Lajiesittely: Asahi

Otetaanpas tähän väliin yksi lajiesittely. Pehmeämpien liikuntalajien joukossa on suosiotaan kovaa vauhtia kasvattanut suomalainen terveysliikuntatunti Asahi. Kuulostaa itämaiselta ja sitä se osittain onkin. Tunnin liikekieli muistuttaa hyvin paljon kiinalaista aamuvoimistelua taijia (tai chi). Koko tunti tehdään seisten ja mitään välineitä ei tarvita. Virtaavat liikkeet tehdään hitaasti ja keskittyen hengityksen tahdissa. Helppoa ja rentouttavaa.

Taustalla on kuitenkin myös muuta. Lajin kehittäjät Timo Klemola, Ilpo Jalamo, Keijo Mikkonen ja Yrjö Mähönen ovat halunneet yhdistää itämaisen terveysliikunnan suomalaiseen fysioterapiaosaamiseen. Asahi perustuu siis fysioterapian kaltaisiin liikkeisiin, joilla keho avataan systemaattisesti niskasta jalkoihin. Asahista on tällä hetkellä olemassa kolme liikesarjaa: Asahi 1-3. Yhden sarjan ehtii tehdä helposti 10 minuutissa aamuvoimisteluna tai taukojumppana työpaikalla, mutta lisäämällä toistojen määrää ja yhdistelemällä sarjoja saadaan aikaan 30-60 minuutin harjoituksia.

Asahi-tunti alkaa aina rentoutusosiolla, missä virittäydytään harjoitukseen ja ravistellaan lihakset rennoksi. Ravistelut ovat tuttuja taijia ja qigongia harrastaneille, mutta länsimaisessa liikunnassa ne ovat jostain syystä jääneet vieraammiksi. Verenkierto lähtee hyvin liikkeelle.

Seuraavaksi tehdään niska-hartia-osio, selkä-osio ja tasapaino-osio. Ne koostuvat hengityksen rytmissä tehtävistä terveysliikuntaliikkeistä: pyörittelyistä, pyöristyksistä, avauksista, kierroista ja sivutaivutuksista. Hauska harjoitus on myös keinuttelu päkiöiden ja kantapäiden välillä. Liike on periaatteessa hyvin yksinkertainen ja lapsille luonnollinen, mutta harva aikuinen käyttää enää aktiivisesti jalkaterien pieniä lihaksia - kannattaisi! Keinutteluun voi yhdistää myös luuliikuntasuositusten mukaisia täräytyksiä nousemalla päkiöille ja pudottamalla paino alas nopeasti ja terävästi.

Tunnin lopussa tehdään vielä taijimaista virtaavaa loppuliikesarjaa. Keskittyminen yksinkertaiseen, oman hengityksen tahdissa virtaavaan liikkeeseen sulkee hetkeksi muun maailman ulkopuolelle ja mieli rauhoittuu. Lopuksi pysähdytään, suljetaan silmät ja rentoudutaan. Edelleenkin pystyään kuitenkin seisoma-asennossa. Tärkeä osa Asahia on kehon pystysuora linja. Etsitään siis asentoa, joka on samaan aikaan vahva ja rento, jossa paino jakautuu tasaisesti ja selkäranka on luonnollisesti suorana. Samaa periaatetta käytetään myös joissain kehoterapiamuodoissa kuten aleksandertekniikassa.

Asahin hienous on siinä, että se sopii kaikille. Liikesarjat ovat oikeasti helppoja ja niitä pystyy tarvittaessa myös soveltamaan. Harjoitus toimii hyvin raskaan treenin jälkeisenä palauttavana liikuntana, kuntouttavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntana sekä rentouttavana hyvinvointiliikuntana. Tervetuloa siis mukaan tunnille!

