Vuodenaikateema: Lisääntyvää valoa ja tunnetyöskentelyä

Kun kirjoitan tätä tekstiä, ollaan jossakin siinä talven ja kevään välimaastossa, maaliskuun alussa. Valon määrä lisääntyy, mutta talvi pitää silti vielä tiukasti otteessaan. Tämä on aikaa, jolloin itse alan ensimmäistä kertaa aistia kevään energioita myös itsessäni. Tämä on ainakin minulle vähän sellainen levoton vaihe. Toisaalta kevään uudet alut ja innostus jo hiukan muistuttelevat itsestään. Toisaalta oma energiataso on kuitenkin vielä syvällä talvessa eivätkä liikkeelle lähdöt aina oikein kanna. Hetken kun malttaisi vielä tätä talvea. Valoa kohti 💚

Olen palannut yoga yinful -ohjaajaopinnoissani taas vuodenaikafilosofian äärelle. Talvi on ollut pysähtymisen aikaa. Talven opinnoissani on tehty lempeitä yinjoogaharjoituksia, käännetty katsetta tietoisesti sisäänpäin ja tehty myös tunnetyöskentelyä. Se se vasta mielenkiintoista on!

Talven vuodenaikateemaan liittyy tunteena erityisesti on pelko. Se on hyvin perustavaa laatua oleva tunne, joka juontaa juurensa jo ihan varhaislapsuudestamme. Lapsuuden varhaisissa ihmissuhteissa olemme oppineet joko perusturvallisuuden tunnetta tai turvattomuutta riippuen siitä, miten herkästi tarpeisiimme on reagoitu ja miten hyvin olemme tulleet kuulluksi ja nähdyksi omana itsenämme. Olemmeko kokeneet tunneyhteyttä meitä hoitaneeseen aikuiseen? Olemmeko saaneet olla tarvitsevia ja pelokkaitakin tuntien siitä huolimatta turvaa ja ymmärrystä niiden ihmisten taholta, joiden seurassa olemme olleet? Tokihan traumaattisia kokemuksia voi tulla ja usein tuleekin pitkin elämää. Traumatisoituminen pelottavissa tilanteissa tai vaikkapa pitkään jatkuneessa stressissä, josta ei tunnu olevan ulospääsyä, jättää jälkensä missä tahansa vaiheessa elämäämme ja se on täysin luonnollista. Jokaisella meistä on oma katkeamispisteensä. Hermostomme saattaa jäädä ylivirittyneeseen tilaan, jota sitten vähitellen puramme esimerkiksi keskusteluterapialla tai kehollisin menetelmin kuten vyöhyketerapian, rentoutusharjoitusten ja restoratiivisen joogan avulla. Mikä kenellekin sopii. Mitä paremmat eväät olemme saaneet pelkojen kohtaamiseen varhaislapsuudessamme, sitä enemmän meillä on tottakai  keinoja ja voimavaroja työstää näitä vaikeita elämänkokemuksia myös aikuisena. Lohdullista on kuitenkin se, että vaikkemme olisikaan saaneet kaikin puolin hyviä eväitä, asia voidaan silti edelleen korjata. "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus", kirjoitti psykoterapeutti Ben Furman aikoinaan. Oikeastaan meidän siis pitäisikin olla kiitollisia niistä kokemuksista, jotka tekevät tunteemme näkyviksi, koska vain näkyviä tunteita voimme työstää.

Talven vuodenaikateema herättelee kysymään itseltään, uskallanko tuntea sitä, mitä tunnen? Koenko turvaa ja läheisyyttä muihin? Kannatellaanko minua, jos putoan? Osaanko olla tukena itselleni ja muille? 

