ja fiilistelijät ulos itselle niin rakkaasta "liikuntakuplasta" ja pureutua temperamentteihin yleisemmin. 

Temperamentti on vakiintunut sana arkikielessä, mutta mitä se tarkoittaa? Psykologia määrittelee temperamentin ihmisen yksilölliseksi reagointi- ja käyttäytymistyyliksi, jonka perusta on synnynnäinen. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat kyllä persoonallisuutta ja ihminen pystyy kehittymään ja kehittämään itseään koko ikänsä, mutta temperamentti sinänsä ei katoa, korkeintaan muuttaa muotoaan. Temperamentteja on tutkittu ja jäsennetty monella eri tavalla, mutta mielestäni mielenkiintoisin on MBTI-itsearviointimenetelmään perustuva väri-luokittelu, josta mm. psykologi Tony Dunderfelt on kirjoittanut kirjan "Tunnista temperamentit".

Kun kirjoitin liikuntamaailman suorittajista, puurtajista, seikkailijoista ja fiilistelijöistä, en voinut olla huomaamatta yhtenevyyttä: tyypillinen suorittaja on todennäköisesti punainen, puurtaja sininen, seikkailija keltainen ja fiilistelijä vihreä. Psykologiassa uskotaan, että hyvässä työtiimissä tai joukkueessa on mukana näitä kaikkia. Mutta vaikka erilaisuus onkin rikkaus, se on myös lyhin tie konfliktiin. Siitä syystä erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeää.

Punainen temperamenttityyppi (vrt. suorittaja) on energinen, voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän tekee päätöksiä nopeasti, tarttuu toimeen ja johtaa mielellään muita. Hän motivoituu kilpailusta ja saavutuksista ja on valmis näkemään vaivaa menestyksensä eteen. Ihmisten keskellä viihtyvä ekstrovertti.

Sininen temperamenttityyppi (vrt. puurtaja) on päätöksentekijänä verkkaisempi. Hän haluaa tietää, mitä ollaan tekemässä ja miettii mielellään jo etukäteen, miten asiat kannattaisi järkevimmin hoitaa. Hän on suunnitelmallinen, perusteellinen ja tarkka. Omaa rauhaa kaipaava introvertti.

Keltainen temperamenttityyppi (vrt. seikkailija) taas on se vauhdikas, ulospäinsuuntautunut ideoija, joka saapuu sisään, valaisee huoneen, heittää ilman ehdotuksia ja poistuu valloittavasti hymyillen paikalta. Hän on hyvä ideoija ja innostaja, mutta käytännön toteutus saattaa helposti jäädä kesken uusien asioiden viedessä jo eteenpäin. Arvasitkin varmaan jo, että ekstrovertti...?

Vihreä temperamenttityyppi (vrt. fiilistelijä) on rauhallinen, kärsivällinen ja hyväntahtoinen. Hän viihtyy mukavassa seurassa ja auttaa mielellään muita, mutta tarvitsee paljon myös omaa aikaa eikä pidä konflikteista. Pohjimmiltaan introvertti. Päätöksen tekeminen voi viedä aikaa, mutta junan lähtiessä liikkeelle, aikatauluista ja suunnasta pidetään yleensä kiinni.

Päävärien välille jää lisäksi myös välimuotoja, kuten lilat (sini-punainen) ja limet (kelta-vihreä). Tällöin jollain elämänalueella saattaa korostua toinen temperamentti ja jollain toisella toinen, esimerkiksi lila voi töissä olla kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä punainen, mutta kotosalla rauhallisempi ja hiljaisuutta rakastava sininen. Painotukset voivat myös muuttua iän ja elämänkokemuksen myötä, ja etenkin vanhempana isoimmat särmät useimmiten pehmenevät.

Tämän kaltaisten luokittelujen tarkoituksena ei ole lokeroida ketään vaan avartaa maailmankatsomusta ja auttaa ymmärtämään sekä itseä että muita. Temperamenttityypeistä on olemassa testejä, joista yksi on energian suuntaa, havainnointia, päätöksentekoa ja organisointia mittaava MBTI-itsearviointimenetelmä. Ilman testiäkin varmasti jo arvaat, mitä temperamenttityyppiä saattaisit edustaa ja todennäköisesti osut ihan oikeaan.

Olen itse tehnyt MBTI-testin Miska Oy:n järjestämällä kurssilla. Olen se vihreä fiilistelijä. Ehkä jo arvasitkin?

Miksi liikuntainnostus lopahtaa helmikuussa?

Elämme nyt liikuntainnostuksen kulta-aikaa. Tammikuussa se aina alkaa. Kuntokeskuksissa käy kuhina. Moni tekee uudenvuoden lupauksia ja usein se onkin liikunnallisen elämäntavan ensimmäinen askel. Miksi sitten helmikuun lopulla hiljenee? Eivätkö kaikkien unelmat kantaneetkaan? Tulee ehkä muuta. Aurinko alkaa paistaa ja lähdetään ulos liikkumaan. Kyllä kyllä. Joillakin kuitenkin liikuntainnostus lopahtaa ja tänään haluan antaa puheenvuoron heille.

UKK-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan terveysliikunnan suositusten mukaisen määrän kestävyysliikuntaa harjoittaa noin puolet ja lihaskuntoa noin kymmenesosa työikäisestä väestöstä. Liikuntaa harrastamattomien määrä on noin viidesosa työikäisistä. Kuva kertoo, mistä on kyse.

