Foamroller ja fascia-pallo

Joulun lähestyessä ajattelin vinkata hyvän joululahjaidean kaikille liikunnan harrastajalle. Aika monet kotiin hankitut liikuntavälineethän jäävät lopulta käyttämättä. Niin minullakin. Nämä kaksi eivät kuitenkaan jää. Nimittäin foamroller ja fascia-pallo.

Kuvassa chiball- ja fascia-pallot, krapa ja foamrollerit

Foamroller ja fascia-pallo ovat helppoja ja tehokkaita apuvälineitä omatoimiseen kehonhuoltoon. Rullailu on ollut muotia jo jonkin aikaa, joten tarjolla on hyvin monenlaisia rullia ja palloja. Ammattilaisen vinkki on kuitenkin aina: hanki heti kunnolliset. Vaahtomuovirulla toimii hyvin esimerkiksi pilateksessa, mutta syvempiä, lihaskalvoja avaavia rullauksia ei kevyellä ja joustavalla rullalla pysty tekemään. Fascia-pallon tehtävän ajaa joissain tapauksissa pelkkä tennispallo, mutta jos halutaan käsitellä lihaksistoa syvemmältä, kova ja juuri oikean kokoinen pallo toimii parhaiten. Hinta ei välttämättä ole tae laadusta, mutta yksi takuuvarma paikka on www.foamroller.fi -sivusto. Suosittelen lämpimästi! Sivustolta löytyy myös aivan huikeita YouTube-ohjevideoita, joilla jokainen aloitteleva rullailija pääsee hyvin alkuun.

Mistä sitten on kyse? Rullaus perustuu sidekudoksen eli myofascian hierontaan ja dynaamiseen liikuttamiseen rullan tai fascia-pallon avulla. Se tehostaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa ja nopeuttaa lihasten palautumista treenin jälkeen. Kevyitä ja nopeita rullauksia voidaan käyttää myös lämmittelyssä ennen treeniä. Treenin jälkeinen rullaus palauttaa rasituksessa supistuneen ja lyhentyneen lihaksen takaisin lepopituuteensa. Välittömästi rankan harjoituksen jälkeen kannattaa suosia nopeita, kevyitä rullauksia ja seuraavana päivänä pureutua sitten syvemmälle hitailla, voimakkailla rullauksilla. Rullauksen tehoa pystyy säätelemään sillä, miten paljon painoa varaa rullan päälle. Kuten hieronta, syvärullaus avaa kireyksiä lihaksissa, sidekudoksissa ja lihaskalvoissa. Se parantaa liikkuvuutta ja liikeratojen laajetessa myös muiden lajien harjoittelusta tulee turvallisempaa. Syvempiä rullauksia suositellaan tehtäväksi 1-2 kertaa viikossa.

Rullavenyttely-tunteja on nykyisin tarjolla monissa kuntokeskuksissa ja kansalaisopistoissa. Olen itsekin ohjannut syksyn ajan rullavenyttelyä ja vielä muutama tunti on jäljellä ennen vuoden vaihtumista. Oma tuntini alkaa aina lyhyellä lämmittelyllä, koska lihas on vastaanottavaisempi rullaukselle lämpimänä. Tavaksi on tullut aloittaa myös jalkapohjan rullauksilla fascia-pallolla, koska jalkapohjassa on paljon pieniä lihaksia ja yllättävän paljon muuten lähes huomaamattomaksi jääviä jumeja, jotka vaikuttavat kineettisessä ketjussa muualle kehoon. Jalkapohjista etenemme takaketjua ylös pohkeista takareisiin, pakaroihin ja selkään, ja lopuksi rullailemme vielä etu- ja sisäreidet, rintalihakset, olkavarret, hauikset ja ojentajat. Välillä venyttelemme hetken ja testaamme muutoksia liikkuvuudessa. Tunti on ollut mukava pitää, koska se on joka kerta vähän erilainen. Huomaat sen, kun aloitat säännöllisen rullailun. Opit nopeasti tunnistamaan jumeja ja huoltamaan tarkemmin niitä kohtia kehosta, mitkä milloinkin vaativat enemmän huomioita. Parhaimmillaan kyse on siis oman kehon kuuntelusta ja yksilöllisestä lihashuollosta, myös ryhmäliikuntatunnilla.

Annetaan siis tänä jouluna joululahjaksi hyvinvointia niille, jotka sitä tarvitsevat. Tunnistat tämän kaverisi kyllä helposti. Kipeät lihakset ja liian rankka treeni? Ei sen niin tarvitse olla. Viikoittainen hetki kehon huollolle tekee jo ihmeitä. Rentouttavaa joulunaikaa!

Vuodenaikateema: Syksy

Seasonal Yogassa ja ChiBallissa seurataan vuodenaikojen luonnollista rytmiä myös liikkeessä. Syksyn tullen puiden lehdet kellastuvat ja lopulta putoavat pois energian vetäytyessä talteen puun runkoon. Lintujen laulu hiljenee. Illat pimenevät ja ilma viilenee. Eläimet keräilevät vielä viimeisiä luonnonantimia talvivarastoon. Mikä voisikaan siis olla luonnollinen rytmi myös ihmiselle?

