Koronavuoden 2020 helmet - mitä tästä opimme?

On aika kääntää katse hetkeksi kuluneeseen vuoteen. COVID-19 -pandemian varjostama vuosi 2020 on ollut monella tavalla rankkaa aikaa. Maailmanlaajuinen virussairaus mullisti hetkessä käsityksemme siitä, mitä olemme tottuneet pitämään normaalina. Jouduimmekin yllättäen tekemään toisin - osittain pakosta, osittain suositusten vuoksi ja osittain siksi, että halusimme omaehtoisesti suojata läheisiämme. Osalta se kävi helpommin. Osa ei kai haluaisi myöntää poikkeusolojen olemassaoloa vieläkään. Kieltäminen on mielen luonnollinen puolutusmekanismi liian vaikeaksi koettua uhkaa vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen ja se on koetellut tavalla tai toisella meitä kaikkia.

Ei kuitenkaan mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Halusin tässä nostaa esille omia vuoden 2020 positiivisia oivalluksiani ja samalla haastaa sinuakin pohtimaan omalta kohdaltasi: mitä arvokasta opit tästä vuodesta? Joskus tekee nimittäin ihan hyvää ravistella totuttuja toimintatapoja ja tiedostaa, etteivät ne välttämättä olekaan olleet niitä ainoita oikeita. Epämukavuusalueella kehitymme urheilussakin kaikkein eniten. Emmekö siis myös elämässä?

1. Lujuus
Jos emme joudu koskaan käyttämään voimaamme, emme todennäköisesti tiedä, miten vahvoja todellisuudessa olemme. Emme oikeastaan edes ajattele koko asiaa. Fyysistä voimaa ja kestävyyttä testaavat meistä useimmat, mutta henkisestä kestävyyskyvystämme olemme saattaneet olla onnellisen tietämättömiä. Jokaisella meistä on ollut vastoinkäymisiä. Isompia ja pienempiä. Silti iso maailmanlaajuinen uhka, joka tulee liian lähelle eikä näytä loppumisen merkkejä vielä vuoden lähestysessä loppuaankaan, koettelee tavalla, joka paljastaa meistä väistämättä sekä lujuutta että heikkoutta. Heikkous ei ole ollenkaan paha asia. Se on itseasiassa maailman luonnollisin tunne, vaikka useimmat pyrkivätkin sitä peittelemään. Heikkoutta pystyy työstämään lujuudeksi kuitenkin vasta sitten, kun sen tiedostaa. Tunne ei ole sama asia kuin reaktio. Lujuus on sitä, että tiedostamme tunteen ja valitsemme siitä huolimatta reaktiomme viisaasti niin usein kuin se on mahdollista.

2. Lempeys
Mistä pääsemmekin toiseen joogafilosofian perusopetukseen, lempeyteen. Lujuus on sitä, että teemme sinnikkäästi oman osamme emmekä anna periksi. Noudatamme ohjeita ja suosituksia. Teemme voitavamme. Koronavuosi on haastanut kestävyyttä. Lempeyttä tarvitaan, että emme jyräisi toisiamme alle silloinkaan, kun oma paha olo koettelee hermojamme. Jokaisella meistä on omat sisäiset taistelunsa taisteltavana juuri nyt. Tarvitsemme lempeyttä myös itseämme varten, jotta emme palaisi loppuun loputtomilta ja joskus jopa ylivoimaisiltakin tuntuvien velollisuuksien alla. Lempeä mieli hyväksyy väsymyksen osaksi elämää. Ja lepää.

