Lajiesittely: Lavis

Tänään pääsin tutustumaan Lavis-tunnille, joten tässäpä pieni tutustumiskierros lavatanssijumpan maailmaan! Lavis on hauska, helppo ja hikinen tunti, jossa tanssitaan ilman paria tuttuja lavatanssilajeja kuten humppa, jenkka, rock, jive, cha cha ja samba. Tunnilla yhdistellään tanssiaskeleita ja jumppaa samalla tavalla kuin Zumbassa, mutta nyt soivat musiikkina tutut suomalaiset iskelmät kautta vuosikymmenten. Jos siis pidät niistä ja tykkäät tanssia, pidät todennäköisesti myös Laviksesta!

Lavis-tunnille tullessa ei tarvitse osata tanssiaskeleita, sillä niitä oppii kyllä tunnin edetessä. Tarkoitus ei ole muutenkaan ryppyotsaisesti osata kaikkea vaan ennen kaikkea hikoilla ja pitää hauskaa. Kaksi vasenta jalkaakin voi siis mennä ihan oikeaan suuntaan, kunhan uskaltaa heittäytyä musiikkiin mukaan!

Lavis-tunteja on tarjolla eri pituisia, 45 ja 60 minuuttia ainakin. Tänään tanssimme 45 minuuttia. Aloitimme kahdella humpalla, jotka nostivat mukavasti hien pintaan ja hymyn kasvoille. Välillä nostettiin sykettä ja välillä rauhoiteltiin hitaampien tanssien tahdissa. Hyppyjä oli aika paljon, mutta kaikki liikkeet pystyi tekemään myös ilman niitä. Ohjaaja näytti mallia ja antoi luvan fiilistellä omaankin tahtiin silloin, kun valmiit askeleet eivät omille jaloille sopineet. Humpan lisäksi tanssimme foxtrotia, rockia, salsaa, cha chaata, jenkkaa, tangoa ja valssia.

Moni ryhmäläisistämme mietti etukäteen, minkälaiset vaatteet Lavikseen kuuluu laittaa. Vastaus on: ihan tavalliset joustavat liikuntavaatteet ja sisäliikuntakengät. Sinänsä minusta olisi ollut hauskaa laittaa kukka tukkaan ja kellohame, eikä sekään varmasti kiellettyä olisi! Sopisi hyvin tunnin henkeen.

Niinpä siis... kukka tukkaan ja Lavis-tunnille! Minä ainakin menen uudestaan heti, kun saan mahdollisuuden. Hymytakuu on annettu.

Lajiesittely: ChiBall

Otetaanpa tähän väliin yksi lajiesittely. ChiBall-tunti on väri- ja aromaterapeuttisella pallolla tehtävä hyvän olon harjoitus, jonka juuret ovat kiinalaisessa terveystiedossa. Ajatuksena on, että olemme osa luonnon kiertokulkua ja siksi harjoituskin etenee vuodenaikojen mukaan. Jokaista vuodenaikaa vastaa yksi harjoituksen osa-alue, elementti sekä kaksi meridiaaniksi kutsuttua energiakanavaa (yang ja yin). Liikkeet valitaan siten, että ne aktivoivat ja rentouttavat kyseiselle vuodenajalla nimettyjä meridiaaneja. Aktivointi on yang ja rentoutuminen yin. Teemme siis vuorotellen sekä voimakkaampia energisoivia liikkeitä että hitaampia rauhoittavia liikkeitä. Lepoa seuraa toiminta ja toimintaa taas lepo. Tavoitteena on kehon ja mielen tasapaino.

Jokaisen harjoituksen aikana käydään läpi koko vuodenkierto niin, että kuluvaa vuodenaikaa ja sen osa-aluetta painotetaan. Kerron esimerkin.

Talvella ChiBall-harjoituksessa muistutetaan rauhoittumisen ja rentoutumisen tärkeydestä. Huomio kääntyy sisäänpäin, silmät ovat välillä suljettuina ja liikkeissä tehdään useita toistoja siten, että liikkeen pystyy paitsi tekemään, myös tuntemaan. Talven elementti on vesi ja energia on hidasta, pehmeää ja feminiinistä yin-energiaa. Luonto vetäytyy hetkeksi lumipeitteen alle lepäämään. Elämme vuoden pimeintä aikaa, jolloin myös luonnonrytmissä elävä ihminen hidastaa tahtia, karsii pois turhaa ja kerää voimia uuteen kevääseen. Tämä on siis harjoituksen pääteema, joka kulkee mukana kaikissa tunnin osa-alueissa.

1. Tai chi & Qi Gong
ChiBall-tunti aloitetaan "heräämällä ensin kevääseen" pehmeän virtaavalla Tai Chi- ja Qi Gong -harjoituksella. Liikkeet ovat rauhallisia ja ne herättelevät lempeästi selkärankaa erilaisin kierroin ja taivutuksin. Samalla totutellaan pallon käyttöön.

2. ChiBall-tanssi
Seuraavaksi nostetaan kevyesti sykettä ja lämpöä helpolla tanssisarjalla. Tanssi edustaa kesäistä tuli-energiaa.