Talvesta siirrytäänkin sitten vähitellen kevääseen, joka parhaimmillaan nostattaa meissä iloa, energisyyttä ja uusien alkujen aikaansaamaa innostusta. Jos olemme talvella ladanneet riittävästi sisäisiä akkujamme, näin yleensä käykin. Kevät voi kuitenkin olla myös raskasta aikaa, kun kaikkea tuntuukin yhtäkkiä olevan ihan liikaa: valoa, heräilevää luontoa, veden solinaa, lintujen laulua ja toisten ihmisten innostusta, kun itse haluaisimme mielummin käpertyä vielä talviunille. Etenkin nämä siirtymät passiivisen ja sisäänpäin kääntyneen yin-energian ja aktiivisen ja ulospäin suuntautuvan yang-energian välillä voivat aiheuttaa sisäistä levottomuutta. Tuntuu, että pitäisi, muttei vielä oikein jaksaisi. Siirrymme valon ja värien aikaan kukin omalla yksilöllisellä rytmillämme. Tämä on hyvä tiedostaa.

Kevään vuodenaikateemaan liitetään tunnetasolla kiukku ja viha. Näitä tunteita voimme tuntea negatiivisessa mielessä, jos emme ole oikein vielä valmiita kevääseen ja koemme, että meiltä vaaditaan voimavaroihimme nähden ihan liikaa. Negatiivista kiukkua on myös katkeruus, jos emme oikein saa sanotuksi, mitä tarvitsisimme ja haluaisimme vaan mukaudumme liiaksi toisten elämänrytmiin. Sivuutamme siis itsemme eivätkä toisetkaan välttämättä ota meitä huomioon. Suututtaahan se. Positiivista kiukkua onkin saada yhteys omaan tahtoon ja tunteisiin. Se on tarvittavien rajojen vetämistä, itsestä huolehtimista ja muutosvoimaa. Kevät on parhaimmillaan uusien alkujen ja innostuksen aikaa, mikä sysää liikkeelle, luo uutta, tekee eri tavalla kuin ennen ja ravistelee piintyneitä tapoja ja tottumuksia. 

Missä vaiheessa talven ja kevään välisessä siirtymässä sinä olet? Haikailetko vielä lumisille hangille tai viltin alle takkatulen lämpöön? Vai kaipaatko jo kepästi rullaavia juoksu- tai kävelylenkkejä keväisillä poluilla, iloista puron solinaa ja heräilevän luonnon vihreyttä? Vai onko sinusta hyvä olla juuri tässä, välitilassa, vähitellen ikäänkuin talviunilta heräillen ja varovasti valoisista kevätpäivistä nauttien?

Välitilat muistuttavat, että elämä menee eteenpäin ja kaikki lopulta muuttuu. Annetaan asioille tilaa ja aikaa muuttua.

Talven ja kevään vuodenaikateemoista olen kirjoittanut myös aiemmin. Talven kirjoituksen löydät tästä linkistä ja kevään kirjoituksen tästä linkistä.

Vuodenaikateema: Myöhäiskesä

Vuodenaikafilosofiassa tunnetaan viideskin vuodenaika, myöhäiskesä. Se on se aika vuodesta, kun lehdet alkavat muuttaa väriään, ilma viilenee, sadonkorjuut lähtevät todella käyntiin ja kesän kasvukauden jäljiltä kerätään talteen kaikki se, mitä keväällä on kylvetty. Näin tapahtuu siis ihan käytännössä pelloilla ja pihamailla, mutta myös meissä kaikissa sisäisesti. Olemme osa luonnon kiertokulkua, vaikka emme siitä aina kaupunkiasunnoissamme olekaan tietoisia.

Siinä missä kevät on hyvää aikaa laittaa uusia asioita alulle (kylvää muutoksen siemenet), myöhäiskesä on hyvää aikaa käydä läpi "satoa", oman työn tuloksia. Mikä onnistui? Mikä vaatii vielä kehittelyä? Mitä jäi käteen tästä kaikesta? Oliko se arvokasta? Oliko se sitä, mitä haluttiin? Pitääkö vaihtaa suuntaa, tehdä korjausliikkeitä vai jatkaa samaan malliin?

