Zumba: muoti-ilmiö ehkä meni, mutta hymy jäi

Raskas työviikko takana. Mikä pelastaisi perjantain? Minä valitsin tänään Zumban. Toimii muuten edelleen! Forever Online -verkkopalvelu toi lattaribileet suoraan omaan pieneen jumppahuoneeseeni ja vaikka seinät tulivat ehkä vähän vastaan ja saatoin törmätä steppilautaan niin väliäkös sillä. Hymytakuu annettu!

Zumba oli ISO muoti-ilmiö 2010-luvun alkupuolella. Zumban kehittäjä kolumbialainen Beto Perez tanssitti suomalaisia ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja siitäpä se sitten lähti. Hauska ja hikinen ryhmäliikuntatunti täytti hetkessä kuntokeskukset, koulusalit, puistot ja torit. Se sai liikkeelle myös ne ihmiset, jotka olivat aina halunneet tanssia, mutta jotka eivät olleet syystä tai toisesta uskaltaneet. Ison joukon keskellä, ilman paria ja helpoilla koreografioilla jokainen saattoi löytää oman sisäisen lattaritanssijansa ilman suorituspaineita. 

Zumbassa saa myös hiukan sooloilla. Koko laji on syntynytkin nimenomaan sooloilemalla, sillä tanssinopettaja Beto Perez oli unohtanut ottaa tunnille mukaan musiikin ja joutui siksi improvisoimaan repusta löytyneellä c-kasetilla. Zumba eroaa perinteisestä tanssitunnista ennen kaikkea siinä, että askeleita ei opetella etukäteen. Ohjaaja laittaa musiikin soimaan ja näyttää mallia. Se on kuin viesti: Saat olla oma itsesi. Anna mennä. Tanssi. Nauti. Fiilistele. 

Zumbassa koreografiat rakennetaan samalla periaatteella kuin aerobicissä eli toistetaan muutamasta liikkeestä koostuvaa liikesarjaa. Sarja voidaan opetella osissa vaikeuskerrointa vähitellen lisäten esimerkiksi siten, että aluksi toistetaan kahta liikettä useammalla toistolla ja samalla, kun vähennetään toistoja, lisätään uusia liikkeitä. Usein liikkeet tehdään ensin ilman käsiä, jolloin askelkuvio tulee tutuksi. Sitten, kun jalkaliikkeet alkavat automatisoitua, lisätään kädet mukaan. 

Vaikka suurin muotivillitys Zumban ympäriltä onkin jo haihtunut, tunnilla on silti edelleen paikkansa "kaiken kansan tanssittajana". Tuntitarjontaa on ehkä vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta jäljellä olevat ohjaajat on sitäkin ammattitaitoisempia. Tanssitausta näkyy ja tuntuu myös tässä lajissa, vaikka tanssillisen ryhmäliikunnan on tarkoitus helppoa ollakin. Jos siis tykkäät iloisesta lattarimusiikista ja vauhdikkaasta tanssiliikunnasta, joka nostaa hien pintaan ja hymyn huulille, tämä on SE tunti. Minun liikuntakalenteriini Zumba ainakin löysi tiensä taas kerran.

Tästä linkistä pääset vielä fiilistelemään Youtuben Zumba-videoita.
Let's have a party!

Lajiesittely: Sololatinos

Aloitin Sololatinos-tanssikurssin nyt toukokuussa. Solo tarkoittaa siis tanssimista ilman paria, mikä on minulle aina ollut se rakkain ja luontevin tanssitapa. Olen lapsena oppinut myös perinteisiä paritansseja, kiitos innokkaasti tanssineiden vanhempieni, mutta aikuisena en ole niitä harrastanut. Solona siis mennään!

Lattaritanssi-innostukseni syttyi aikanaan, kun Bailatino-kurssit alkoivat pyöriä kansalaisopistoissa. Sitten tuli Zumba, se isoin lattarirytmeihin perustuva hittitunti. Tuli ja meni, mutta edelleenkin tunteja pyörii joissain kuntokeskuksissa ja kansalaisopistoissa - ja hyvä niin! Zumba on helppo ja hauska matalan kynnyksen tanssitunti, mihin kuka tahansa uskaltaa tulla, vaikkei olisi tanssinut askeltakaan aiemmin. Ideana on siis vain heittäytyä musiikin mukaan, hikoilla ja tanssia hymyssä suin. Tanssiaskeleitakin oppii siinä samalla ihan huomaamatta.