Kesä ja sitä seurannut myöhäiskesä (alkusyksy) on ollut energistä aikaa. Jos kuitenkin jatkamme samalla tavalla luonnon rytmin kääntyessä pimenevään syksyyn ja lopulta peittyessä hetkeksi lepoon lumen alle, toimimme ikään kuin ikiaikaista luonnon rytmiä vastaan. Mutta niinhän me toimimme. Vaadimme itseltämme yhtä paljon kaiken aikaa. Harmittelemme väsymystämme valon määrän vähentyessä, juomme ehkä vähän enemmän kahvia, vedämme takkia tiukemmin ympärillemme ja puskemme eteenpäin. Maatalousyhteiskunnassa sadonkorjuun jälkeen vetäydyttiin pelloilta sisähommiin ja kun ei sähkövaloa vielä ollut, valoisa aika jäi lyhyeksi. En väitä, että silloinkaan levättiin leivän ollessa tiukalla, mutta elettiin kuitenkin luonnon armoilla ja rytmissä, sitä kunnioittaen.

Seasonal Yogassa ja ChiBallissa opetetaan, että syksy on hyvää aikaa tarkastella kriittisesti omaa elämää ja valintoja. Syksyllä karsitaan pois turhaa ja tehdään tilaa aidosti tärkeille asioille. Se on hyvää aikaa opetella luopumista ja irti päästämistä. Takertumattomuutta, kuten joogassa opetetaan. Syksyn perustunne onkin alakulo (suru), joka liittyy luopumiseen, mutta toisaalta myös sisäiseen kasvuun. Karsimalla teemme tilaa levolle, joka virkistää meitä ja luo taas vahvan pohjan uudelle kasvulle, kevään energioille. Hiljentämällä hetkeksi saatamme myös oivaltaa asioita, joihin emme aikaisemmin ehtineet kiinnittää huomiota. Vuodenaikafilosofiassa puhutaan kasvusta kunnioitukseen. Mitä se tarkoittaa?

Kun kunnioitan itseäni, uskallan asettaa rajat omalle jaksamiselleni ja tiedän, mikä minulle on tärkeää. Kun kunnioitan muita, opin ymmärtämään erilaisuutta ja oivallan ehkä itsekin jotakin uutta. Kun kunnioitan luontoa, en tuhoa, roskaa ja saastuta sitä tahallani. Ja kun kunnioitan elämää, annan sen tapahtua yrittämättä kontrolloida liiaksi ja hyväksymällä senkin, ettei kaikki aina mene niin kuin minä tahtoisin. Jokaisessa vastoinkäymisessä on uuden kasvun siemen ja jokainen pimeä vuodenaika päättyy aina lopulta valoon ja lämpöön.

Vaikka syksy on hidastamisen, kotoilun, villasukkien ja kynttilöiden kulta-aikaa, se on myös erinomaista aikaa liikunnalle. Mitä sitten syksyllä kannattaa tehdä? Seasonal Yogan vuodenaikafilosofiassa taustalla vaikuttaa kiinalainen terveystieto, jossa jokaiseen vuodenaikaan yhdistetään kaksi meridiaania (yang ja yin). Harjoituksella pyritään aktivoimaan ja tasapainottamaan vuodenaika-meridiaaneja. Syksyn meridiaanipari keuhkot ja paksusuoli kulkevat molemmat käsivarsissa. Vahvistetaan siis käsi- ja olkavarren lihaksia, rintalihaksia sekä yläselkää. Pyöritellään hartioita ja käsivarsia. Avataan, verrytellään ja venytellään niska-hartiaseutua. 

Hyvä apuväline yläkehon vahvistamiseen on kahvakuula. Kevyempiä syyslajeja ovat jooga ja pilates. Ne aktivoivat keuhkojen meridiaaneja, sillä harjoitus tehdään aina oman hengityksen rytmissä. Molemmissa toimii erittäin hyvin myös kokonaisvaltainen syksyn energia: hidastaminen ja sisäänpäin kääntyminen. Keskittyneesti tehtävässä harjoituksessa mieli rauhoittuu, keho vahvistuu ja lopulta rentoutuu.

Keuhkoja ja verenkiertoelimistöä on hyvä vahvistaa kestävyyskuntoilulla. Syksyn ykkösjuttuhan on uinti, sillä se kehittää tehokkaasti sekä hapenottokykyä että yläkehon lihaksia. Muita hyviä lajeja ovat sauvakävely ja juoksu. Pieni sadekaan ei haittaa, kun hankkii kunnolliset goretex-varusteet ja vedenpitävät lenkkarit. Sinnikkäimmät pyöräilijät jatkavat vielä ulkona, mutta ilmojen viiletessä kannattaa käydä kokeilemassa myös kuntokeskusten sisäpyöräily-tunteja. Hyvän musiikin tahdissa ryhmässä polkeminen on yllättävän hauskaa! 

