Yinenergiaa päivääsi

Miten hyvin sinun arjessasi aktiivinen toiminta ja passiivinen lepo ovat tasapainossa? Nykyinen elämänrytmi on usein hyvin suorituskeskeistä ja toiminnallista. Nopeutta ja tehokkuutta arvostetaan. Onhan se ymmärrettävääkin. Etenkin työelämässä meidän pitää tottakai tehdäkin parhaamme, mutta entäpä vapaa-ajalla? Suoritammeko sitäkin? Helposti kyllä.

Tämä blogitekstini käsittelee yin-energiaa. Kun sukellamme hetkeksi siihen, mitä yin on, voimme alkaa vähitellen huomioida yinin määrää omassa arjessamme. Minun arjessani sitä ei ollut paljoakaan. En oikeastaan edes huomannut sitä. Pieniä viestejä toki oli. En enää nukkunut kunnolla. Tunsin itseni levottomaksi, vaikka yritin ihan tietoisesti rauhoittua. Ajattelin, että osaanhan minä nyt nämä asiat, mutta osasinko? Voin tavallaan ihan hyvin, mutta en kuitenkaan voinut. Siksi tämä kirjoitus.

Mitä yin-energia on? Termi perustuu taolaiseen filosofiaan, jonka mukaan kaikki olemassa oleva koostuu sekä aktiivisesta, maskuliinisesta yang-energiasta että passiivisesta, feminiinisestä yin-energiasta. Yang on toimintaa, yin on lepoa. Yang on päivä, yin on yö. Nämä kaksi ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja toinen sisältää myös ripauksen toista. Yhdessä ne muodostavat tasapainon, taon.  

Siinä missä yang-energia edustaa kaikkea maskuliinista, aktiivista, toiminnallista ja suorituskeskeistä, sen vastavoima yin edustaa feminiinisyyttä, passiivisuutta, vastaanottavaisuutta, herkkyyttä ja luovuutta. Yin-energia saa voimansa levosta, pysähtyneisyydestä ja hiljaisuudesta. Pysähtyminen omien tuntemusten äärelle on yin. Herkkyys oman kehon viesteille on yin. Aito läsnäolo ja vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa tunnetasolla on yin. Kauneuden kokeminen, luonnon aistiminen, taiteen tekeminen, luovuus... kyllä, ne kaikki ovat yin. 

Niin kauan, kun pidämme vauhtia yllä, emme ehdi pysähtyä hiljaisten toivomustemme ja tuntemustemme äärelle. Niin kauan, kun meidän pitää hoitaa vielä se ja sekin asia. Kun syystä tai toisesta suoritamme elämää.

Monia asioita pitää toki suorittaa ja saada aikaiseksi. Jopa pieni määrä stressiä kuuluu luonnollisena osana elämään eikä se ole haitallista niin kauan, kun lopulta tulee vastavoima. Yin. Pysähtyminen. Lepo. Mutta entä sitten, kun pääsemme siihen pisteeseen, että olemme jo tehneet kaiken välttämättömän ja voisimme aidosti pysähtyä kuuntelemaan sydämemme ääntä? Suoritammeko edelleen? 

Koska yinenergiani oli niin vähissä, olen alkanut ihan tietoisesti vahvistaa sitä päivittäin. Teen joka päivä pieniä itselleni tärkeitä asioita. Otan rentoutushetkiä arjen keskellä. Luen kappaleen viisaita ajatuksia sisältävästä kirjasta. Pysähdyn levollisesti yinjoogaharjoitukseen ja teen vaikkapa vain yhden asanan. Ei sen tarvitse mitään sen kummempaa olla. Välillä on tottakai ihanaa tehdä pidempikin harjoitus, antaa kehon rentoutua ja mielen hiljentyä. Olla ihan vaan tässä. Kun tekee tilaa tällaisille pienille hemmotteluhetkille, oma suhtautuminen itseenkin alkaa muuttua. Yin-tilassa emme ole enää niin kovin ankaria itsellemme.

Olen vuosien varrella huomannut, että joogaakin voi suorittaa, mutta olen yrittänyt opetella siitä pois. Yinjoogan asennot ovat pitkiä ja rentouttavia ja niissä viivähdetään 2-5 minuuttia. Vähitellen keho avautuu, vapautuu ja hellittää. Asentoja ei pitäisi koskaan tehdä äärimmilleen vaan noin 75 prosentiin maksimista, missä pystyy rauhassa hengittelemään ja rentoutumaan. Sekin on ihanaa! Opetella luopumaan suorittamisesta. 