Syksyä kohti mentäessä luonnon energia hidastuu. Lehdet putoavat puista, kasvit lakastuvat. Sää viilenee, päivä lyhenee ja lokakuun lopulla kesäaika päättyy. Ja siitä alkaa taas uusi vuodenkierto. Vaihe on luonnossa aika karu ja surullinen. Lehdettömät puun oksat heiluvat rajusti tuulessa, väriloisto tallautuu mutaiseen maahan, tuuli riepottaa ja taivas on harmaa. On aika vetäytyä enenevässä määrin sisätiloihin, sytyttää kynttilät ja takkatuli, kietoutua vilttiin ja vetää villasukat jalkaan. Parhaimmillaan tämä aika vuodesta on siis tilaisuus hidastaa tahtia ja mietiskellä elämää. Karsia pois turhaa ja tehdä siten enemmän tilaa sille, mikä todella on tärkeää. Se voi olla perheen kanssa vietetty aika, meditaatio-hetki tai rauhassa juotu kuppi teetä iltaisin.

Myöhäiskesä. Syksy. Konmari. Välitilinpäätös.

Olen kirjoittanut viime syksystä alkaen myös liikuntavinkkejä eri vuodenajoille. Myöhäiskesällä huomio on erityisesti lajeissa, jotka tuovat meidät tukevasti maan pinnalle ja maayhteyteen. Yoga Flowssa olen käyttänyt soturi-sarjaa, jossa ensin tietoisesti horjutetaan tasapainoa (soturi 3) ja sen jälkeen palautetaan se vakailla, jalkoja vahvistavilla liikkeillä (soturi 1 ja 2). Keskivartalon syviin tukilihaksiin on myös hyvä kiinnittää huomiota, sillä nyt vahvistetaan kaikin tavoin sisäistä voimaa pitkän talven varalle. Kiinalaisessa terveystiedossa myöhäiskesän meridiaanit ovat vatsa ja perna, ja elementti on luonnollisestikin maa. Syksyn meridiaanit ovat keuhkot ja paksusuoli, ja elementti metalli. Syksyllä on hyvä kiinnittää erityistä huomioita hengitykseen. Joogan ja pilateksen kaltaiset lajit ovat hyviä myöhäiskesän ja syksyn lajeja, samoin luonnossa liikkuminen.

On mielenkiintoista seurata, miten luonto muuttuu tähän aikaan vuodesta päivittäin. Jotkut kokevat pimenevät illat ja luonnon lakastumisen masentavana, mutta silloin on hyvä muistaa, että syksyn ja talven jälkeen tulee taas uusi kevät, kesä ja lopulta syksy - vuodesta toiseen, meistä riippumatta. Tavallaan vuodenaikafilosofian seuraaminen on siis myös irti päästämistä turhasta kontrollista. Se on luottamusta luonnon ja elämän kiertokulkuun. En sano, että pitäisi luopua tietoisista päätöksistä, tavoitteista ja pyrkimyksistä. Siitä ei ole kyse. Syksy on itseasiassa hyvää aikaa asettaa tavoitteita ja tehdä päätöksiä tulevaisuuden varalle, koska siihen liittyy tietty kurinalaisuus: rohkeus karsia pois turhaa, vetää rajoja ja tehdä tilaa sille, mikä on tärkeää. Kaikkeen vain emme voi aina vaikuttaa. Joskus on hyvä myöntää sekin, että vaikka olemme tehneet kaikkemme, emme siltikään ole onnistuneet siinä, mitä yritimme. Silloin voi olla aika päästää irti. Hyväksyä elämä sellaisena kuin se on ja mennä luottavaisin mielin eteenpäin.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusia, erilaisia ovia. Aina emme vain näe uusia ovia, jos jäämme liian pitkäksi aikaa tuijottamaan sulkeutunutta oveamme ja nykimään sitä väkisin auki. Voi olla, että onkin aika päästää irti, kuten puu luovuttaa lakastuneet lehtensä levätäkseen talven yli lumiverhossa ja puhjetakseen keväällä ensin hauraille silmuille ja vähitellen täyteen kukoistukseen.

Vuodenaikateema: Kesä

Vuodenaikafilosofiassa olemme päässeet kesään ja päivitys tulee kesäiseen tapaan hitusen myöhässä. Juuri sellainen kesä nimittäin on. Vauhdikas. Energinen. Ennakoimaton. Kesällä ei tehdä tarkkoja suunnitelmia eikä (toivottavasti) istuta liiaksi tietokoneen ääressä. Vuoden lämpimämpään aikaan kuuluvat seikkailut ja hetken mielijohteesta tehdyt päätökset. Mennään eikä meinata, eikä siinä aina ehdi blogitekstejäkään ajatella.