Syksyllä laatu korvaa määrän. Hyvä apuväline liikunnassa on etukäteen suunniteltu viikko-ohjelma. Silloin et tee liikaa (ja kuluta itseäsi loppuun) etkä liian vähän (ja antaudu syksylle ominaiselle alakulolle). Kurinalaisuus, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat osa syksyn teemaa, joten tämä on hyvää aikaa rakentaa vakaata pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Kyse ei siis ole tästä tai tuosta dieetistä, hetkellisestä innostuksesta tai tavoitteesta, vaan tavasta liikkua läpi elämän. 

Elämä on valintoja

Tänään ajattelin kirjoittaa valinnoista. Valinnat ovat asia, joihin törmäämme elämämme varrella väistämättä, halusimmepa tai emme. On olemassa todella isoja valintoja kuten, mitä haluaisin opiskella, mitä tekisin työkseni, ostaisimmeko omakotitalon tai hankkisimmeko lapsia. Ja sitten on niitä pienempiä. Sellaisia, joita teemme joka päivä ja joita saatamme pitää välillä aika merkityksettöminä. Onko sillä nyt niin väliä, syönkö tänään aamiaisen, poltanko tupakan, menenkö jumppatunnille tai valmistelenko huolella huomisen esitelmän? Kyllä ja ei. Yksi pisara valtameressä ei kaada venettä, mutta juuri noilla pienillä päivittäisillä valinnoilla rakennamme elämäämme. Pienistä puroista syntyy suuri virta, virrasta joki ja joki laskee lopulta mereen. Ja myös toisinpäin: jos haluamme saada aikaan ison muutoksen jollakin elämänalueella, voimme lähteä rakentamaan sitä pisara kerrallaan. Kun suuntaamme vähitellen toimintaamme kohti haluttua lopputulosta, yhtäkkiä huomaammekin tulleemme jo monta merimailia eteenpäin. Samalla puro on kasvanut virraksi. Eikä kyse ole loppujen lopuksi mistään muusta kuin valinnoista. Ja ehkä vähän hyvästä tuurista. 

Olen viime aikoina törmännyt useaan otteeseen 8-8-8-sääntöön, joka tarkoittaa sitä, että vuorokaudessamme tulisi olla kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa ja kahdeksan tuntia unta, noin suurin piirtein. Mielestäni se on hyvä sääntö, mutta vaatii valintoja. Samoin se, miten käytämme vapaa-aikamme, vaatii valintoja. Todennäköisesti emme ehdi kaikkea, mitä haluaisimme. Joskus teemme myös paljon asioita, mitä emme haluaisi ja eivätkä nuo asiat loppujen lopuksi edes palauta työpäivän rasituksista vaan päinvastoin lisäävät niitä. On siis uskallettava pysähtyä aika ajoin miettimään, mikä minulle juuri nyt tässä elämäntilanteessa on tärkeää ja ylipäänsä mahdollista? 1 + 1 = 2 eikä se voi olla sata muuta asiaa silloin, kun ne eivät yksinkertaisesti mahdu arkeemme.

Tehokkuushan on nykyajan trendi. Jopa rentoutumista voidaan nykyisin suorittaa. Naistenlehdet pursuilevat tarinoita urheista perheenäideistä kauniiksi siivotuissa ja sisustetuissa kodeissa. Samat naiset kertovat käyvänsä kolmesti viikossa kuntosalilla, harjoittelevansa puolimaratonille, joogaavansa ja tapaavansa ystävättäriä viehättävissä katukahviloissa haastavien ja monipuolisten työpäiviensä jälkeen. Iltaisin viedään tottakai lapsia harrastuksiin, kirjoitetaan blogia, seurataan ajan ilmiöitä ja käydään kynsihoidossa. Vähemmästäkin tunnemme me Tanja-tavalliset itsemme riittämättömiksi?!?! Harvoinhan se elämä ihan sellaista on. Pannukakku palaa pohjaan, töitten jälkeen on niin väsynyt, että tekisi mieli kaatua sängyn pohjalle, pyykkivuori ei mahdu enää kodinhoitohuoneeseen ja vieraiden soittaessa ovikelloa suurimmat pölypallerot pyyhkäistään paidanhihaan. Eikä sinne jumppatunnillekaan aina ehdi. Pääasia, että ehtii useimmiten.

Olen vuosien varrella oppinut, että tärkeintä on oivaltaa ensin oma arvomaailmansa. Motivaatio tekemiseen syntyy arvomaailmasta. Siinä vaiheessa, kun tietää, mitä tahtoo, mitä asioita pitää tärkeinä ja mitä määränpäätä kohti suunnistaa, ei enää tarvitsekaan reagoida aivan kaikkeen. Voi myös alkaa karsia "turhaa" pois. Ja tarkoitan tässä "turhalla" nimenomaan itselle turhia asioita. Jollekin toiselle ne voivat olla maailman tärkeimpiä asioita eikä siitä kannata silmiään pyöritellä. Todennäköisesti joku myös arvostelee meidän tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme, mutta silloin, kun tietää elävänsä omien arvojensa mukaisesti, voi ihan hyvin jatkaa kukkapenkkinsä kitkemistä, kirjansa lukemista tai lenkkinsä juoksemista arvosteluista huolimatta. Kaikelle on aikansa, paikkansa ja järjestyksensä siinä 24 tunnin vuorokaudessa, mikä meille on tällekin päivälle annettu. 