3. Verkkoliikunnan mahdollisuudet ja kotitreenit
Vaikka syynä olikin synkän koronavuoden antama alkusysäys, verkkoliikunnasta on tullut ehdottomaksi yksi tämän vuoden helmistä. Se on ISO edistysaskel liikunta-alalla. Kun kuntokeskukset joutuivat sulkemaan oviaan ja ryhmäliikunta määrättiin tauolle keväällä 2020, verkkoliikunta tuli koteihimme rytinällä. Vuoden kuluessa tarjonta on monipuolistunut ja tuntien tekninen toteutus kehittynyt. Hyvä niin! Toivon todella, että tähän panostetaan kunnolla myös jatkossa. Verkkoliikunnan avulla pystymme tavoittamaan myös niitä liikkujia, jotka eivät muuten tulisi tunneille. Syitä voi olla monia. Pitkät etäisyydet, pienet lapset, liian korkea kynnys tulla tunnille esimerkiksi siksi, että omat aiemmat liikuntakokemukset ovat olleet kielteisiä. Kotona treenaaminen tukee myös seuraavaa helmeä, johon toivottavasti olemme oppineet panostamaan myös enemmän.

4. Kotoilu
Miten se olikin unohtunut? Jäänyt kaiken kiireen ja touhuamisen jalkoihin? Näin tärkeä asia! Koronavuosi rajasi kylmällä kädellä elämästämme pois erilaisia "pakkoja" ja "velvollisuuksia", joita ilman emme osanneet edes kuvitella voivamme elää. Ihan hyvin se silti onnistui... kun oli pakko. Samaan aikaan ihan huomaamatta alkoi kuitenkin syntyä tilaa toisenlaisille asioille. Arvokkaille asioille. Kotona olemiselle. Perheen kanssa puuhastelulle. Kirjan lukemiselle. Elämän ihmettelylle. Ja välillä jopa ihan positiivisessa mielessä tylsyydellekin, joka on itseasiassa välttämätöntä maaperää luovuudelle, kekseliäisyydelle ja oivalluksille - esimerkiksi näiden koronavuoden helmien listaamiselle ja oman positiivisen ajattelun kehittämiselle.

5. Luonnossa liikkuminen
Vuonna 2020 suomalaiset suuntasivat suurin joukoin luontoelämysten äärelle ja hyvä niin! Suomen luonto on upea elämys kaikkina vuodenaikoina ympäri vuoden. Kun halusimme välttää ruuhkia ja ahtaita sisätiloja, löysimme todennäköisesti tallaamattomia polkuja, joille monet hakeutuvat helpommin myös jatkossa. Uskon ja toivon, että liikkumalla luonnossa opimme kunnioittamaan ja vaalimaan sitä paremmin. Ikävä kyllä retkipaikoilta on kantautunut toisenlaisiakin uutisia eivätkä kaikki ole osanneet esimerkiksi kantaa roskiaan luonnosta pois. Vähitellen toivottavasti opimme. Emmehän itsekään haluaisi mennä sotkuiselle retkipaikalle tai kantaa vastuuta kauniin luontomme vahingoittumisesta - eikö vaan?

Kiitän kaikkia blogin seuraajia tästä erityisestä ja varsin opettavaisestakin vuodesta. Kiitos, että olette olleet mukana! Ensi vuodelle asetan itse tavoitteeksi oman ja läheisteni hyvinvoinnin. Toivottavasti sinäkin. En enää halua juosta puolimaratonia, oppia piruettia tai pudottaa viittä kiloa. Toivon vain, että pystyisin liikkumaan säännöllisesti ja nauttimaan pitkillä kävelylenkeillä luonnon pienistä ihmeistä ja vuodenaikojen muutoksista, sateista ja auringonpaisteista. Ehkä voisin tehdä kesällä pienen vaelluksenkin. 

Onnellista uutta vuotta Sinulle!
Olkoon vuosi 2021 ainakin hitusen parempi kuin tämä vuosi.

Jouluviikon keskivartalotreeni kotona

Jos ei muuten huvittaisi jumpata niin tee ainakin tämä! Keskivartaloa vahvistava core-treeni auttaa ylläpitämään hyvää ryhtiä ja ehkäisee selkäkipuja. Jos en itse ole tehnyt keskivartaloa vahvistavia liikkeitä säännöllisesti, selkä alkaa istumatyössä ennemmin tai myöhemmin oireilla. Muutamalla pienellä, mutta tehokkaalla liikkeellä tilanne voi olla korjattavissa. Ota tästä vinkit talteen ja kokeile kotona.