Vähitellen lempeys omaa kehoa kohtaan kasvaa, kun antaa sen olla asanoissa juuri sellaisena kuin se on. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä harjoitusta. Olemmehan kaikki erilaisia.

Tässä nykyisessä hektisessä elämänrytmissä tarvitsemme enemmän yinenergiaa, sallivuutta, lempeyttä ja pysähtymistä arjen keskelle. Etenkin näin talvella, mikä on vuoden syvintä yin-aikaa. Hyvin levänneinä jaksamme sitten taas yang-ajan kynnyksellä innostua keväästä. Muistathan varata itsellesi pienen hemmotteluhetken?

Hyvinvointia joogasta

Blogini Hyvinvointia joogasta -osio lähti käyntiin tammikuussa 2024 aloittamistani Yoga Yinful -ohjaajaopinnoista. Joogahan on todella monipuolinen työväline, jonka avulla pystymme vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa. Aika usein joogan äärelle hakeudutaan juuri silloin, kun ihminen syystä tai toisesta kaipaa elämäänsä muutosta tai hengähdyshetkeä, mutta ei sen niin tarvitse mennä. Tarve joogaharjoitukselle voi lähteä monesta muustakin syystä. Vaikkapa vain uteliaisuudesta! Joskus käy myös niin, että jo pitkään jatkunut joogaharjoitus vähitellen muuttuu. Kasvamme ikäänkuin oman joogaharjoituksemme mukana ja huomaammekin päätyneemme uudelle polulle, joka tuntuu oikealta. Minulle tuo polku on yinjooga. 

Lajiesittely: Yinjooga

Oma harjoitukseni on koko ajan enemmän ja enemmän hidastunut ja syventynyt kohti yinjoogaa. Pidän sen levollisuudesta, pitkistä pysähtyneistä asanoista eli jooga-asennoista, passiivisuudesta ja hiljaisuudesta. Siksi innostuin nyt myös näistä opinnoista. Jos ohjaan vielä joogaa, haluan kasvaa samaan suuntaan. On helppoa puhua rakkaudella siitä, mitä itsekin rakastaa.

 

Kokoan tähän muutkin blogitekstit, jotka olen kirjoittanut ohjaamistani tunneista:

Lajiesittely: Yoga Flow

Lajiesittely: Yoga Flex

Yoga Flown ja Yoga Flexin perusta on perinteisessä joogassa, vuodenaikafilosofiassa ja kiinalaisen lääketieteen meridiaaneissa. Myös Yoga Yinful pohjautuu samalle perustalle. Kiinalaisen lääketieteen yang ja yin ovat vastaparit, jotka vaikuttavat kaikessa ympärillämme. Yang on liikkeellä olevaa aktiivista energiaa ja yin vastaavasti pysähtynyttä passiivista energiaa. Yang on tekemistä, aikaansaamista ja suorittamista. Yin on lepoa, rauhoittumista ja hiljaisuutta.

Virtaava liikkeinen Yoga Flow on yang-joogaa. Liikkeitä tehdään omaa hengitysrytmiä seuraten. Yinjoogassa sen sijaan kaikki tekeminen ja suorittaminen on karsittu pois. Asetumme asanoihin passiivisesti vastaanottamaan kehon avautumisen tunnetta ja rentoutumista. Vähitellen keho rentoutuu omaan luonnolliseen liikelaajuuteensa sen sijaan, että aktiivisesti venyttäisimme lihaksia ja sidekudoksia. Toki pientä venytystä ja intensiteettiä saa tuntua: yin ja yang -symbolissakin musta sisältää aina myös pisaran valkoista. 

 

Tuon pienen valkoisen yang-pisaran verran yinjooga eroaa toisesta syvärentouttavasta joogalajista, restoratiivisesta joogasta, jossa aivan kaikki intensiteetti on vähennetty minimiin. Restoratiivinen jooga on ennen kaikkea rentouttavaa joogaa eikä siihen sisälly passiivisiakaan venytyksiä. Esimerkiksi kehon käydessä ylikierroksilla restoratiivinen jooga toimii tehokkaana lääkkeenä, koska pitkäkestoiset ja hyvin tuetut asennot auttavat parasympaattista hermostoa aktivoitumaan, kehoa rentoutumaan ja mieltä hiljenemään. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän uniprojektini yhteydessä:

Uniprojekti: Restoratiivinen jooga

 

Kun taas olemme hyvin levänneitä ja energisiä, jokin liikkuvampi joogamuoto saattaa alkaa vetää meitä puoleensa. Go with the flow! Erilaisia joogalajeja on useita kuten tässä joogafestivaalien tarjontaa käsittelevässä blogitekstissänikin ilmenee:

Lajiesittely: Jooga

 

Olennaista on löytää joogan monipuolisesta tarjonnasta juuri itselle sopiva laji, joka voi myös vaihdella tilanteen mukaan.