Sololatinos-kurssilla olemme tanssineet joka kerta eri tanssia. Alussa opettaja kertoo lyhyesti päivän tanssista, lämmittelemme helpoin liikkein ja käymme läpi keskeistä tanssitekniikkaa ja kyseisen lajin ominaispiirteitä. Sitten rakennamme pala kerrallaan tanssisarjaa, ensin ilman musiikkia ja sitten tanssien. Lopuksi tanssimme koko sarjaa vaihdellen hitaampaa ja vauhdikkaampaa musiikkia, fiilistelemme ja nautiskelemme tanssista. Kun yhtä tanssia käydään läpi koko tunti, siitä ehtii oppia jo paljon. Sekään ei haittaa, jos joltain tunnilta joutuisi olemaan pois, koska seuraavalla kerralla on taas uusi tanssi. Helppoa ja hauskaa siis!

Tässä lyhyesti tähän mennessä opettelemamme latinalaisamerikkalaisen tanssin muodot, joita kaikkia voi siis tanssia sekä solona että paritanssina:

Merengue on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta. Se on hauska ja nopeatempoinen tanssi, jossa on samat perusaskeleet kuin Mambossa. Lattareille tyypillinen lantion liike on sivulta sivulle, ei siis pehmeän pyörivä kuten Salsassa vaan vastakkainen jalka ikään kuin työntää lantion liikkeelle. Helppoa ja hikistä.

Cha-cha on latinalaistansseihin kuuluva kilpatanssi, jota tanssitaan nykysin paljon myös lavatanssina ja tietenkin solo-tanssina. Ensimmäinen askel lähtee musiikin voimakkaimmalla iskulla (ykkösellä), seuraavat kahdella painotetulla iskulla, minkä jälkeen nopea pikkuaskel cha-cha. Pikkuaskeleita voi olla kaksi (cha-cha) tai vaihtoehtoisesti kolme (cha-cha-cha). Musiikin rytmi on vähän rauhallisempi ja tanssin liikekieli pehmeän sulava.

Salsan kotimaana pidetään Kuubaa (kuubalainen Casino-salsa) ja Yhdysvaltoja (Crossbory Style -salsa). Salsa-musiikin rytmi on tyypillisesti kahdeksanjakoinen, yleensä kolme askelta neljää iskua kohti. Salsassa lantio pyörii kauniisti liikkeen mukana rytmiä mukaillen. Sensuellia ja kaunista.

Ensi viikon tanssimme vielä Bachataa, joka on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta. Se on vauhdikasta pikkuveljeään Merengueta rauhallisempi ja pehmeämpi tanssi, jossa on vaikutteita tunteikkaasta Rumbasta. Fiilistelyä tulossa siis silloin!

Lajiesittely: Lavis

Tänään pääsin tutustumaan Lavis-tunnille, joten tässäpä pieni tutustumiskierros lavatanssijumpan maailmaan! Lavis on hauska, helppo ja hikinen tunti, jossa tanssitaan ilman paria tuttuja lavatanssilajeja kuten humppa, jenkka, rock, jive, cha cha ja samba. Tunnilla yhdistellään tanssiaskeleita ja jumppaa samalla tavalla kuin Zumbassa, mutta nyt soivat musiikkina tutut suomalaiset iskelmät kautta vuosikymmenten. Jos siis pidät niistä ja tykkäät tanssia, pidät todennäköisesti myös Laviksesta!

Lavis-tunnille tullessa ei tarvitse osata tanssiaskeleita, sillä niitä oppii kyllä tunnin edetessä. Tarkoitus ei ole muutenkaan ryppyotsaisesti osata kaikkea vaan ennen kaikkea hikoilla ja pitää hauskaa. Kaksi vasenta jalkaakin voi siis mennä ihan oikeaan suuntaan, kunhan uskaltaa heittäytyä musiikkiin mukaan!

Lavis-tunteja on tarjolla eri pituisia, 45 ja 60 minuuttia ainakin. Tänään tanssimme 45 minuuttia. Aloitimme kahdella humpalla, jotka nostivat mukavasti hien pintaan ja hymyn kasvoille. Välillä nostettiin sykettä ja välillä rauhoiteltiin hitaampien tanssien tahdissa. Hyppyjä oli aika paljon, mutta kaikki liikkeet pystyi tekemään myös ilman niitä. Ohjaaja näytti mallia ja antoi luvan fiilistellä omaankin tahtiin silloin, kun valmiit askeleet eivät omille jaloille sopineet. Humpan lisäksi tanssimme foxtrotia, rockia, salsaa, cha chaata, jenkkaa, tangoa ja valssia.

Moni ryhmäläisistämme mietti etukäteen, minkälaiset vaatteet Lavikseen kuuluu laittaa. Vastaus on: ihan tavalliset joustavat liikuntavaatteet ja sisäliikuntakengät. Sinänsä minusta olisi ollut hauskaa laittaa kukka tukkaan ja kellohame, eikä sekään varmasti kiellettyä olisi! Sopisi hyvin tunnin henkeen.

Niinpä siis... kukka tukkaan ja Lavis-tunnille! Minä ainakin menen uudestaan heti, kun saan mahdollisuuden. Hymytakuu on annettu.