3. Jooga
Tuli-energiaa edustaa myös seisten tehtävä jooga-harjoitus, jossa keskitytään muutamaan kehoa vahvistavaan ja energisoivaan jooga-asanaan. Liikkeet kohdistuvat kuluvan vuodenajan eli tässä talven meridiaaneihin: suorassa linjassa kehon takapuolta ylhäältä alas kulkeviin virtsarakon meridiaaneihin (yang) sekä etupuolta alhaalta ylös kulkeviin munuaisten meridiaaneihin (yin). Näitä venytetään ja vahvistetaan.

4. Pilates
Seuraavaksi siirrytään alas matolle pilates-osioon, myöhäiskesään ja maa-elementtiin. Keskittyneesti hengityksen tahdissa tehtävät liikkeet vahvistavat keskivartalon syviä tukilihaksia.

5. Feldenkrais
Syksyä ja metalli-elementtiä harjoituksessa edustaa Feldenkrais-menetelmä, joka auttaa rauhoittumaan, päästämään irti ja kääntämään huomion sisäänpäin. Feldenkrais-liikkeet tehdään silmät suljettuina omaan liikkeeseen ja tuntemuksiin keskittyen. Ei ole väärää tapaa tehdä Feldenkrais-harjoitusta: sinun oma tapasi on aina juuri se oikea.

6. Rentoutus
Tunnin lopussa pysähdytään vielä hetkeksi, rauhoitutaan ja rentoudutaan hiljaisen musiikin soidessa taustalla. Rentoutusosio edustaa talvea, vesi-elementtiä ja passiivista yin-energiaa, lepoa ja rauhaa, joka antaa keholle ja mielelle mahdollisuuden uudistua.

Harjoitus opettaa, että aktiivinen yang-energia tarvitsee aina vastaparikseen passiivista yin-energiaa. Toinen ruokkii ja vahvistaa toista, yhä uudelleen ja uudelleen. Kyseessä on positiivinen ketjureaktio, aivan kuten luonnossa vuodenaikojen vaihtelua, yö ja päivä, pimeys ja valo. Oikeastaan tämä kaikki kuulostaa kovin luonnolliselta, vaikka kiinalaisen terveystiedon termit saattavatkin olla meille vieraita. Omasta puolestani toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi ChiBall-tunneille kokeilemaan, miten tämä kaikki toimii käytännössä!

Erilaiset liikkujat

Löysin mielenkiintoisen artikkelin erilaisista liikkujatyypeistä. En tietenkään löytänyt sitä enää, kuten käy yleensä kaikille hyville artikkeleille, mutta kirjoitan sen, minkä muistan "taiteilijavapauksia" ottaen. Artikkelin tarkoituksena oli herätellä liikunnanohjaajia ja liikkujia tiedostamaan, että olemme erilaisia. Se, mikä motivoi toista, ei välttämättä motivoikaan toista. Joskus voi käydä jopa niin, että vaikka tarkoitammekin hyvää, saatamme ikävä kyllä tappaa toisen innostuksen jo heti alkuunsa. Olimme ehkä kovin innoissamme asiastamme, mutta pidimme liian jääräpäisesti kiinni omasta näkökulmastamme, vaikka toinen olisikin kaivannut erilaista lähestymistapaa. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta ihmisten erilaisuus on hyvä tiedostaa.

Tavoitteelliset
Aloitamme heistä, joihin todennäköisesti ensimmäiseksi törmäämme liikuntamaailmassa. Tavoitteellisilla on hyvä motivaatio ja he ovat valmiita tekemään kovasti töitä. He haluavat tavoitteen, jota kohti pyrkiä ja välitavoitteita, joilla omaa edistymistä pystyy tarkistamaan. Erilaiset kehonkoostumusmittaukset, energiankulutusmittarit, sykemittarit ja muut tekniset vempaimet ovat tavoitteellisten mieleen. He myös mielellään seuraavat ja jakavat edistymistään muille erilaisilla sosiaalisen median sovelluksilla. Tavoitteelliset ovat hampaat irvessä puurtajia ja he haluavat saavuttaa tuloksia nopeasti, joten heitä on ehkä hyvä muistuttaa maltillisesta, omaan lähtötasoon perustuvasta aloituksesta ja siitä, että pitkäjänteisellä, nousujohteisella harjoittelulla saadaan yleensä aikaan parhaimmat tulokset. Uskokoon ken uskoo.

Puurtajat
... Mistä päästäänkin siis puurtajiin, noihin liikuntamaailman ihailtaviin työmuurahaisiin. Puurtaja on todennäköisesti harrastanut yhtä tai kahta lajia jo vuosia. Tämä koskee myös nuorempia. Hän käy säännöllisesti treeneissä ja kehittyy ehkä hitaammin kuin tavoitteellinen, mutta pitkällä tähtäimellä tulokset ovat merkittäviä. Siinä missä tavoitteellinen haluaa juosta kerran elämässään maratonin, harmaahapsiset puurtajat istuvat saunan lauteilla ja vertailevat maraton-kokemuksiaan vuosien varrelta. Heillä on kokemuksen mukanaan tuomaa elämänviisautta, pikkutarkkaa huomiokykyä ja pitkäjänteisyyttä. He eivät kuitenkaan ole kovin innokkaita kokeilemaan uusia asioita. Miksi ihmeessä, kun vanhatkin toimivat ihan hyvin?

