Liikunnallisen elämäntavan kivijalka rakennetaan hyvän sään aikana. Silloin on hyvä hetki asettaa tavoitteita ja luoda positiivisia liikuntarutiineja, joilla tavoitteisiin tähdätään. Silloin on myös hyvä hetki miettiä, mitä ja millä rytmityksellä kannattaa syödä, jotta energiaa riittäisi tasaisesti koko päiväksi ja treenipäivinä vielä ihan erityisesti tehokkaaseen harjoitteluun ja palautumiseen.
Entä sitten, kun ei ole hyvä päivä? Kun on haastateltu ihmisiä, joilta liikunta on jäänyt, kunto huonontunut ja ylipainoa päässyt kertymään, aika usein taustalta löytyy haastavia elämäntilanteita, jolloin liikunta ei todellakaan ole ollut päällimmäisenä mielessä. Oma tai lapsen sairastaminen, arjen haasteet kotona, jatkuva kiire töissä, ihmissuhdeongelmat, avioero, univaikeudet, läheisen kuolema. Mitä näitä nyt on. Kaikki eivät tietenkään pidä liikuntaa edes tärkeänä, mutta useimmiten tahtoa kyllä olisi ja liikunnan terveyttä ja hyvinvointia edistävät vaikutukset tiedetään. Kun ei vaan pysty. Ei kykene. Ehkä huomenna, mutta ei tänään. Ja sitten tilanne pitkittyy.
Olen itse innokas liikkuja ja suorastaan kaipaan lenkkipolulle tai kuntosalin hämärään aina, kun vaan mahdollista. Viime syksynä kertyi kuitenkin sen verran ylimääräistä taakkaa, että jouduin pitkin hampain luopumaan hetkellisesti osasta rakkaita harrastuksiani. Olin ohjannut ryhmäliikuntaa, mutta en kokenut olevani enää oikea ihminen puhumaan liikunnasta ja hyvinvoinnista, koska meinasin itse nukahtaa omaan loppurentoutukseeni. Isän ollessa sairaalassa ja lopulta nukkuessa pois en jaksanut pitää mielessä askelsarjoja ja jouduin luopumaan myös tanssista. En kerta kaikkiaan pysynyt enää mukana. Tässä muutama vinkki, jonka opin tältä ajalta.
1.) Hätätapauksessa riko lasi
Kun liikunnallinen kivijalka on kerran rakennettu, se kyllä kestää vähän rankemmankin myrskyn. Se ei silti tarkoita, että pitäisi väkisin jatkaa vanhaan malliin kaikissa tilanteissa. Hampaat irvessä vääntäminen kuluttaa entisestään huvenneita voimavaroja. Joudut siis ehkä karsimaan ja yksinkertaistamaan eikä se hetkellisesti ole paha asia. Mistä silloin haluaisit ihan erityisesti pitää kiinni? Se on se, mitä liikunnan ensiapupakkauksessasi mukana kannat. Pahanpäivän vara. Pidä siitä kiinni, meni sitten niin tai näin.
Minun ensiapupakkauksessani on kuntosalitreeni. Back to basics. En ole kovin innokas kuntosaliharrastaja, mutta jos en tee mitään muuta, teen aina kuitenkin sen. Seuraavana päivänä teen kehonhuoltoharjoituksen, jossa yhdistelen esimerkiksi rullausta, venyttelyä ja loppurentoutuksen. Aamuisin teen lyhyempiä kehonhuoltoharjoituksia aina tarpeen mukaan. Lisäksi käyn lenkillä, enimmäkseen koiran kanssa metsässä, mutta välillä myös yksin juoksemassa.
2.) Armollisuus itseä kohtaan
Kuulen joskus, kun ihmiset parjaavat kipeää jalkaansa tai sinnikästä flunssaansa, koska se estää liikkumisen vanhaan malliin. Tylsäähän se onkin. Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, oli syy mikä hyvänsä, sitä enemmän se harmittaa. Ei kuitenkaan kannata jäädä kiinni surkutteluun vaan tehdä se, minkä pystyy ja hyväksyä se, että jotain jää tällä kertaa tekemättä. Ei se ole maailman loppu. Voi olla, että juoksu ei kulje tauon jälkeen ihan vanhaan malliin, salilla voi joutua pienentämään aloituspainoja ja muutama ylimääräinen kilo kertyy vyötärölle, mutta nämä asiat ovat kyllä korjattavissa pitkällä tähtäimellä, usko pois.
3.) Eteenpäin!
Jossakin vaiheessa alamme taas katsoa enemmän eteenpäin kuin omiin varpaisiimme ja silloin on hyvä hetki palailla uudella innolla myös liikunnan pariin. Minä olen menossa toukokuussa tanssikurssille ja puolen vuoden tauon jälkeen sitä suorastaan jo odottaa!!