Tähän loppuun haluan laittaa kuvan postikortista, jonka sattumalta löysin työpöytäni laatikosta. Tässäpä se tärkein, eikö vaan?

Lajiesittely: Äänimaljarentoutus

Tänään ajattelin kirjoittaa sanasen sointukylvystä eli äänimaljarentoutuksesta. Kuntokeskuksessamme on nyt maaliskuussa erilaisten kehon ja mielen tuntien teemakuukausi ja tarjolla on myös näitä ainutlaatuisia rentoutustunteja. Olen itsekin käynyt koulutuksen kolme vuotta sitten, mutta tällä kertaa menen ehkäpä vain nautiskelemaan harmonisten äänten tunnelmasta. Kokemus on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Jos siis kaipaat hiljaista hetkeä kiireisen arjen keskellä - tämä on se tunti!

Sointukylpy perustuu saksalaisen Peter Hessin kehittämään metodiin, jossa ohjaaja soittaa hiljaisessa tilassa käsintehdyillä maljoilla ja gongilla. Asiakkaan rooli on vain olla ja rentoutua - helppoa, eikö totta? :) Yhtä oikeaa tapaa tällä tunnilla olemiseen ei ole. Moni haluaa maata viltin alla joogamatolla, mutta rentoutuksen aikana voi myös istua ja tarvittaessa jaloitella. Mukaan kannattaa varata lämpimät vaatteet. Myös oman tyynyn saa ottaa mukaan. Joskus tunnilla nukahtaa, mutta se ei haittaa. Ohjaaja päättää aina tunnin korkeisiin herätteleviin ääniin ja huolehtii siitä, ettei kukaan jää saliin nukkumaan. Heräilylle on varattu muutama minuutti aikaa ja myös kysymyksiä saa rauhassa esittää. Jotkut kertovat tunnin päätteeksi omista kokemuksistaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Kukin reagoi rentoutukseen tavallaan.

Sointukylvyn ajatuksena on, että maljojen ja gongin soitosta syntyy ääniaaltoja ja -värähtelyjä, joihin kehomme reagoi. Rauhalliset harmoniset äänet koetaan syvärentouttavina ja ne vaikuttavat syvälle alitajuntaan. Moni joka kärsii uniongelmista, on kertonut saaneensa apua äänimaljarentoutuksesta. Tunnin aikana vuorottelevat syvemmälle vievät laskevat äänet ja energisoivat nousevat äänet, joista syntyy ainutlaatuinen kokonaisuus. Jokainen kerta on todellakin erilainen, koska myös soittajan tunnetilat vaikuttavat soiton kulkuun ja yksittäisten maljojen sointiin. Vuoden verran viikoittain soittaneena totesin tämän itsekin.

Äänimaljoilla tehdään myös äänimaljahierontaa, jossa malja asetetaan tietylle kohtaa kehoa ja soitetaan sitä ikään kuin vastakkain: edestä taakse, oikealta vasemmalle. Maljan värähtelyn voi tuntea iholla pitkään ja keholla vaikutus on voimakkaampi kuin etäsoittona isossa tilassa.

Kyse on siis rentoutusmenetelmästä, antautumisesta hetkeksi ääniaaltojen turvalliseen sointiin ja omasta hiljaisesta hetkestä, jonka jälkeen jaksaa taas. Pitkään Nepalissa viettänyt Peter Hess on tuonut itämaisen viisauden meidän länsimaalaisten ihmisten ulottuville maljojen ja gongin mukana muistutuksena siitä, että mekin tarvitsemme välillä pysähtymistä ja rauhaa. Elämähän on tekemisen ja olemisen vuorottelua. Päivän ja yön. Melun ja hiljaisuuden. Kun vain aina sen muistaisimme.

Lajiesittely: Jooga

Terveiset Helsingin Joogafestivaaleilta! Tapahtuma järjestetään vuosittain Helsingin Kaapelitehtaalla. Tarjolla on mielenkiintoinen kattaus joogatunteja, meditaatiota, hengitysharjoituksia, luentoja sekä muita hyvinvointilajeja kuten pilatesta ja asahia. Tunteja pystyy varaamaan ennakkolipulla 1-2 per päivä ja muillekin tunneille on mahdollista päästä jonottamalla. Ovelta ostetulla lipulla ei pysty tekemään tuntivarausta, mutta jonotuskin toimii oman kokemukseni mukaan melko hyvin. Samalla lipulla pääsee Zen Expo -messuille, joissa on tarjolla monenlaisia joogaan ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja, musiikkia, vaatteita, välineitä ja varusteita. Monilla joogakouluillakin on messuilla oma osastonsa.