Seikkailijat
Jos mietit ääneen, että olisipa mukava kokeilla sitä-ja-sitä lajia, seikkailija todennäköisesti kertoo, että se oli kyllä hauskaa ja informoi samaan hengen vetoon, missä sitä voi harrastaa. Hänellä on ollut 10-kortti jokaiselle alueesi kuntosalille ja hän on käynyt useimmilla ryhmäliikuntatunneilla S'habamistä Crossfitiin. Hän myös vähintäänkin haaveilee syvänmerensukelluksesta, laskuvarjohypystä ja vaellusmatkasta Kilimanjarolle. Ehtivimmät ovat kokeilleet tietysti jo niitäkin. Seikkailijan vahvuuksia ovat into ja rohkeus kokeilla uusia asioita. Haasteena on saada heidät pysymään mukana pidempään.

Fiilistelijät
Fiilistelijä etsii harrastuksistaan aitoja kokemuksia ja hyvää oloa. Sosiaalisemmat fiilistelijät kaipaavat mukavaa treeniseuraa ja introvertimmat keskittyvät enemmän siihen, miltä asiat heistä itsestään tuntuvat. Molemmille merkitsevät paljon sen kaltaiset asiat kuin tunnelma, musiikki, sisustus ja ennen kaikkea se, miten heidät salille tullessa otettiin vastaan. Liikuntalajit ovat usein hauskoja (kuten tanssi) tai rentouttavia (kuten jooga), mutta hyvässä seurassa, säässä ja tunnelmassa fiilistelijä saattaa viihtyä hyvin myös raskaampien lajien parissa. Tämä on se kohderyhmä, jota on vaikeinta saada salille, koska heillä on niin paljon muitakin mielenkiinnon kohteita kuten käsityöt, kuvataide, puutarhanhoito... Innostuttuaan he kuitenkin tulevat, koska siitä tulee niin hyvä fiilis.

Mikä meitä siis motivoi? Miten haluamme liikkua ja mitä haluamme harrastaa? Kaipaammeko mukaan treenikaveria vai nautimmeko siitä, että saamme olla pienen hetken itseksemme? Sitä kannattaa miettiä, kun harkitsee liikunnan aloittamista, miettii omaa lajia tai käy läpi motivaatiota nykyisissä harrastuksissa. Niin hienoa kuin se onkin: me olemme kaikki erilaisia.

Liikkeelle!

Ajatus vähän erilaisen liikuntablogin kirjoittamisesta syntyi kahden asian yhteensattumana. Ensinnäkin luin Linus Jonkmanin kirjan "Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous". Lyhyesti tiivistäen kirja kertoo, minkälaista on elää hiljaisena ja mietteliäänä ihmisenä ylitsepursuavaa sosiaalisuutta, säkenöivää energisyyttä ja jatkuvaa verkostoitumista suosivassa yhteiskunnassa. Ei helppoa. Juuri siksi Linus Jonkman kannustaakin introvertteja ulos kaapeistaan. Meilläkin on monia hyviä ominaisuuksia kuten harkitsevuutta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, joten ihan syyttä suotta pidämme kynttiläämme vakan alla.

Toiseksi luin aikakauslehdestä vinkkejä stressinhallintaan. Vinkit olivat kuin suoraan introvertin maailmasta: "Vedä hetki henkeä ennen kuin vastaat." "Keskity yhteen asiaan kerrallaan." Helppoa, eikö totta? Ei välttämättä. Elämme kiireisessä yhteiskunnassa, missä enemmän on paremmin ja aikaa ainakin tuntuu olevan koko ajan vain vähemmän. Joskus yksinkertaisetkin asiat vain... no, unohtuvat. Ja kuppi menee nurin.

Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä meillä arjen introverteillakin on oma sanamme sanottavana. Ehkä meidän hiljaisesta viisaudestamme, mitä se sitten tarkoittaakaan, voisi ihan oikeasti olla hyötyä muillekin elämän kiireissä pyöriville ihmisille. 

Kirjoitan liikunnasta ja hyvinvoinnista, koska ne ovat minun sydäntäni lähellä olevia asioita. En sano, että oma elämänikään olisi aina täydellistä. Kyllä minuakin harmittaa lähteä lenkille, kun ulkona vihmoo räntää ja goretex-kengät vuotavat. Välillä on liian kiire ja on pakko pysähtyä hetkeksi vetämään syvään henkeä ja olemaan vain. Kuulostelemaan elämän suuntaa tekemättä mitään. Siitäkin kirjoitan, koska se kaikki kuuluu elämään.

Muttei kai elämän tarvitsekaan olla täydellistä, jotta voisi kirjoittaa? Maailmassa kirjoitettaisiin aika paljon vähemmän, jos niin olisi. Tästä siis lähden liikkeelle. Tervetuloa matkalle mukaan!