 

Ikäkin saattaa vaikuttaa. Nuorena kaipaa ehkä vähän liikkuvampaa joogaharjoitusta ja kehoa saatetaan haluta haastaa voimaa ja notkeutta vaativilla liikkeillä. Iän myötä harjoitukseen tulee useimmiten lisää syvyyttä ja itsetutkiskelua ja hitaammat joogalajit alkavat tuntua paremmilta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään pääsääntö. Rauhallisilla joogatunneilla on aina myös nuoria ja astagajoogan harrastajissa iäkkäitä. Tärkeintä on oppia kuuntelemaan itseään. Se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

 

Minun joogapolkuni alkoi kansalaisopiston hathajooga-kurssilla lähes parikymmentä vuotta sitten 2005. Vuosien varrella harjoitus on muuttanut muotoaan kuten elämä itse. Kävin ensin muutaman vuoden Suomen Joogaliiton opetukseen perustuvilla hathajoogatunneilla. Puhutaan SJL-joogasta. Edelleenkin koen, että omat joogajuureni ovat nimenomaan SJL-hathajoogassa, vaikka vuosien varrella mukaan on tullut myös muuta.

Kun minusta tuli ryhmäliikunnanohjaaja, sain ohjattavakseni Yoga Flow- ja Yoga Flex -tunnit.  Ohjaajana sitä haluaa tottakai oppia koko ajan lisää ja olen vuosien varrella käynyt monen monta kurssia, tutustunut eri joogalajeihin, lukenut kirjoja, katsellut videoita, opiskellut jooga-anatomiaa ja joogafilosofiaa osatakseni enemmän, ymmärtääkseni paremmin. Silti isoimmat oivallukset tapahtuvat aina joogamatolla. Ja elämässä. Tämä on kokemusperäistä tietoa, jota ei voi oppia vain teoriassa kirjoja lukemalla tai mekaanisesti asanoita toistamalla. Se pitää tuntea sydämellä.

Koen oppineeni joogasta ennen kaikkea henkisellä tasolla. Kuulostaa ehkä hassulta, että joogamatolla tehtävä fyysinen asanaharjoitus muuttaisi meitä ihmisenä, mutta niin se vaan tekee. Oivallukset syntyvät yleensä niissä hetkissä, jotka tuntuvat vaikeilta. Kun liikkuvuus ei riitä. Kun jotakin liikettä ei heti oivalla. Kun loppurentoutuksessa päässä pyörii rikkinäinen radiosoitin ja sata kanavaa. Niissä hetkissä voi alkaa soimata itseään tai valita joogan tien: lempeän itsetarkkailun ja hyväksynnän. Juuri tässä on hyvä. Tämä riittää. Se on ollut minulle se isoin oivallus.

Jooga on muuttanut suorituskeskeisyyttäni ja ankaruuttani kohti lempeämpää sallivuutta ja levollisuutta. Se on kantanut vaikeina aikoina ja rauhoittanut ylikierroksilla käyvää hermostoani juuri sen verran, että olen saanut hetkeksi nukahdettua ja palauduttua kriittisellä hetkellä saadakseni voimaa uusiin koettelemuksiin. Se ei ole tehnyt minusta täydellistä enkä edelleenkään osaa seisoa päälläni (enkä aio opetella), mutta se juuri onkin joogaa, että oppii lempeästi pysähtymään juuri siihen kohtaan, missä suorittaminen loppuu ja lempeä sallivuus itseä kohtaan alkaa.

Liikkeen tai asennon ulkoista muotoa tärkeämpää on sisäinen kokemus siitä: Pystynkö keskittymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä, tässä tuntemuksessa? Pystynkö luopumaan suorittamisesta ja antamaan liikkeelle tai asennolle tilaa tapahtua? Pystynkö hyväksymään kehoni rajat ja mieleni harhailut ja vain olemaan tässä? 

Ensimmäisellä kerralla riittää toki, että asettuu avoimin mielin joogamatolle ja tekee parhaansa! Kaikki muu tapahtuu ajan myötä, jos on tapahtuakseen. Sekin on hyvä muistaa, että jokaisen joogakokemus on aina erilainen. Siksi kutsun sinua tutkimusmatkalle mukaan!