Jos selkäoireita on ollut jo pitkään, vie tilanteen korjaaminenkin todennäköisesti pidempään ja se voi vaatia muutakin kuin vahvistavaa jumppaa. Voi myös olla, ettet pysty tekemään kaikkia liikkeitä heti. Aloita niillä liikkeillä, jotka toimivat ilman kipua hyvin ja keskivartalon tukilihasten vahvistuessa lisää liikkeitä vähitellen. Oman kehon ehdoilla siis mennään tässäkin.

Keskivartaloa vahvistava treeni soveltuu hyvin myös joulun jälkeiseen herkkujen sulatteluun. Ne kun tuppaavat kertymään nimenomaan vatsalle ja vyötärölle. Eli ei siis muuta kuin tonttulakki päähän ja menoksi. 

Lankku.

Voit lämmitellä ensin seisten sykettä ja hikeä nostaen. Varsinainen treeni tehdään matolla lattiatasossa. Ensimmäinen liikesarja toimii hyvin myös lämmittelsarjana.

Asetu selimakuulle polvet koukussa vatsan päällä. Vedä hiukan napaa kohti selkärankaa ja tiivistä selkäranka tukevasti mattoa vasten. Pidä kädet lattiassa vartalon sivuilla. Jalat ovat noin 90 asteen kulmassa. Mitä kauemmas viet polvia, sitä enemmän joudut kannattelemaan asentoa syvillä vatsalihaksilla jo alkuasennossa. Kokeile! Pienikin muutos riittää.

1. Syvät vatsalihakset

Alkuasento: selinmakuulla polvet koukussa vatsan päällä noin 90 asteen kulmassa.

• Näpäytä vuoropuolin varpaat lattiaan ja palauta jalka 90 asteen kulmaan. Toista x 8.
• Ojenna vuoropuolin jalka etuviistoon suoraksi ja palauta 90 asteen kulmaan. Toista x 8.
• Yhdistelmä: Näpäytä molemmat varpaat lattiaan ja palauta. Ojenna molemmat jalat etuviistoon ja palauta. Toista x 8.

Keinuttele hetki puolelta toiselle ja rentouta selkä. Toista toinen kierros.

2. Suorat vatsalihakset 

Alkuasento: selinmakuulla jalat lantion leveydellä jalkapohjat lattiassa, sormenpäät ohimoilla.

• Vatsarutistus x 14.
• Vatsarutistus ylös ja siellä pienet pumppaukset x 14. Käy alhaalla. Toista x 3.

Taputtele vatsalihakset rennoksi. Toista toinen kierros.

3. Vinot vatsalihakset

Alkuasento: selinmakuulla jalkapohjat lattiassa, jalat lantion leveydellä, sormenpäät ohimoilla.

• Vatsarutistus kierrolla x 14, tuo oikeaa kyynärpäätä ja vasenta polvea kohti toisiaan.
• Vatsarutistus kierrolla x 14, tuo vasenta kyynärpäätä ja oikeaa polvea kohti toisiaan.
• Vatsarutistus ylös ja siellä pienet pumppaukset x 14. Käy alhaalla. Toista x 3.

Taputtele vatsalihakset rennoksi. Toista toinen kierros.

4. Pakaralihakset ja keskivartalon syvät tukilihakset

Alkuasento: konttausasento kyynärpäät lattiassa tai käsivarret suorana, nosta oikea jalka vartalon tasolle noin 90 asteen kulmaan.

• Oikean jalan ojennus ja koukistus x 16. 
• Pidä jalka ylhäällä ja pumppaa pienin pumppauksin ylös-alas x 32.
• Vasemman jalan ojennus ja koukistus x 16. 
• Pidä jalka ylhäällä ja pumppaa pienin pumppauksin ylös-alas x 32.
• Asetu lopuksi lankkuasentoon (katso kuva) ja pidä asento vakaana. 