Joogafestivaali on helppo ja hauska tapa päästä tutustumaan erilaisiin joogatunteihin. Tarjontaahan on nykyisin valtavasti!! Joogan suosio on kasvanut ja perinteisten joogasuuntausten rinnalle on tullut mitä erikoisempia sovelluksia sup-laudalla tehtävästä temppuilusta (sup yoga) katosta roikkuvien liinojen varassa tehtävään akrobatiaan (aerial yoga). Näitä kumpaakaan ei ollut tarjolla tällä kertaa, mutta monenlaista muuta sitten olikin. Oletko jo esimerkiksi kokeillut House Yogaa, Rocket Yogaa ja Prana Flow Yogaa? Ehkäpä ensi vuonna sitten...

Itse pysyttelin aika perinteisellä linjalla. Kävin astangajoogassa, joka on perinteinen fyysinen joogaharjoitus. Astangalle ominaista ovat kehoa puhdistava ja energisoiva ujjayi-hengitys sekä aina tietyssä järjestyksessä tehtävät asanasarjat (seisoma- ja istumasarja). Vaikka harjoitus onkin fyysinen ja vahva, asanoissa eli jooga-asennoissa on mahdollista löytää syvä keskittyminen ja rauha. Astangassa ei vain edetä asennosta toiseen vaan kaikki asennot tehdään keskittyneesti ja tietoisesti linjaten. Osa liikkeistä on todella haastavia, mutta alkeistunnilla tehtiin helpommat sarjat lajiin tutustuen.

Toisena tuntina kävin iyengarjoogassa, jossa pääpaino on asanoiden tarkoissa linjauksissa. Apuvälineitä käytetään paljon, esimerkiksi joogatiiliä ja -vöitä. Apuvälineet auttavat hahmottamaan pikkutarkasti kehon asentoja. Teimme ensin tietyn asanan ilman välinettä, sitten välineen kanssa ja lopuksi taas ilman välinettä kiinnittäen joka vaiheessa huomiota siihen, mikä muuttui, miltä asento tuntui ja miten keho linjautui.

Kolmantena tuntina olin scaravellijoogassa, johon ihastuin jo viime vuoden festivaaleilla. Siinä missä iyengarjoogassa opetellaan tekniikkaa, scaravellijoogassa huomio käännetään sisäänpäin, silmät suljetaan ja liikkeet todella aistitaan herkästi solu- ja tunnetasolla. Pienestä tulee suurta tällä tunnilla ja kevyestä varpaan kärjenkin liikkeestä vahvaa. Tästä joogassa minulle on aina ollut kysymys: hiljentymisestä omien tuntemusten äärelle, herkkyydestä, aistimisesta, tiedostamisesta ja hyväksynnästä. Upea tunti, joka todella rentouttaa ja rauhoittaa.

Lopuksi kävin vielä Seasonal Yogassa, jossa liikkeestä toiseen edetään dynaamisesti ja virtaavasti oman hengityksen tahdissa. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Harjoitus perustuu ajatukseen, että elämme luonnon rytmissä, vuoden aikojen mukana. Eri vuodenaikoina harjoitus on siis erilainen: talvella rauhallisempi, keväällä lempeästi herättelevä kiertoineen ja sivutaivutuksineen, kesällä dynaamisempi ja aktiivisempi, ja sitten taas myöhäiskesän ja syksyn myötä asteittain hidastuva.

Nämä ovat vain esimerkkejä erilaisista joogatunneista. Erilaisia tunteja ja ohjaajia kannattaa käydä rohkeasti kokeilemassa, sillä se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä tunnukaan toisesta siltä kaikkein omimmalta. Joku haluaa tehdä voimakkaampaa harjoitusta, jollekin tekniikan opettelu on tärkeää ja joku taas kaipaa hiljaista hetkeä ja rentoutumista. Loppujen lopuksihan fyysinen asanaharjoitus (oli se minkälainen tahansa) on vain yksi osa joogaa. Sen tarkoituksena on vahvistaa ja notkistaa kehoa, keskittää ajatukset ja hiljentää mieli, jotta ihminen pystyisi meditoimaan ja kehittymää myös henkisesti, elämää varten. Sitä ei useinkaan tule ajatelleeksi silloin, kun asettuu ensimmäistä kertaa joogamatolle eikä välttämättä tarvitsekaan. Jooga on kuin tutkimusmatka, joka avautuu kerros kerrokselta, asana asanalta ja henkäys henkäykseltä.

Namaste!

Lajiesittely: Lavis

Tänään pääsin tutustumaan Lavis-tunnille, joten tässäpä pieni tutustumiskierros lavatanssijumpan maailmaan! Lavis on hauska, helppo ja hikinen tunti, jossa tanssitaan ilman paria tuttuja lavatanssilajeja kuten humppa, jenkka, rock, jive, cha cha ja samba. Tunnilla yhdistellään tanssiaskeleita ja jumppaa samalla tavalla kuin Zumbassa, mutta nyt soivat musiikkina tutut suomalaiset iskelmät kautta vuosikymmenten. Jos siis pidät niistä ja tykkäät tanssia, pidät todennäköisesti myös Laviksesta!