Hyvinvointia joogasta

Rentouttava joogaharjoitus kotona

Liikunnalliset tavat ovat opittavissa oleva taito

Näin uuden vuoden kynnyksellä on taas hyvä hetki palata aiempaan blogikirjoitukseeni Liikunnalliset ihmiset ja päättäväiset ihmiset. Juuri nyt on liikuntainnostus ylimmillään, mutta ennenkuin annat sen lopahtaa ja toteat, ettei tämä nyt tänäkään vuonna kovin kauaa kestänyt, koska en ole liikunnallinen ihminen, pysähdy ja lukaise tuo kirjoitus. Ei ole oikeasti olemassa synnynnäisesti liikunnallisia ihmisiä, jotka putkahtivat äidin kohdusta lenkkarit jalassa ja hikinauha otsalla. On vain ihmisiä, jotka ovat opetelleet liikunnallisuudesta itselleen hyvän tavan ja taidon. Sinäkin voit opetella!

Kirjoitin aikaisemmin myös blogikirjoituksen Tee se tavaksi. Miten tapa tehdään? Kyse on ärsyke-reaktio-palkinto -ketjusta, jota toistetaan riittävän pitkään ja säännöllisesti.

Ensin siis tarvitaan jokin ärsyke, joka käynnistää toiminnan. Se voi olla vaikkapa halu parantaa kuntoa ja terveyttä liikunnalla. Tapojen muodostamisessa ärsykkeen kannattaa toki olla jotakin hyvin konkreettista kuten kalenterimerkintä ja puhelinmuistutus torstaisin klo 18. Uusi ärsyke voidaan yhdistää myös johonkin jo tuttuun rutiiniin kuten oman lempitelevisiosarjan päättymiseen torstaisin klo 18. Sama asia! Aivoille tulee viesti, että nyt on aika. Nyt alkaa tapahtua. 

Reaktio on käytännön toimintaa, jonka ärsyke laukaisee. Suurin osa reaktioistamme on automaattisia emmekä ajattele niitä paljoakaan, mutta juuri tässä vaiheessa voimme myös tietoisesti valita, mitä teemme. Voimme siis valita omia tavoitteitamme tukevan reaktion kuten lenkille lähdön tai kuntosalitreenin. 

Tietoiset reaktiot vaativat toki aluksi paljon enemmän ponnisteluja kuin automaattiset reaktiot, jotka tapahtuvat lähes huomaamatta. Ne voivat tuntua vaivalloisilta, jopa vastenmielisiltä. Siksi juuri tässä vaiheessa tarvitaan sitä kuuluisaa tahdonvoimaa ja sinnikkyyttä, jotta pystymme omista vastusteluistammekin huolimatta pitämään toimintaa yllä. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että alku aina hankalaa. Tapojen muodostuttua hankalaltakin tuntunut tekeminen helpottuu. Siitä tulee rutiinia.

Huomionarvoista on, että jos tekeminen ei millään tavalla palkitse, on hyvin todennäköistä, että mielenkiintosi lopahtaa. Siinä vaiheessa siis, kun tapoja vasta opetellaan, on tärkeää, että omat ponnistelut tavalla tai toisella palkitaan. Omaa tekemistä kannattaa purkaa vähän osasiin. Mikä osa siitä on toiminnan käynnistävää ärsykettä, mikä reaktiota ja mikä palkintoa?  Ennenkuin rutiini on luotu, ei riitä, vaikka valmentaja sanoisi, että tämän päivän kamala rääkki tuntuu hyvältä sitten kuukauden tai kahden päästä, kun kunto paranee. Tiedät sen varmasti kyllä itsekin, mutta tänä päivänä se on vain... no, kamalaa rääkkiä. Vasta pidempi kokemus tekee rääkistä mielekästä tällä tasolla. Kun vielä opettelet, muista siis myös välitön palkinto! 

Mikä sinua liikunnassa sitten palkitsee? Tähän kysymykseen osaat parhaiten vastata sinä itse. Jos olet jo löytänyt oman lajisi, se voi olla ihan vain treenistä tuleva hyvä mieli. Voittajafiilis! Jos taas vielä etsit omaa lajiasi ja koko liikuntahömpötys vähän epäilyttää, sen kannattaa olla jotakin konkreettisempaa. Mikä sinua motivoi? Mikä ilahduttaa treenin aikana tai sen jälkeen? Siinä vaiheessa, kun tekeminen muuttaa tavaksi, palkinnon merkitys luonnollisesti vähenee, mutta jotta saat tehtyä riittävän määrän toistoja tavan muodostamiseksi, on tärkeää pitää kiinni mielekkyysperiaatteesta, tavalla tai toisella. 

Ensin tehdään siis tapa ja rutiini. Sitten vasta lisätään määrää, kestoa ja tehoja. Tässä järjestyksessä.