Pyöristä selkä. Toista toinen kierros.

5. Selkälihakset

Alkuasento: päinmakuulla käsivarret suorana vartalon jatkeena. Tue keskivartalon asentoa kääntämällä lantiota lattia vasten. 

• Nosta ylävartalo, vedä yläasennossa kyynärpäät taakse, ojenna kädet eteen ja laske alas x 8.
• Nosta jalat, avaa yläasennossa jalat auki, tuo yhteen ja laske alas x 8.

Pyöristä selkä. Toista toinen kierros.

6. Venyttely

Rentouta selkä lempeällä kissa-liikkeellä notkistaen ja pyöristäen sitä vuorotellen konttausasennossa. Tee lyhyehköt palauttavat venytkset ainakin vatsalihaksille, selkälihaksille ja pakaralihaksille. Jos sinulla on ollut selkäkipua, kannattaa venytellä myös lonkankoukistajat ja jalan takaosien lihakset, sillä niissä olevat kireydet vaikuttavat ryhdin ylläpitoon. Pyörittele lopuksi myös hartiat ja venyttele tarvittaessa niska rentouttavin venytyksin.

Harjoitus kannattaa tehdä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Jouluviikon jälkeen voit jättää tonttulakin pois 😊 

Innostus, positiivinen stressi ja palautuminen

Oletko joskus ollut niin innoissasi ja uppoutunut johonkin tekemiseen, että olet lähes unohtanut ajantajun? Oletko halunnut tehdä vielä tämän ja tuon loppuun, koska et ole millään malttanut jättää tekemistä kesken? Tiedätkö, minkälainen on flow-tila? Se hetki, kun kaikki tuntuu rullaavan juuri oikealla tavalla oikeaan suuntaan ja saat itse olla ylpeänä ohjaimissa? Kyllä! Tiedät tunteen. 

Tekemisensä ääressä vimmaisesti puurtavaa ihmistä voi yhtälailla ajaa eteenpäin syvä velvollisuudentunne, menestymisen halu, näyttämisen tarve, epäonnistumisen pelko tai oma sisäinen innostus. Emme välttämättä osaa ulkoapäin tulkita, mikä milloinkin. Olen itse sekä velvollisuudentuntoinen puurtaja että innostuja. Huomaan näiden kahden eron itsekin yleensä vasta sitten, kun alan tehdä vähän "yli". Jos velvollisuudentunne johtaa, tekemisestä tulee hampaat irvessä puurtamista. Mitä innostuneempi olen, sitä helpommin tekeminen vie mennessään. 

Innostus!

Joskus kuitenkin käy niin, että hauskastakin tekemisestä loppuu puhti. Siitä tulee kuormittavaa. Meidän on helpompaa tunnistaa negatiivista stressiä ja siihen liittyvää palautumisen tarvetta. Emme välttämättä ymmärrä, että myös positiivisesta stressistä pitäisi palautua. Työn imu saattaa viedä mennessään tai raskas treenaaminen jäädä päälle. Usein jaksamme innostavaa tekemistä melko pitkään väsyneenäkin ja kuittaamme ensimmäiset väsymyksen merkit "kuolema kuittaa univelat" -tyyppisillä lohkaisuilla iloisesti virnistellen. Jos emme missään vaiheessa ota levolle ja palautumiselle aikaa, saatamme kuitenkin uupua myös liiallisesta positiivisesta kuormasta.