Liikunnassa kesään kuuluvat tietenkin kaikki ulkolajit. Puistojumpat ja -joogat. Metsässä vaeltelu. Uiminen. Uusien reittien etsiminen polkupyörällä. Perheen, kavereiden ja eläinystävien kanssa vietetty aika. Ilo. Rakkaus. Hauskanpito.

Kiinalaisessa terveystiedossa kesän meridiaanit (sydän, ohutsuoli, sydänpussi ja kolmoislämmitin) kulkevat käsivarsissa, rinnassa ja yläselässä, joten kaikki näitä avaavat, venyttävät ja vahvistavat liikkeet esimerkiksi kuntosalilla ovat hyvää kesätreeniä.

Ennen kaikkea kesällä tietenkin lomaillaan ja kerätään energiaa syksyn ja talven varalle. Tällä kertaa energian kerääminen on kuitenkin erilaista kuin talvinen lepo, viltin alle käpertyminen ja mietiskely. Nyt nautitaan lämmöstä ja auringosta ja suunnataan huomio ulospäin. Etsitään hauskoja asioita. Kokeillaan uutta. Parannellaan vanhaa. Yhtäkkiä löytyykin taas energiaa korjata se rempallaan oleva pihavaja ja urakan valmiiksi saaminen tuntuu aina hienolta. Keskeneräisyyshän se mieltä kalvaa, vaikka arjessa joudummekin usein jättämään asioita vähän rempalleen ajan ja energian puutteen vuoksi. Kauhistelut kesän "työleireistä" eivät välttämättä pidä paikkansa. Kesällä voi olla ihan mukavaakin puuhastella kaikenlaista keskeneräiseksi jäänyttä. Saa tehdä omaan tahtiin ja valmiissa urakassa mieli lepää.

Parhaimmillaan loma on tietenkin mahdollisuus luopua hetkeksi turhista suunnitelmista ja toimia rohkeammin tunteella sitä kuuluisaa "sydämen ääntä" kuunnellen. Uskallatko? Se ei välttämättä aina ole ihan helppoa. Uskon silti, että vaikka yhteiskunta pyöriäkseen tarvitsee suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, ihmisen hyvinvointi tarvitsee myös aika ajoin hellittämistä turhista aikapaineista ja tulostavoitteista. Kaiken ei pitäisi olla suorittamista. Työ voi olla, elämän ei pitäisi olla. Siksi on kesiä.

Vuodenaikateema: Kevät

Olemme edenneet vuodenaikafilosofiassa vaiheeseen, missä talvi alkaa irrottaa otettaan ja kevään ensimmäiset merkit tulevat esiin. Päivät pitenevät. Aurinko alkaa lämmittää. Lumet sulavat vähitellen ja paljastavat altaan heräilevän luonnon urheuden. Moni lakastunut kasvi alkaa taas kevään mittaan vihertää ja puhjeta kukkaan. Vuodesta toiseen ne selviytyvät. Niin sinäkin.

Jotkut rakastavat kevättä juuri siksi, että tämä kasvun vaihe on niin ihmeellinen ja kiehtova. Toiset taas näkevät vain lumen alta paljastuvaa karua jätettä, katkenneita oksia ja kuihtuneita lehtiä. Heille kevään keskeneräisyys voi olla lähes sietämätöntä. Todellisuudessa kaikki talven aikana kuollut lopulta kuitenkin katoaa rakennusaineeksi uuteen kesään. Siitä luonnon kiertokulussa ja vuodenaika-filosofiassa on kyse. Kaikki muuttuu ja uudistuu. Koko ajan.

Kevät on uusien alkujen aikaa. Se on parasta aikaa laittaa alulle uusia projekteja niin työssä kuin vapaa-aikana. Silloin kannattaa lähteä rohkeasti liikkeelle, asettaa tavoitteita ja kokeilla uusia asioita. Kepeys ja huumori kuuluvat myös kevääseen. Kun uskaltaa nauraa itselleen, on helpompaa heittäytyä mukaan asioihin, joita ei ehkä täysin vielä hallitse. Kannattaa siis luopua liiallisesta ankaruudesta itseä kohtaan, sillä se on menneen talven lumia. Kevät suosii rohkeutta, hulluttelua ja heittäytymistä. Oletko valmis??!