Liikuntapiirakka, UKK-instituutti

Liikunnan terveyshyödyistä tiedämme me kaikki. Se, että aloitamme liikunnan, kertoo jo, että haluamme pitää itsestämme huolta. En usko, että keskeyttämisissäkään kyse on tiedonpuutteesta. Mistä sitten?

Helmikuussa 2016 kirjoitin erilaisista liikkujatyypeistä, suorittajista, puurtajista, seikkailijoista ja fiilistelijöistä. Kun etsimme liikunnan keskeyttäjiä, emme tällä kertaa tarvitse kahta ensimmäistä tyyppiä. Kyllä, suorittajat ja puurtajat siellä salilla ovat joka tapauksessa. Tartumme siis kahteen muuhun liikkujatyyppiin, seikkailijaan ja fiilistelijään.

Seikkailija tulee ja menee. Hän kokeilee kaikenlaista enkä olisi hänestä kovin huolissaan. Juuri tämä loputon innostus ja uuden etsiminen pitää hänet kyllä liikkeessä. Ei ehkä missään kovin pitkää aikaa, mutta yhtä kaikki liikkeessä. Paitsi ehkä silloin, kun hän innostuu mietiskelystä, ryhtyy hetkellisesti kasvissyöjäksi ja uudistaa vaatekaappinsa luonnonvalkoisilla pellavavaatteilla. Tiedätte kyllä tämän ihanan ihmistyypin!

Jäljelle jäävät siis fiilistelijät. Uskoisin, että olemme asian ytimessä. Kun näytät fiilistelijälle liikuntapiirakkaa ja kerrot liikunnan terveysvaikutuksista, hän kiinnostuu kyllä. Äläkä luule, että hän unohtaa kertomasi. Tai ei piittaisi siitä. Ei suinkaan. Hän kokeilee kanssasi kuntosaliharjoittelua, käy ryhmäliikuntatunneilla, kävelyllä ja ottaa pieniä juoksupyrähdyksiä. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, mitä hänelle kerrot vaan se, miltä se hänestä tuntuu.

Suorittaja motivoituu tavoitteista ja tuloksista. Jos sanot hänelle, että näin monta salitreeniä ja tämänlaisia kestävyyskuntoharjoituksia niin saavutat sitä, tätä ja tuota, hän on jo tekemässä. Fiilistelijäkin saattaa tehdä, mutta ihan eri syistä. Siksi, että se on hauskaa. Tulee hyvä fiilis. Mielekkäässä tekemisessä mielenkiinto säilyy.

Fiilistelijän pitää siis tuntea, että jotain ihan erityisen hauskaa on nyt meneillään. Ihmiset ympärillä. Tunnelma. Kiva tekeminen yksin tai yhdessä. Fiilistelijälle on melko turhaa sanoa, että "käyt sitten kuntosalilla kaksi kertaa viikossa" pelkkiin tulostavoitteisiin tai järkisyihin vedoten. Hän tulee, jos tuntee kuuluvansa joukkoon ja tekeminen tuntuu itsestä mielekkäältä, mutta jos ei... niin sitten ei.

Erilaisesta lähestymistavasta johtuen suorittaja-valmentaja saattaa myös tahtomattaan lannistaa fiilistelijän (kaikki kunnia silti heille!!). Muutama väliin jäänyt treeni, nyt ei synny tulosta - mistä kiikastaa? Toinen suorittaja alkaisi tsempata, mutta valmentajan kritiikkiin pettynyt fiilistelijä toteaa, että antaa sitten olla. Muistan aina, kun oma juoksuvalmentajani (suorittaja) totesi juoksutestini jälkeen, että hän on tosi pettynyt tulokseen. Hän siis tarkoitti, että tulos ei vastannut sitä kovaa työtä, mitä olimme tehneet. Kohautin hartioitani, juoksin pois radalta enkä käynyt lenkillä pariin viikkoon. Sellaista se on. Ihmisten erilaisuus.

Me fiilistelijät emme ehkä ole kovin helppoja valmennettavia, joten tässäpä vinkkejä meille itsellemme ja teille urheille suorittajille, jotka yritätte meitä valmentaa:

1.) Löydä oma lajisi. Kokeile rohkeasti. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa liikkua ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Vaihtoehtoja on.
2.) Kun löydät hyvän liikuntapaikan, pidä se. Älä juokse tarjousten perässä. On turhaa maksaa vähemmän, jos et sitten kuitenkaan käy kyseisellä salilla, kurssilla tai harjoituksissa, koska et viihdy siellä. Oikeasti.
3.) Mieti, haluatko liikkua mieluummin yksin vai porukassa. Jotkut fiilistelijät nauttivat nimenomaan yksin puurtamisesta ja silloinhan se on "se juttu". Jotkut taas haluavat liikkua hyvässä seurassa. Kokeile molempia.
4.) Tee liikunta-aikataulu siltä varalta, ettei joskus huvittaisikaan lähteä. Pidä kiinni rutiineista. Jos ne alkavat tympiä, vaihda niitä, mutta älä lopeta. Tiedäthän sen liikunnan aikaansaaman hyvän olon? Siksihän sinä tätä teet. Niinpä niin.

En usko, että kukaan on koskaan katunut sitä, että lähti lopulta liikkeelle. Päinvastoin. Yleensä liikunnan jälkeen on voittaja-fiilis. Uskon, että juuri siinä on myös meidän fiilistelijöiden  liikuntamotivaation punainen lanka.