Mieleen painuvin oma kokemukseni oli Piloxing-ohjaajaksi opiskeleminen. Lupauduin pitämään tunnin reilun viikon päästä koulutuksesta. Ehtiihän siinä nyt yhden ohjelman opetella?! Innolla siis tuumasta toimeen ja kotona treenit käyntiin. Piloxing-tunti on kuitenkin siitä erilainen, että samaa liikettä toistetaan yleensä 8-32 kertaa (per puoli), minkä jälkeen tuleekin taas uusi liike. Liikkeitä ei siis toisteta muutaman liikkeen sarjoissa vaan edetään aina vaan eteenpäin. Liikkeitä ehtii reippaalla 145 bpm tahdilla tulla... no, aika monta. Jatkossa ohjaaja voi vaihtaa ohjelmasta vain osia, mutta uusi ohjaaja opettelee tietenkin kaiken. Projekti vei työpäivien ohessa 20 tuntia. Kun olin viimeisenä sunnuntaina opetellut vielä kuusi tuntia, totesin lopulta makaavani lattialla pystymättä liikkumaan. Viimeiset liikkeet kävin läpi mielikuvaharjoitteluna, koska ennen ohjausta oli pakko jättää aikaa myös palautumiseen. Ajattelin, että oho, olenkin vähän väsynyt (lue: ihan loppu). Mutta tätä on siis innostus.

Positiivisen stressin kääntyessä kuormitukseksi, saatamme kummastella mihin ihmeeseen motivaatiomme oikein katosi. Eikä se itseasiassa mihinkään kadonnutkaan. Väsymys vaan istahti hetkeksi sen päälle ja vaatii nyt huomiomme. Jos emme edelleenkään suostu kuuntelemaan, seuraava vaihe on puurtaa hampaat irvessä. Toistamme opittuja malleja, pyörimme ympyrää emmekä jaksa enää kehitellä mitään uutta. Pettymys! Tästä ei tulekaan enää yhtä hyvä kuin ennen. Olenko kadottanut motivaation lisäksi myös osaamiseni? Ei tietenkään. 

Tarvitsemme oikeasti vain palautumista. Lepoa ja vastapainoa. Jotain ihan muuta, mikä irrottaa ajatuksemme siitä, minkä ympärillä yritämme niin kuumeisesti hyöriä. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin 👇😉

Hyvinvointikuplan tuolla puolen

Kun ryhdyin lähes viisi vuotta sitten hyvinvointibloggaajaksi, en osannut aavistaa, että vielä joskus kirjoittaisin oman hyvinvointikuplani ulkopuolelta. Saatikka sitten aiemmassa blogissani, jossa heittelin ilmoille "To train or not to train - what a silly question!" -tyyppisiä iskulauseita. Nyt hävettää. Taisin olla välillä vähän ärsyttävä tyyppi?

Me himoliikkujathan helposti uskomme, että liikkumisessa tai liikkumattomuudessa on nimenomaan kysymys motivaatiosta ja tahdonvoimasta. Jos on tahtoa, on myös tekoja. Jaamme motivaatiokuvia omista treeneistämme sosiaalisessa mediassa ja hehkutamme, miten huikeaa oli taas jumpata koko viikonloppu liikuntatapahtumassa. Väsynyt, mutta onnellinen!! #kovatreeni #jumppapirkko #reipas

Kun elää itse samassa elämäntilanteessa, kaverin tsemppiviestejä on myös ihanaa lukea. Painan "tykkään" silkasta innostuksesta, kun kaveri on juossut neljännen puolimaratoninsa ja parantanut aikaansa 20 minuutilla. Huikea suoritus! #hyvähyvä #juoksija #treenilläonnistuu 

Omassa hyvinvointikuplassa eläminen on nimittäin ihanaa! Laitat herätyskellon soimaan tuntia aiemmin, jotta ehdit juosta tihkusateessa virkistävän lenkin. Tulet töistä ja pakkaat innosta puhkuen treenikassisi lähteäksesi illaksi kuntosalille tai jumppaan. Asetat itsellesi tavoitteita ja saavutat ne lopulta kovalla työllä ja pitkäjänteisellä harjoittelulla. Hyvä minä! Vielä parempaa on, jos saat tehdä myös työksesi sitä, mitä jo muutenkin rakastat ja pääset jakamaan liikunnan iloa muille. #tsemppari #motivaatio #tahdonvoima 

Mutta ymmärrämmekö riittävästi elämää hyvinvointikuplan ulkopuolella? Osaammeko asettua toisen ihmisen asemaan, joka ei ehkä juuri sillä hetkellä jaakaan omaa maailmankuvaamme? Se voi olla joskus vaikeaa. 