Liikunnassa kevääseen kuuluvat ehdottomasti erilaiset kehoa herättelevät kierrot, sivutaivutukset ja venytykset, ikään kuin heräilisit talviunien jäljiltä. Jos pitkä ja pimeä talvi on jättänyt tunnekehoon ärtyisyyttä ja turhautumista, kannattaa kokeilla myös jotain taistelulajia, kuntonyrkkeilyä tai BodyCombatia, joissa turhaa tunnekuormaa on helppo purkaa vauhtiin ja tekemiseen. Kevät houkuttelee myös ilmaisemaan itseään esimerkiksi tanssilla tai ChiBallin kaltaisella pehmeän virtaavalla liikkeellä.

Valoisat ja aurinkoiset säät kutsuvat luonnostaan ulos liikkumaan. Vastapainona ulkoilulle kannattaa vaalia lihaskuntoa ja kevät onkin itseasiassa loistavaa aikaa säännöllisen kuntosaliharjoittelun aloittamiselle. Alkuvuoden suurimmat ruuhkat saleilla ovat alkaneet hellittää eikä laitteille tarvitse jonottaa. Sitä paitsi kevät on parasta aikaa rakentaa uusia positiivisia rutiineja! Jostakin luin, että uuden tavan opettelu vaatii vakiintuakseen 60 päivää päämäärätietoista työskentelyä. Jos siis aloitat tänään ja käyt sinnikkäästi salilla joka perjantai kahden kuukauden ajan, saatat jo kahden kuukauden kuluttua alkaa kaivata viikoittaista treeniäsi. Kokeile! Jos kokeilujaksonkaan jälkeen laji ei tunnu omalta, voit vaihtaa. Keväthän on uusien yritysten, erehdysten ja oivallusten kulta-aikaa.

Kevättä kohti siis mennään. Kevätpäiväntasaus on 20.3. ja se viimeistään katkaisee talven selän. Hengähdä hetki, katsele uteliaisuudella lumen alta paljastuvaa luontoa, innostu puhkeavista silmuista ja varhaiskevään kukista, kuuntele purojen solinaa ja lintujen laulua, anna auringon lämmittää. Jotkut meistä heräävät kevääseen nopeasti energiaa puhkuen ja jotkut taas hitaammin, silmiään siristellen, totutellen ja tunnustellen. Kumpi tänä vuonna on sinun rytmisi?

Vuodenaikateema: Talvi

Vuodenaika-teemalla jatketaan. Kirjoitin aiemmin syksystä ja nyt olemme päässeet sydäntalven aikaan. Tällä hetkellä tosin aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämpötila putoaa vain vaivoin pakkasrajan alapuolelle. Kylmiä päiviäkin on silti vielä tulossa. Siitä pitää huolen Suomen talvi.

Talvi on kaunista aikaa, jolloin luonto peittyy lumen ja jään alle. Kosteus tiivistyy valkeaksi kuuraksi puiden oksille. Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyrystyy ja ripset jäätyvät lenkillä. Pohjoisessa aurinko ei nouse ennen kuin kaamos hellittää ja etelämmässäkin valoisa aika jää lyhyeksi.

Mitä talvi sitten tarkoittaa vuodenaika-filosofiassa? Talvi on vuoden pimeintä aikaa. Luonto lepää hetken herätäkseen taas keväällä uuteen alkuun. Lepo tarkoittaa siis aina myös uudistumista. Samalla tavalla ihminenkin tarvitsee toiminnan jälkeen rauhoittumista. Kunto kasvaa treenin jälkeisessä levossa, sillä ilman riittävää palautumista kudoksiin tulleet vauriot eivät korjaannu. Jos sympaattinen hermosto on koko ajan aktiivinen ja olemme ylikierroksilla, valmiita "taistelemaan tai pakenemaan", yöuni kärsii ja yleiskunto alkaa lopulta heiketä. Levossa taas parasympaattinen hermosto aktivoituu, mieli rauhoittuu, aineenvaihdunta kääntyy anaboliseksi ja keho alkaa korjata itse itseään.