Lavis-tunnille tullessa ei tarvitse osata tanssiaskeleita, sillä niitä oppii kyllä tunnin edetessä. Tarkoitus ei ole muutenkaan ryppyotsaisesti osata kaikkea vaan ennen kaikkea hikoilla ja pitää hauskaa. Kaksi vasenta jalkaakin voi siis mennä ihan oikeaan suuntaan, kunhan uskaltaa heittäytyä musiikkiin mukaan!

Lavis-tunteja on tarjolla eri pituisia, 45 ja 60 minuuttia ainakin. Tänään tanssimme 45 minuuttia. Aloitimme kahdella humpalla, jotka nostivat mukavasti hien pintaan ja hymyn kasvoille. Välillä nostettiin sykettä ja välillä rauhoiteltiin hitaampien tanssien tahdissa. Hyppyjä oli aika paljon, mutta kaikki liikkeet pystyi tekemään myös ilman niitä. Ohjaaja näytti mallia ja antoi luvan fiilistellä omaankin tahtiin silloin, kun valmiit askeleet eivät omille jaloille sopineet. Humpan lisäksi tanssimme foxtrotia, rockia, salsaa, cha chaata, jenkkaa, tangoa ja valssia.

Moni ryhmäläisistämme mietti etukäteen, minkälaiset vaatteet Lavikseen kuuluu laittaa. Vastaus on: ihan tavalliset joustavat liikuntavaatteet ja sisäliikuntakengät. Sinänsä minusta olisi ollut hauskaa laittaa kukka tukkaan ja kellohame, eikä sekään varmasti kiellettyä olisi! Sopisi hyvin tunnin henkeen.

Niinpä siis... kukka tukkaan ja Lavis-tunnille! Minä ainakin menen uudestaan heti, kun saan mahdollisuuden. Hymytakuu on annettu.

Lajiesittely: ChiBall

Otetaanpa tähän väliin yksi lajiesittely. ChiBall-tunti on väri- ja aromaterapeuttisella pallolla tehtävä hyvän olon harjoitus, jonka juuret ovat kiinalaisessa terveystiedossa. Ajatuksena on, että olemme osa luonnon kiertokulkua ja siksi harjoituskin etenee vuodenaikojen mukaan. Jokaista vuodenaikaa vastaa yksi harjoituksen osa-alue, elementti sekä kaksi meridiaaniksi kutsuttua energiakanavaa (yang ja yin). Liikkeet valitaan siten, että ne aktivoivat ja rentouttavat kyseiselle vuodenajalla nimettyjä meridiaaneja. Aktivointi on yang ja rentoutuminen yin. Teemme siis vuorotellen sekä voimakkaampia energisoivia liikkeitä että hitaampia rauhoittavia liikkeitä. Lepoa seuraa toiminta ja toimintaa taas lepo. Tavoitteena on kehon ja mielen tasapaino.

Jokaisen harjoituksen aikana käydään läpi koko vuodenkierto niin, että kuluvaa vuodenaikaa ja sen osa-aluetta painotetaan. Kerron esimerkin.

Talvella ChiBall-harjoituksessa muistutetaan rauhoittumisen ja rentoutumisen tärkeydestä. Huomio kääntyy sisäänpäin, silmät ovat välillä suljettuina ja liikkeissä tehdään useita toistoja siten, että liikkeen pystyy paitsi tekemään, myös tuntemaan. Talven elementti on vesi ja energia on hidasta, pehmeää ja feminiinistä yin-energiaa. Luonto vetäytyy hetkeksi lumipeitteen alle lepäämään. Elämme vuoden pimeintä aikaa, jolloin myös luonnonrytmissä elävä ihminen hidastaa tahtia, karsii pois turhaa ja kerää voimia uuteen kevääseen. Tämä on siis harjoituksen pääteema, joka kulkee mukana kaikissa tunnin osa-alueissa.

1. Tai chi & Qi Gong
ChiBall-tunti aloitetaan "heräämällä ensin kevääseen" pehmeän virtaavalla Tai Chi- ja Qi Gong -harjoituksella. Liikkeet ovat rauhallisia ja ne herättelevät lempeästi selkärankaa erilaisin kierroin ja taivutuksin. Samalla totutellaan pallon käyttöön.

2. ChiBall-tanssi
Seuraavaksi nostetaan kevyesti sykettä ja lämpöä helpolla tanssisarjalla. Tanssi edustaa kesäistä tuli-energiaa.