Olen itse ohjannut vuosia lempeitä kehon ja mielen ryhmäliikuntatunteja ja puhunut suurella sydämellä oman itsen kuuntelemisesta ja omien rajojen hyväksymisestä. Minulle ne ovat tärkeitä arvoja. Kun aloitin joogan 15 vuotta sitten, tunsin ensimmäistä kertaa pysähtyväni luvan kanssa. Se oli tärkeä kokemus, joka muutti elämäni. Tiedostin silloin, miten ylikierroksilla lopulta olin. En silti osannut aavistaa, miten tärkeäksi joogassa oppimani hellittämisen ja hyväksymisen taidot vielä joskus tulisivat. Eivätkä vain joogamatolla vaan myös elämässä.

Siirtyminen hyvinvointikuplan ulkopuolelle tapahtui vähitellen. Sitä ei useinkaan edes huomaa. En aluksi pystynyt kokonaiskuormituksen ja uniongelmien vuoksi palautumaan raskaasta treenistä kuten aiemmin, joten hidastin tahtia. Ajattelin, että se on väliaikaista. Ei ollut. Löysin kuitenkin uusia itselleni mieleisiä treenejä. Pystyin keskittymään enemmän joogaan ja tanssiin ja annoin liikunnan piristää ja ilahduttaa. Tein mukavia asioita sen sijaan, että olisin tehnyt aina oppikirjamaisesti "oikein". Suosittelen tätä lämpimästi ihan jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä aktiivista palautumista. 

Muutamia viikkoja sitten kokonaiskuormitus nousi niin kovaksi, että olen tehnyt arki-iltaisin lempeitä yinjooga-harjoituksia palautuakseni päivän kilpajuoksusta elämän kanssa ja rauhoittaakseni hermostoa. Nämä hetket ovat olleet palautumisen kannalta välttämättömiä. En yksinkertaisesti pysty enempään. Viikonloppuisin käyn metsässä kävelemässä. Ihastelen alkavan talven hitautta ja rauhaa ja jätän jälkiä ohueen lumihuntuun. Sinne ja tänne. Minä, entinen aktiiviliikkuja. Hyväksyn silti senkin, että joskus menee näin. Askel hidastuu. Elämä muuttuu. Sillä mennään, mitä on. 

Eilen, kun kävin kävelemässä, joku oli piirtänyt tsemppikuvan polulle. Vaikka hetken päästä astuinkin jään läpi vesilätäkköön, viesti oli selvä. 

On vain yksi suunta. Eteenpäin.

Elämä on hyviä hetkiä ja sitten niitä muita. Emme koskaan tiedä varmasti, minkälaista vaihetta kukin omalta osaltaan käy läpi. Joskus emme ymmärrä, vaikka tietäisimmekin. Ollaan silti tsemppareita toisillemme. Piirretään vaikkapa polulle hymynaama. Kiva, kun pääsit tänään liikkeelle. Jatka samaan malliin. Ps. Ai niin, unohdinko sanoa, että tässä on muuten lätäkkö? Kivaa päivää!

Kiitollisuushaaste

Raskaan vuoden viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin. Ikävä kyllä heti uuden vuoden alussakaan ei ole tiedossa pikaparannusta koronapandemiaan. Valoa tunnelin päässä silti näkyy jo, sillä rokote tekee tuloaan. Näinä turnauskestävyyttä koettelevina aikoina kannustan jokaista pysähtymään hetkeksi kiitollisuushaasteen äärelle. Vaikeuksien keskellä hyvät asiat ovat lopulta niitä, jotka tuovat iloa ja valoa elämään. Mitkä asiat sinun sydäntäsi lämmittävät? Mistä sinä olet kiitollinen juuri nyt? Tässä viisi arvokasta asiaa minun listaltani.