Talvi on oivallista aikaa hidastaa tahtia, sytyttää kynttilä, vetää jalkaan villasukat ja viettää enemmän aikaa kotona. Viime vuonna nousi muoti-ilmiöksi tanskalainen hyggeily. Yksinkertaisimmillaanhan se on arkista kotoilua, kiireetöntä olemista ilman aikatauluja. Kokeile vaikka - tekee joskus hyvää!

Haluan nostaa esille myös aliarvostetun ja arkisen tylsyyden. Tylsyyshän on oikeasti ihan hyvä asia. Se on se hetki, jolloin aivot saavat levätä. Ai että, kun on tylsää (!!). Aika useinhan kaivamme esille puhelimen, selailemme internetiä ja täytämme tyhjyytemme informaatiotulvalla. STOP. Kokeilepa joskus altistua tylsyydelle. Yritä kestää sitä, vaikka se on vaikeaa. Saatat yllättyä tuloksista. Nykyään olemme hirmu huonoja kestämään tylsyyttä, mutta jos sinnikkäästi pidämme pintamme ja lakkaamme vastustamasta tyhjää olotilaa, alkaa ehkä syntyä ihan uudenalaisia ajatuksia. Tylsyys ruokkii luovuutta. Suuret oivallukset syntyvät harvoin kiireessä.

Entäpä mitä talvi tarkoittaa liikunnassa? Talvella on hyvä kokeilla rauhallisempia lajeja kuten joogaa, pilatesta tai asahia. Jos jossain on tarjolla rentoutusvalmennusta, mene sinne. Ohjattu rentoutusharjoitus on jo paljon helpompi kuin arkinen tylsäily. Rauhoittavaa musiikkia, kynttilöitä ja/tai rentouttavia tuoksuja. Alat päästä fiilikseen. Tätä vartenhan tässä ollaan - siis rentoudutaan!

On myös hyvä muistaa, mitä tapahtuu luonnolle talven jälkeen. Se puhkeaa ensin silmuille ja lopulta täyteen väriloistoonsa. Purot solisevat, linnut laulavat ja aurinko lämmittää. Kun vertaat syksyllä lakastuvaan luontoon, huomaat kyllä, mitä lepo ja uudistuminen ovat saaneet aikaan. Tästä lopulta vuodenaika-filosofiassa on kyse.

Vuodenaikateema: Syksy

Seasonal Yogassa ja ChiBallissa seurataan vuodenaikojen luonnollista rytmiä myös liikkeessä. Syksyn tullen puiden lehdet kellastuvat ja lopulta putoavat pois energian vetäytyessä talteen puun runkoon. Lintujen laulu hiljenee. Illat pimenevät ja ilma viilenee. Eläimet keräilevät vielä viimeisiä luonnonantimia talvivarastoon. Mikä voisikaan siis olla luonnollinen rytmi myös ihmiselle?

Kesä ja sitä seurannut myöhäiskesä (alkusyksy) on ollut energistä aikaa. Jos kuitenkin jatkamme samalla tavalla luonnon rytmin kääntyessä pimenevään syksyyn ja lopulta peittyessä hetkeksi lepoon lumen alle, toimimme ikään kuin ikiaikaista luonnon rytmiä vastaan. Mutta niinhän me toimimme. Vaadimme itseltämme yhtä paljon kaiken aikaa. Harmittelemme väsymystämme valon määrän vähentyessä, juomme ehkä vähän enemmän kahvia, vedämme takkia tiukemmin ympärillemme ja puskemme eteenpäin. Maatalousyhteiskunnassa sadonkorjuun jälkeen vetäydyttiin pelloilta sisähommiin ja kun ei sähkövaloa vielä ollut, valoisa aika jäi lyhyeksi. En väitä, että silloinkaan levättiin leivän ollessa tiukalla, mutta elettiin kuitenkin luonnon armoilla ja rytmissä, sitä kunnioittaen.

