Ehdin vielä kirjoittaa lajiesittelyn tunnista, joka on ollut ohjaajan työssäni se kaikkein tärkein. Aloitin Yoga Flow -tuntien ohjaamisen syksyllä 2012 ja nyt kevätkaudella minulla on vielä kuusi tuntia jäljellä. Tämä tunti ansaitsee oman lajiesittelynsä, sillä sen parissa olen itkenyt ja nauranut, kokenut suurimmat onnistumiseni ja epäonnistumiseni ja oppinut aivan valtavasti - ennen kaikkea itsestäni.
Tässäpä siis ystävät rakkaat:
Yoga Flow. Minun tulkintani siitä.
Yoga Flow on virtaavaliikkeinen tunti, jossa edetään jooga-asennosta toiseen rauhallisesti ja keskittyneesti oman hengityksen tahdissa. Välillä pysähdytään asanaan, opetellaan sitä, aistitaan ja tehdään huomioita. Itse pidän äärimmäisen tärkeänä, että jokainen tekee harjoituksen oman kehonsa ehdoilla, sitä kuunnellen ja kunnioittaen. Sitä ei voi korostaa liikaa. Suoritamme länsimaisessa yhteiskunnassa lähes kaikkea. Ei siis ole helppoa luopua suorittamisesta edes joogamatolla, mutta toivoisin, että mahdollisimman moni tekisi niin. Se kannattaa.
Joogassa korostetaan kahta vastakkaista periaatetta,
lujuutta ja lempeyttä, joista ensimmäinen tarkoittaa sitä, että keskitymme tekemään parhaamme ja jälkimmäinen sitä, että osaamme tarpeen tullen myös hellittää. Nämä kaksi toisiaan täydentävää voimaa vuorottelevat Yoga Flow -harjoituksessa, mutta myös elämässä.
On aika tehdä ja on aika levätä. Yksittäinen asanakin muuttuu helpommaksi, kun ensin rakennamme sen fyysisen muodon ja sen jälkeen luovumme ponnistelusta ja rentoudumme. Itseasiassa vasta siinä vaiheessa asennosta tulee asana. Se on minun tulkintani. Voimme suorittaa loputtomasti näyttävän näköisiä asentoja, mutta joogaa harjoituksesta tulee siinä vaiheessa, kun alamme aistia kehon tuntemuksia ja olla aidosti läsnä omassa kehossamme ja tässä hetkessä.
Yoga Flowssa kyse ei siis lopulta ole siitä, miten pitkälle yksittäisen liikkeen pystyy viemään. Siksi kaikki pystyvät osallistumaan samaan harjoitukseen. Joskus pienikin liike muuttuu suureksi, kun siinä ollaan aidosti läsnä. Kokeile vaikka! Tee niin pientä liikettä, että kuka tahansa osaisi sen. Sulje silmät ja tunnustele. Tiedosta sormien asento, maa jalkojen alla, kehon painopiste, keskilinja ja hengityksen virta. Tiedosta omat tunteesi ja ajatuksesi, mutta älä takerru niihin. Jos harjoitus tuntuu turhauttavalta, puhalla muutaman kerran voimakkaasti ilmaa ulos ja kokeile uudestaan. Lopulta huomaat, että liikkeen
suorittaminen loppuu ja annat vain kehon liikkua hengityksen tahdissa. Mieli hiljenee. Jep! Tämä on joogaa.
Se ei siis ole vain tekniikkaa, jota pitää hioa ja opetella, vaikka harjoitus tekee mestarin. Se on asteittaista etenemistä ja jatkuvaa itsetutkiskelua oman kehon ja mielen rajoista. Se on oivalluksia, kun jokin asento loksahtaa lopulta kohdalleen. Se on armollisuutta itseä kohtaan, kun huomaat, että kehon (tai mielen) rajan tullessa vastaan, et enää ärsyynnykään syyttä suotta vaan annat hengityksen lempeästi viimeistellä ja rentouttaa asennon. Ja kenties huomaat käyttäväsi samoja apuvälineitä myös arjen keskellä, kun kaaos alkaa tuntua ylivoimaiselta? Syvä rauhoittava hengitys. Asteittainen eteneminen. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Tekemisen ja pysähtymisen vuorovaikutus. Siitä lopulta on kyse.
Aloitin oman joogaharjoitukseni upean hathajoogaopettajani Seija Törnqvistin johdolla syksyllä 2005. Hänen alkeis- ja jatkokurssillaan opin kuuntelemaan itseäni ja hidastamaan ensimmäistä kertaa. Minulle se oli ISO oivallus. Muistelen edelleen lämmöllä Seijan tunteja ja olen pyrkinyt siirtämään osan hänen opetuksiaan eteenpäin omien Yoga Flow -tuntieni välityksellä, vaikkei kyse olekaan aivan samasta asiasta.
Näillä sanoilla haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette käyneet Yoga Flow -tunneillani! Vielä on kevättä jäljellä. Annetaan flown virrata.