Liikunta ilman suorituspaineita

Kävin eilen kävelemässä sen verran pitkän kävelylenkin, että ehdin ajatella yhtä ja toista. Mietin niitä kertoja, kun olin juossut saman lenkin sykemittaria tarkkaillen. Piti vaalia optimaalista rasitustasoa: ei liian kovaa, jotta jaksoi juosta eikä liian hiljaa, jotta kunto kehittyisi halutulla tavalla. Välillä piti tehdä myös nopeampia pyrähdyksiä (vetoja), jottei harjoitus olisi liian yksipuolinen. Vedot voi rytmittää joko kilometreihin tai aikaan. Itse pidin vetojen rytmittämisestä musiikkiin, jolloin mp3-soittimesta pystyi vedon ajaksi valitsemaan nopeamman biisin ja sen jälkeen kevyemmän palauttelubiisin. Voi niitä aikoja!

Eilen haistelin tuulen tuoksuja keväästä. Kuuntelin lintujen laulua. Ihastelin kauniita rakennuksia, kun kävelin kaupungilla ja kevääseen heräilevää luontoa, kun pyrähdin pois valtaväyliltä. Otin muutaman valokuvan. Samaan aikaan nopeammat kiisivät ohi. Hitaammat hymyilivät.

En sano, että toinen olisi toista parempi tapa liikkua, koska molemmille on aikansa ja harrastajansa. Minulla oli ollut raskas (vaikkakin antoisa) työviikko täynnä uuden opettelua ja erilaisten tehtävien yhteensovittamista ja organisointia. Aivot kävivät ylikierroksilla. Tuntui siis hyvältä antaa ajatusten tuulettua ja kehon kuormittua tasaisesti, repimättä. Enempää en olisi sillä hetkellä pystynytkään. Sekin on hyvä joskus myöntää. Tämä riittää tänään. Kokonaiskuormitus ratkaisee. Lenkin jälkeen oli hyvä ja energinen olo, ja siitähän liikunnassa parhaimmillaan on kyse.

Tässä mennään joskus vauhdilla sudenkuoppaan, jos oletetaan, että kevyempi liikunta olisi jollain tavalla turhaa ja hyödytöntä. Ei tietenkään ole. Kaikki liikunta on hyvästä ja jokainen syy, joka saa sinut lenkkarit jalassa liikkeelle, on hyvä syy. Etenkin vähemmän liikkuneilla kevyt liikunta myös kehittää kuntoa. Ei sitä vähätellä kannata.

Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Ikävä myöntää, mutta suurimmasta osasta meistä ei tulisikaan. Se on oma maailmansa, joka vaatii valtavan paljon kurinalaista työtä, sinnikkyyttä, tahtoa, rohkeutta ja usein myös luontaista lahjakkuutta. Se on elämäntapa, jossa ei aina ole tarjolla kompromisseja. Voimme ihailla urheilijoita ja tähdätä itsekin hyviin tuloksiin, mutta samanlaista ankaruutta itseämme kohtaan meidän ei tarvitse vaalia. Onneksi. Liikutaan siis ihan hyvällä omallatunnolla ilman suorituspaineita aina, kun siltä tuntuu. Tehdään hauskoja asioita. Poiketaan polulta. Kokeillaan uusia asioita. Säilytetään liikunnassa ilo. Kaupan päälle tulee sitten se hyötykin.

Tässä pahan päivän liikuntavinkit!

Lajiesittely: Yoga Flow

Ehdin vielä kirjoittaa lajiesittelyn tunnista, joka on ollut ohjaajan työssäni se kaikkein tärkein. Aloitin Yoga Flow -tuntien ohjaamisen syksyllä 2012 ja nyt kevätkaudella minulla on vielä kuusi tuntia jäljellä. Tämä tunti ansaitsee oman lajiesittelynsä, sillä sen parissa olen itkenyt ja nauranut, kokenut suurimmat onnistumiseni ja epäonnistumiseni ja oppinut aivan valtavasti - ennen kaikkea itsestäni.

Tässäpä siis ystävät rakkaat: Yoga Flow. Minun tulkintani siitä.