Seasonal Yogassa ja ChiBallissa opetetaan, että syksy on hyvää aikaa tarkastella kriittisesti omaa elämää ja valintoja. Syksyllä karsitaan pois turhaa ja tehdään tilaa aidosti tärkeille asioille. Se on hyvää aikaa opetella luopumista ja irti päästämistä. Takertumattomuutta, kuten joogassa opetetaan. Syksyn perustunne onkin alakulo (suru), joka liittyy luopumiseen, mutta toisaalta myös sisäiseen kasvuun. Karsimalla teemme tilaa levolle, joka virkistää meitä ja luo taas vahvan pohjan uudelle kasvulle, kevään energioille. Hiljentämällä hetkeksi saatamme myös oivaltaa asioita, joihin emme aikaisemmin ehtineet kiinnittää huomiota. Vuodenaikafilosofiassa puhutaan kasvusta kunnioitukseen. Mitä se tarkoittaa?

Kun kunnioitan itseäni, uskallan asettaa rajat omalle jaksamiselleni ja tiedän, mikä minulle on tärkeää. Kun kunnioitan muita, opin ymmärtämään erilaisuutta ja oivallan ehkä itsekin jotakin uutta. Kun kunnioitan luontoa, en tuhoa, roskaa ja saastuta sitä tahallani. Ja kun kunnioitan elämää, annan sen tapahtua yrittämättä kontrolloida liiaksi ja hyväksymällä senkin, ettei kaikki aina mene niin kuin minä tahtoisin. Jokaisessa vastoinkäymisessä on uuden kasvun siemen ja jokainen pimeä vuodenaika päättyy aina lopulta valoon ja lämpöön.

Vaikka syksy on hidastamisen, kotoilun, villasukkien ja kynttilöiden kulta-aikaa, se on myös erinomaista aikaa liikunnalle. Mitä sitten syksyllä kannattaa tehdä? Seasonal Yogan vuodenaikafilosofiassa taustalla vaikuttaa kiinalainen terveystieto, jossa jokaiseen vuodenaikaan yhdistetään kaksi meridiaania (yang ja yin). Harjoituksella pyritään aktivoimaan ja tasapainottamaan vuodenaika-meridiaaneja. Syksyn meridiaanipari keuhkot ja paksusuoli kulkevat molemmat käsivarsissa. Vahvistetaan siis käsi- ja olkavarren lihaksia, rintalihaksia sekä yläselkää. Pyöritellään hartioita ja käsivarsia. Avataan, verrytellään ja venytellään niska-hartiaseutua. 

Hyvä apuväline yläkehon vahvistamiseen on kahvakuula. Kevyempiä syyslajeja ovat jooga ja pilates. Ne aktivoivat keuhkojen meridiaaneja, sillä harjoitus tehdään aina oman hengityksen rytmissä. Molemmissa toimii erittäin hyvin myös kokonaisvaltainen syksyn energia: hidastaminen ja sisäänpäin kääntyminen. Keskittyneesti tehtävässä harjoituksessa mieli rauhoittuu, keho vahvistuu ja lopulta rentoutuu.

Keuhkoja ja verenkiertoelimistöä on hyvä vahvistaa kestävyyskuntoilulla. Syksyn ykkösjuttuhan on uinti, sillä se kehittää tehokkaasti sekä hapenottokykyä että yläkehon lihaksia. Muita hyviä lajeja ovat sauvakävely ja juoksu. Pieni sadekaan ei haittaa, kun hankkii kunnolliset goretex-varusteet ja vedenpitävät lenkkarit. Sinnikkäimmät pyöräilijät jatkavat vielä ulkona, mutta ilmojen viiletessä kannattaa käydä kokeilemassa myös kuntokeskusten sisäpyöräily-tunteja. Hyvän musiikin tahdissa ryhmässä polkeminen on yllättävän hauskaa! 

Syksyllä laatu korvaa määrän. Hyvä apuväline liikunnassa on etukäteen suunniteltu viikko-ohjelma. Silloin et tee liikaa (ja kuluta itseäsi loppuun) etkä liian vähän (ja antaudu syksylle ominaiselle alakulolle). Kurinalaisuus, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat osa syksyn teemaa, joten tämä on hyvää aikaa rakentaa vakaata pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Kyse ei siis ole tästä tai tuosta dieetistä, hetkellisestä innostuksesta tai tavoitteesta, vaan tavasta liikkua läpi elämän.