Perinteinen elämäntapamuutoshan tehdään usein juuri päinvastoin. Lisätään muutaman viikon ajan ihan hullun lailla liikuntaa, kiusataan lihakset maitohapoille, unohdetaan palautuminen ja pahimmassa tapauksessa vielä vähennetään ravinnon määrääkin reippaasti, koska halutaan laihduttaa. Paino saattaa kyllä pudotakin, ei siinä mitään, mikä tietysti vahvistaa ajatusta, että näinhän tämä tehdään. Varjopuolena on usein kuitenkin se, ettei elämäntaparemonttia tällä intensiteetillä jakseta ylläpitää kovin pitkään. Ei tietenkään! Se on ihan luonnollista. Kummeli-sketsiä lainatakseni: "Ei karhukaan koko ajan riehu. Se syö välillä puolukoita." 

Palaan vielä yhteen aiempaan blogikirjoitukseeni Elämäntapamuuttujasta elämäntapaliikkujaksi. Entä jos tänä vuonna tehtäisiinkin eri tavalla? Kestävällä tavalla? Liikunnalliset tavat ovat opittavissa oleva taito. Kun rakennetaan liikunnallista elämäntapaa rauhassa ja oman elämän ehdoilla, tavataan kuntosalilla ja lenkkipolulla vielä maaliskuussakin. Otatko haasteen vastaan?

Elämäntapamuuttujasta elämäntapaliikkujaksi

Niin lähti taas uusi vuosi käyntiin. Ikäänkuin seisoisi taas uuden alun edessä ja tähyilisi toiveikkaana horisonttiin. Tästä se lähtee! Tästä tulee hyvä vuosi! Tehdään uuden vuoden lupauksia ja unelmoidaan isosti. Tänä vuonna minä kyllä...

Varmin tapa tehdä unelmista totta on laittaa työrukkaset käteen ja lähteä hommiin. Kuntosalit täyttyvät vuoden alussa elämäntapamuuttujista, mutta entäpä jos et olisikaan tänä vuonna yksi heistä? Entäpä jos ei sinun tarvitsisikaan tehdä elämäntapamuutosta pari kertaa vuodessa vaan voisit elää oman näköistäsi liikunnallista arkea... joka ikinen päivä? 

Se ei ole yhtä mediaseksikästä, myönnetään. Tavallisesta arkisesta treenistä ei välttämättä saa yhtä hyviä some-päivityksiä kuin elämäntapamuutoksesta, jossa yritetään mahduttaa tammikuuhun kaikki se, mihin arkiliikkujalla menee kokonainen vuosi. Lautasmallin mukainen perusruoka lautasella ei saa yhtä monta ihastunutta peukutusta kuin viimeisin muotidieetti eikä missään tapauksessa ole muodikasta myöntää, että herkutteli viikonloppuna jäätelöllä tai kävi pizzalla siinä missä silloin tällöin muutenkin. Siis haloo, tammikuussa?! Kuka onkaan tuo outolintu, joka sallii itselleen sattumia muiden viettäessä urheasti vegaanihaastetta, kuntokuuria ja tipatonta tammikuuta? 

Hänhän on tietysti elämäntapaliikkuja. Elämäntapaliikkujan erottaa elämäntapamuuttujasta siitä, että hän käy kuntosalilla, lenkillä ja jumpissa vielä maaliskuussa. Hänelle se on tullut tavaksi. Liikunnan tarkoitus ei ole karistaa joulukiloja eikä kesän tullen havahtua uudestaan taas bikinikunnon metsästykseen. Liikunta on liikuntaa sen itsensä vuoksi. Siitä tulee hyvä mieli, kunto kasvaa ja toimintakyky paranee. Muun muassa. Oikeastaan ilman liikuntaa ei voisi edes elää. Jotakin puuttuisi. Tunnistatko itsesi?

Haastan sinut elämän kertamyllerryksen sijasta mukaan hitaaseen projektiin, jolla on kestävät juuret! Sen sijaan, että kävisit tammikuussa liikkumassa 2-3 tuntia joka päivä ja rajoittaisit ruokavaliotasi merkittävästi elämäntapamuutoksen nimissä, entäpä jos kokeilisitkin 1-2 itselle mieluista liikuntalajia pari kertaa viikossa ja lisäisit ruokalautasellesi enemmän kasviksia? Pienillä askelilla pääsee useimmiten pisimmälle. 

Liikunnallista ja ihanaa uutta vuotta sinulle! Pistetään työrukkaset käteen ja lähdetään toteuttamaan unelmia!