1. Perhe

Kuluva vuosi on koetellut monella tavalla. Kun tulen väsyneenä ja välillä surullisenakin kotiin, ovella juoksee vastaan koira, jonka mielestä kotiin tuloni on ehkä maailman hienoin asia. Ryntäilyä ja hännän heilutusta seuratessa ei voi muuta kuin nauraa. Seuraavaksi tulee vastaan rakas ihminen ja lämmin lohduttava kahvikuppi. Siinäpä ne hyvän elämän kultahippuset - joka ikinen päivä!

2. Metsälenkit

On sanottu, että luonto parantaa ja että jo 20 minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta. Katso artikkeli tästä! Minulle metsässä liikkuminen on jo vuosia ollut yksi rakkaimmista harrastuksista. Useimmiten liikun yhdessä perheen kanssa. Yksin liikkuessa tyhjennän ajatuksia. Tunnustelen maata askelten alla, kuuntelen tuulta, lehtien rapinaa ja oksien rasahduksia, hengitän syvään raitista ilmaa ja tarkkailen vuodenaikojen vaihtelua. Metsä ei ole koskaan samanlainen. Kaikki muuttuu. Koko ajan. 

3. Jooga

Oma pieni joogasalini on ollut koronavuoden helmi. Silloinkin, kun motivaatio ja jaksaminen eivät riitä enää muuhun liikuntaan, voi aina tehdä rentouttavan joogaharjoituksen. Välilä teen niitä joka ilta. Lempeä liike hiljaisuudessa suljetuin silmin rentouttaa ylikierroksilla käyvää hermostoa ja auttaa palautumaan. Vaikeina aikoina jooga myös lohduttaa. Kun teemme harjoitusta oman kehomme ehdoilla, opettelemme paitsi liikettä, myös armollisuutta omaa rajallisuuttamme kohtaan. Tämän rajallisuuden kanssa joudumme elämään paitsi joogamatolla, myös elävässä elämässä, kuten koronavuosi jälleen on muistuttanut. Kaikkeen emme yksinkertaisesti voi vaikuttaa. 

4. Terveys

Terveyden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun joko menetämme sen tai tiedostamme riskin sen menettämisestä. Uskon, että useimmat meistä listaavat tämän vuoden jälkeen terveyden kiitollisuushaasteen listalleen. Terveys on kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei siis vain sairauden oireiden puuttumista. Hyvinvointia voimme vaalia pienillä päivittäisillä valinnoilla joka ikinen päivä. Huomionarvoista on, että monet sellaisetkin ihmiset, joilla on jokin sairaus tai rajoite, kokevat siitä huolimaatta elävänsä muilta osin hyvää ja tervettä elämää. Yksi syy on ehkä se, että joutuessamme elämään rajoitteen kanssa, opimme myös vaalimaan entistä enemmän sitä hyvää, mitä meillä vielä on. 

5. Suomen luonto

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä hetki luoda katse myös kauniiseen kotimaahamme. Koronavuosi on lisännyt kotimaan matkailun ja luontoliikunnan suosiota ja hyvä niin! Vaikkei sää aina perisuomalaiseen tapaan suosikaan, upeat matkailu- ja luontoelämykset kutsuvat varmasti jatkossakin yhä useampia meistä viettämään lomaa myös kotimaassa. Minulle Suomen luonto on ollut aina rakas. Täältä löytyy niin sankkoja metsiä, jylhiä rotkoja, vuolaita koskia, jokia, järviä, merenrantoja kuin tuntureitakin. Täältä löytyy paljon koettavaa ja katseltavaa kaikkina vuoden neljänä vuodenaikana, joista jokainen on erilainen ja omalla tavallaan kaunis. Lämmin suositus siis kotimaan matkailulle! Näillä mietteillä haluan toivottaa...

Hyvää itsenäisyyspäivää 6.12., Suomi!