Yoga Flow on virtaavaliikkeinen tunti, jossa edetään jooga-asennosta toiseen rauhallisesti ja keskittyneesti oman hengityksen tahdissa. Välillä pysähdytään asanaan, opetellaan sitä, aistitaan ja tehdään huomioita. Itse pidän äärimmäisen tärkeänä, että jokainen tekee harjoituksen oman kehonsa ehdoilla, sitä kuunnellen ja kunnioittaen. Sitä ei voi korostaa liikaa. Suoritamme länsimaisessa yhteiskunnassa lähes kaikkea. Ei siis ole helppoa luopua suorittamisesta edes joogamatolla, mutta toivoisin, että mahdollisimman moni tekisi niin. Se kannattaa.

Joogassa korostetaan kahta vastakkaista periaatetta, lujuutta ja lempeyttä, joista ensimmäinen tarkoittaa sitä, että keskitymme tekemään parhaamme ja jälkimmäinen sitä, että osaamme tarpeen tullen myös hellittää. Nämä kaksi toisiaan täydentävää voimaa vuorottelevat Yoga Flow -harjoituksessa, mutta myös elämässä. On aika tehdä ja on aika levätä. Yksittäinen asanakin muuttuu helpommaksi, kun ensin rakennamme sen fyysisen muodon ja sen jälkeen luovumme ponnistelusta ja rentoudumme. Itseasiassa vasta siinä vaiheessa asennosta tulee asana. Se on minun tulkintani. Voimme suorittaa loputtomasti näyttävän näköisiä asentoja, mutta joogaa harjoituksesta tulee siinä vaiheessa, kun alamme aistia kehon tuntemuksia ja olla aidosti läsnä omassa kehossamme ja tässä hetkessä.

Yoga Flowssa kyse ei siis lopulta ole siitä, miten pitkälle yksittäisen liikkeen pystyy viemään. Siksi kaikki pystyvät osallistumaan samaan harjoitukseen. Joskus pienikin liike muuttuu suureksi, kun siinä ollaan aidosti läsnä. Kokeile vaikka! Tee niin pientä liikettä, että kuka tahansa osaisi sen. Sulje silmät ja tunnustele. Tiedosta sormien asento, maa jalkojen alla, kehon painopiste, keskilinja ja hengityksen virta. Tiedosta omat tunteesi ja ajatuksesi, mutta älä takerru niihin. Jos harjoitus tuntuu turhauttavalta, puhalla muutaman kerran voimakkaasti ilmaa ulos ja kokeile uudestaan. Lopulta huomaat, että liikkeen suorittaminen loppuu ja annat vain kehon liikkua hengityksen tahdissa. Mieli hiljenee. Jep! Tämä on joogaa.

Se ei siis ole vain tekniikkaa, jota pitää hioa ja opetella, vaikka harjoitus tekee mestarin. Se on asteittaista etenemistä ja jatkuvaa itsetutkiskelua oman kehon ja mielen rajoista. Se on oivalluksia, kun jokin asento loksahtaa lopulta kohdalleen. Se on armollisuutta itseä kohtaan, kun huomaat, että kehon (tai mielen) rajan tullessa vastaan, et enää ärsyynnykään syyttä suotta vaan annat hengityksen lempeästi viimeistellä ja rentouttaa asennon. Ja kenties huomaat käyttäväsi samoja apuvälineitä myös arjen keskellä, kun kaaos alkaa tuntua ylivoimaiselta? Syvä rauhoittava hengitys. Asteittainen eteneminen. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Tekemisen ja pysähtymisen vuorovaikutus. Siitä lopulta on kyse.

Aloitin oman joogaharjoitukseni upean hathajoogaopettajani Seija Törnqvistin johdolla syksyllä 2005. Hänen alkeis- ja jatkokurssillaan opin kuuntelemaan itseäni ja hidastamaan ensimmäistä kertaa. Minulle se oli ISO oivallus. Muistelen edelleen lämmöllä Seijan tunteja ja olen pyrkinyt siirtämään osan hänen opetuksiaan eteenpäin omien Yoga Flow -tuntieni välityksellä, vaikkei kyse olekaan aivan samasta asiasta.

Näillä sanoilla haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette käyneet Yoga Flow -tunneillani! Vielä on kevättä jäljellä. Annetaan flown virrata.