Vuodenaikateema: Talvi

Vuodenaika-teemalla jatketaan. Kirjoitin aiemmin syksystä ja nyt olemme päässeet sydäntalven aikaan. Tällä hetkellä tosin aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämpötila putoaa vain vaivoin pakkasrajan alapuolelle. Kylmiä päiviäkin on silti vielä tulossa. Siitä pitää huolen Suomen talvi.

Talvi on kaunista aikaa, jolloin luonto peittyy lumen ja jään alle. Kosteus tiivistyy valkeaksi kuuraksi puiden oksille. Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyrystyy ja ripset jäätyvät lenkillä. Pohjoisessa aurinko ei nouse ennen kuin kaamos hellittää ja etelämmässäkin valoisa aika jää lyhyeksi.

Mitä talvi sitten tarkoittaa vuodenaika-filosofiassa? Talvi on vuoden pimeintä aikaa. Luonto lepää hetken herätäkseen taas keväällä uuteen alkuun. Lepo tarkoittaa siis aina myös uudistumista. Samalla tavalla ihminenkin tarvitsee toiminnan jälkeen rauhoittumista. Kunto kasvaa treenin jälkeisessä levossa, sillä ilman riittävää palautumista kudoksiin tulleet vauriot eivät korjaannu. Jos sympaattinen hermosto on koko ajan aktiivinen ja olemme ylikierroksilla, valmiita "taistelemaan tai pakenemaan", yöuni kärsii ja yleiskunto alkaa lopulta heiketä. Levossa taas parasympaattinen hermosto aktivoituu, mieli rauhoittuu, aineenvaihdunta kääntyy anaboliseksi ja keho alkaa korjata itse itseään.

Talvi on oivallista aikaa hidastaa tahtia, sytyttää kynttilä, vetää jalkaan villasukat ja viettää enemmän aikaa kotona. Viime vuonna nousi muoti-ilmiöksi tanskalainen hyggeily. Yksinkertaisimmillaanhan se on arkista kotoilua, kiireetöntä olemista ilman aikatauluja. Kokeile vaikka - tekee joskus hyvää!

Haluan nostaa esille myös aliarvostetun ja arkisen tylsyyden. Tylsyyshän on oikeasti ihan hyvä asia. Se on se hetki, jolloin aivot saavat levätä. Ai että, kun on tylsää (!!). Aika useinhan kaivamme esille puhelimen, selailemme internetiä ja täytämme tyhjyytemme informaatiotulvalla. STOP. Kokeilepa joskus altistua tylsyydelle. Yritä kestää sitä, vaikka se on vaikeaa. Saatat yllättyä tuloksista. Nykyään olemme hirmu huonoja kestämään tylsyyttä, mutta jos sinnikkäästi pidämme pintamme ja lakkaamme vastustamasta tyhjää olotilaa, alkaa ehkä syntyä ihan uudenalaisia ajatuksia. Tylsyys ruokkii luovuutta. Suuret oivallukset syntyvät harvoin kiireessä.

Entäpä mitä talvi tarkoittaa liikunnassa? Talvella on hyvä kokeilla rauhallisempia lajeja kuten joogaa, pilatesta tai asahia. Jos jossain on tarjolla rentoutusvalmennusta, mene sinne. Ohjattu rentoutusharjoitus on jo paljon helpompi kuin arkinen tylsäily. Rauhoittavaa musiikkia, kynttilöitä ja/tai rentouttavia tuoksuja. Alat päästä fiilikseen. Tätä vartenhan tässä ollaan - siis rentoudutaan!

On myös hyvä muistaa, mitä tapahtuu luonnolle talven jälkeen. Se puhkeaa ensin silmuille ja lopulta täyteen väriloistoonsa. Purot solisevat, linnut laulavat ja aurinko lämmittää. Kun vertaat syksyllä lakastuvaan luontoon, huomaat kyllä, mitä lepo ja uudistuminen ovat saaneet aikaan. Tästä lopulta vuodenaika-filosofiassa on kyse.