3. Jooga
Tuli-energiaa edustaa myös seisten tehtävä jooga-harjoitus, jossa keskitytään muutamaan kehoa vahvistavaan ja energisoivaan jooga-asanaan. Liikkeet kohdistuvat kuluvan vuodenajan eli tässä talven meridiaaneihin: suorassa linjassa kehon takapuolta ylhäältä alas kulkeviin virtsarakon meridiaaneihin (yang) sekä etupuolta alhaalta ylös kulkeviin munuaisten meridiaaneihin (yin). Näitä venytetään ja vahvistetaan.

4. Pilates
Seuraavaksi siirrytään alas matolle pilates-osioon, myöhäiskesään ja maa-elementtiin. Keskittyneesti hengityksen tahdissa tehtävät liikkeet vahvistavat keskivartalon syviä tukilihaksia.

5. Feldenkrais
Syksyä ja metalli-elementtiä harjoituksessa edustaa Feldenkrais-menetelmä, joka auttaa rauhoittumaan, päästämään irti ja kääntämään huomion sisäänpäin. Feldenkrais-liikkeet tehdään silmät suljettuina omaan liikkeeseen ja tuntemuksiin keskittyen. Ei ole väärää tapaa tehdä Feldenkrais-harjoitusta: sinun oma tapasi on aina juuri se oikea.

6. Rentoutus
Tunnin lopussa pysähdytään vielä hetkeksi, rauhoitutaan ja rentoudutaan hiljaisen musiikin soidessa taustalla. Rentoutusosio edustaa talvea, vesi-elementtiä ja passiivista yin-energiaa, lepoa ja rauhaa, joka antaa keholle ja mielelle mahdollisuuden uudistua.

Harjoitus opettaa, että aktiivinen yang-energia tarvitsee aina vastaparikseen passiivista yin-energiaa. Toinen ruokkii ja vahvistaa toista, yhä uudelleen ja uudelleen. Kyseessä on positiivinen ketjureaktio, aivan kuten luonnossa vuodenaikojen vaihtelua, yö ja päivä, pimeys ja valo. Oikeastaan tämä kaikki kuulostaa kovin luonnolliselta, vaikka kiinalaisen terveystiedon termit saattavatkin olla meille vieraita. Omasta puolestani toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi ChiBall-tunneille kokeilemaan, miten tämä kaikki toimii käytännössä!

Erilaiset liikkujat

Löysin mielenkiintoisen artikkelin erilaisista liikkujatyypeistä. En tietenkään löytänyt sitä enää, kuten käy yleensä kaikille hyville artikkeleille, mutta kirjoitan sen, minkä muistan "taiteilijavapauksia" ottaen. Artikkelin tarkoituksena oli herätellä liikunnanohjaajia ja liikkujia tiedostamaan, että olemme erilaisia. Se, mikä motivoi toista, ei välttämättä motivoikaan toista. Joskus voi käydä jopa niin, että vaikka tarkoitammekin hyvää, saatamme ikävä kyllä tappaa toisen innostuksen jo heti alkuunsa. Olimme ehkä kovin innoissamme asiastamme, mutta pidimme liian jääräpäisesti kiinni omasta näkökulmastamme, vaikka toinen olisikin kaivannut erilaista lähestymistapaa. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta ihmisten erilaisuus on hyvä tiedostaa.

Tavoitteelliset
Aloitamme heistä, joihin todennäköisesti ensimmäiseksi törmäämme liikuntamaailmassa. Tavoitteellisilla on hyvä motivaatio ja he ovat valmiita tekemään kovasti töitä. He haluavat tavoitteen, jota kohti pyrkiä ja välitavoitteita, joilla omaa edistymistä pystyy tarkistamaan. Erilaiset kehonkoostumusmittaukset, energiankulutusmittarit, sykemittarit ja muut tekniset vempaimet ovat tavoitteellisten mieleen. He myös mielellään seuraavat ja jakavat edistymistään muille erilaisilla sosiaalisen median sovelluksilla. Tavoitteelliset ovat hampaat irvessä puurtajia ja he haluavat saavuttaa tuloksia nopeasti, joten heitä on ehkä hyvä muistuttaa maltillisesta, omaan lähtötasoon perustuvasta aloituksesta ja siitä, että pitkäjänteisellä, nousujohteisella harjoittelulla saadaan yleensä aikaan parhaimmat tulokset. Uskokoon ken uskoo.

Puurtajat
... Mistä päästäänkin siis puurtajiin, noihin liikuntamaailman ihailtaviin työmuurahaisiin. Puurtaja on todennäköisesti harrastanut yhtä tai kahta lajia jo vuosia. Tämä koskee myös nuorempia. Hän käy säännöllisesti treeneissä ja kehittyy ehkä hitaammin kuin tavoitteellinen, mutta pitkällä tähtäimellä tulokset ovat merkittäviä. Siinä missä tavoitteellinen haluaa juosta kerran elämässään maratonin, harmaahapsiset puurtajat istuvat saunan lauteilla ja vertailevat maraton-kokemuksiaan vuosien varrelta. Heillä on kokemuksen mukanaan tuomaa elämänviisautta, pikkutarkkaa huomiokykyä ja pitkäjänteisyyttä. He eivät kuitenkaan ole kovin innokkaita kokeilemaan uusia asioita. Miksi ihmeessä, kun vanhatkin toimivat ihan hyvin?

Seikkailijat
Jos mietit ääneen, että olisipa mukava kokeilla sitä-ja-sitä lajia, seikkailija todennäköisesti kertoo, että se oli kyllä hauskaa ja informoi samaan hengen vetoon, missä sitä voi harrastaa. Hänellä on ollut 10-kortti jokaiselle alueesi kuntosalille ja hän on käynyt useimmilla ryhmäliikuntatunneilla S'habamistä Crossfitiin. Hän myös vähintäänkin haaveilee syvänmerensukelluksesta, laskuvarjohypystä ja vaellusmatkasta Kilimanjarolle. Ehtivimmät ovat kokeilleet tietysti jo niitäkin. Seikkailijan vahvuuksia ovat into ja rohkeus kokeilla uusia asioita. Haasteena on saada heidät pysymään mukana pidempään.

Fiilistelijät
Fiilistelijä etsii harrastuksistaan aitoja kokemuksia ja hyvää oloa. Sosiaalisemmat fiilistelijät kaipaavat mukavaa treeniseuraa ja introvertimmat keskittyvät enemmän siihen, miltä asiat heistä itsestään tuntuvat. Molemmille merkitsevät paljon sen kaltaiset asiat kuin tunnelma, musiikki, sisustus ja ennen kaikkea se, miten heidät salille tullessa otettiin vastaan. Liikuntalajit ovat usein hauskoja (kuten tanssi) tai rentouttavia (kuten jooga), mutta hyvässä seurassa, säässä ja tunnelmassa fiilistelijä saattaa viihtyä hyvin myös raskaampien lajien parissa. Tämä on se kohderyhmä, jota on vaikeinta saada salille, koska heillä on niin paljon muitakin mielenkiinnon kohteita kuten käsityöt, kuvataide, puutarhanhoito... Innostuttuaan he kuitenkin tulevat, koska siitä tulee niin hyvä fiilis.

Mikä meitä siis motivoi? Miten haluamme liikkua ja mitä haluamme harrastaa? Kaipaammeko mukaan treenikaveria vai nautimmeko siitä, että saamme olla pienen hetken itseksemme? Sitä kannattaa miettiä, kun harkitsee liikunnan aloittamista, miettii omaa lajia tai käy läpi motivaatiota nykyisissä harrastuksissa. Niin hienoa kuin se onkin: me olemme kaikki erilaisia.

Liikkeelle!

Ajatus vähän erilaisen liikuntablogin kirjoittamisesta syntyi kahden asian yhteensattumana. Ensinnäkin luin Linus Jonkmanin kirjan "Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous". Lyhyesti tiivistäen kirja kertoo, minkälaista on elää hiljaisena ja mietteliäänä ihmisenä ylitsepursuavaa sosiaalisuutta, säkenöivää energisyyttä ja jatkuvaa verkostoitumista suosivassa yhteiskunnassa. Ei helppoa. Juuri siksi Linus Jonkman kannustaakin introvertteja ulos kaapeistaan. Meilläkin on monia hyviä ominaisuuksia kuten harkitsevuutta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, joten ihan syyttä suotta pidämme kynttiläämme vakan alla.

Toiseksi luin aikakauslehdestä vinkkejä stressinhallintaan. Vinkit olivat kuin suoraan introvertin maailmasta: "Vedä hetki henkeä ennen kuin vastaat." "Keskity yhteen asiaan kerrallaan." Helppoa, eikö totta? Ei välttämättä. Elämme kiireisessä yhteiskunnassa, missä enemmän on paremmin ja aikaa ainakin tuntuu olevan koko ajan vain vähemmän. Joskus yksinkertaisetkin asiat vain... no, unohtuvat. Ja kuppi menee nurin.

Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä meillä arjen introverteillakin on oma sanamme sanottavana. Ehkä meidän hiljaisesta viisaudestamme, mitä se sitten tarkoittaakaan, voisi ihan oikeasti olla hyötyä muillekin elämän kiireissä pyöriville ihmisille. 

Kirjoitan liikunnasta ja hyvinvoinnista, koska ne ovat minun sydäntäni lähellä olevia asioita. En sano, että oma elämänikään olisi aina täydellistä. Kyllä minuakin harmittaa lähteä lenkille, kun ulkona vihmoo räntää ja goretex-kengät vuotavat. Välillä on liian kiire ja on pakko pysähtyä hetkeksi vetämään syvään henkeä ja olemaan vain. Kuulostelemaan elämän suuntaa tekemättä mitään. Siitäkin kirjoitan, koska se kaikki kuuluu elämään.

Muttei kai elämän tarvitsekaan olla täydellistä, jotta voisi kirjoittaa? Maailmassa kirjoitettaisiin aika paljon vähemmän, jos niin olisi. Tästä siis lähden liikkeelle. Tervetuloa matkalle mukaan!