Vuodenaikateema: Myöhäiskesä

Vuodenaikafilosofiassa tunnetaan viideskin vuodenaika, myöhäiskesä. Se on se aika vuodesta, kun lehdet alkavat muuttaa väriään, ilma viilenee, sadonkorjuut lähtevät todella käyntiin ja kesän kasvukauden jäljiltä kerätään talteen kaikki se, mitä keväällä on kylvetty. Näin tapahtuu siis ihan käytännössä pelloilla ja pihamailla, mutta myös meissä kaikissa sisäisesti. Olemme osa luonnon kiertokulkua, vaikka emme siitä aina kaupunkiasunnoissamme olekaan tietoisia.

Siinä missä kevät on hyvää aikaa laittaa uusia asioita alulle (kylvää muutoksen siemenet), myöhäiskesä on hyvää aikaa käydä läpi "satoa", oman työn tuloksia. Mikä onnistui? Mikä vaatii vielä kehittelyä? Mitä jäi käteen tästä kaikesta? Oliko se arvokasta? Oliko se sitä, mitä haluttiin? Pitääkö vaihtaa suuntaa, tehdä korjausliikkeitä vai jatkaa samaan malliin?

Syksyä kohti mentäessä luonnon energia hidastuu. Lehdet putoavat puista, kasvit lakastuvat. Sää viilenee, päivä lyhenee ja lokakuun lopulla kesäaika päättyy. Ja siitä alkaa taas uusi vuodenkierto. Vaihe on luonnossa aika karu ja surullinen. Lehdettömät puun oksat heiluvat rajusti tuulessa, väriloisto tallautuu mutaiseen maahan, tuuli riepottaa ja taivas on harmaa. On aika vetäytyä enenevässä määrin sisätiloihin, sytyttää kynttilät ja takkatuli, kietoutua vilttiin ja vetää villasukat jalkaan. Parhaimmillaan tämä aika vuodesta on siis tilaisuus hidastaa tahtia ja mietiskellä elämää. Karsia pois turhaa ja tehdä siten enemmän tilaa sille, mikä todella on tärkeää. Se voi olla perheen kanssa vietetty aika, meditaatio-hetki tai rauhassa juotu kuppi teetä iltaisin.

Myöhäiskesä. Syksy. Konmari. Välitilinpäätös.

Olen kirjoittanut viime syksystä alkaen myös liikuntavinkkejä eri vuodenajoille. Myöhäiskesällä huomio on erityisesti lajeissa, jotka tuovat meidät tukevasti maan pinnalle ja maayhteyteen. Yoga Flowssa olen käyttänyt soturi-sarjaa, jossa ensin tietoisesti horjutetaan tasapainoa (soturi 3) ja sen jälkeen palautetaan se vakailla, jalkoja vahvistavilla liikkeillä (soturi 1 ja 2). Keskivartalon syviin tukilihaksiin on myös hyvä kiinnittää huomiota, sillä nyt vahvistetaan kaikin tavoin sisäistä voimaa pitkän talven varalle. Kiinalaisessa terveystiedossa myöhäiskesän meridiaanit ovat vatsa ja perna, ja elementti on luonnollisestikin maa. Syksyn meridiaanit ovat keuhkot ja paksusuoli, ja elementti metalli. Syksyllä on hyvä kiinnittää erityistä huomioita hengitykseen. Joogan ja pilateksen kaltaiset lajit ovat hyviä myöhäiskesän ja syksyn lajeja, samoin luonnossa liikkuminen.

On mielenkiintoista seurata, miten luonto muuttuu tähän aikaan vuodesta päivittäin. Jotkut kokevat pimenevät illat ja luonnon lakastumisen masentavana, mutta silloin on hyvä muistaa, että syksyn ja talven jälkeen tulee taas uusi kevät, kesä ja lopulta syksy - vuodesta toiseen, meistä riippumatta. Tavallaan vuodenaikafilosofian seuraaminen on siis myös irti päästämistä turhasta kontrollista. Se on luottamusta luonnon ja elämän kiertokulkuun. En sano, että pitäisi luopua tietoisista päätöksistä, tavoitteista ja pyrkimyksistä. Siitä ei ole kyse. Syksy on itseasiassa hyvää aikaa asettaa tavoitteita ja tehdä päätöksiä tulevaisuuden varalle, koska siihen liittyy tietty kurinalaisuus: rohkeus karsia pois turhaa, vetää rajoja ja tehdä tilaa sille, mikä on tärkeää. Kaikkeen vain emme voi aina vaikuttaa. Joskus on hyvä myöntää sekin, että vaikka olemme tehneet kaikkemme, emme siltikään ole onnistuneet siinä, mitä yritimme. Silloin voi olla aika päästää irti. Hyväksyä elämä sellaisena kuin se on ja mennä luottavaisin mielin eteenpäin.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusia, erilaisia ovia. Aina emme vain näe uusia ovia, jos jäämme liian pitkäksi aikaa tuijottamaan sulkeutunutta oveamme ja nykimään sitä väkisin auki. Voi olla, että onkin aika päästää irti, kuten puu luovuttaa lakastuneet lehtensä levätäkseen talven yli lumiverhossa ja puhjetakseen keväällä ensin hauraille silmuille ja vähitellen täyteen kukoistukseen.

Vuodenaikateema: Kesä

Vuodenaikafilosofiassa olemme päässeet kesään ja päivitys tulee kesäiseen tapaan hitusen myöhässä. Juuri sellainen kesä nimittäin on. Vauhdikas. Energinen. Ennakoimaton. Kesällä ei tehdä tarkkoja suunnitelmia eikä (toivottavasti) istuta liiaksi tietokoneen ääressä. Vuoden lämpimämpään aikaan kuuluvat seikkailut ja hetken mielijohteesta tehdyt päätökset. Mennään eikä meinata, eikä siinä aina ehdi blogitekstejäkään ajatella.

Liikunnassa kesään kuuluvat tietenkin kaikki ulkolajit. Puistojumpat ja -joogat. Metsässä vaeltelu. Uiminen. Uusien reittien etsiminen polkupyörällä. Perheen, kavereiden ja eläinystävien kanssa vietetty aika. Ilo. Rakkaus. Hauskanpito.

Kiinalaisessa terveystiedossa kesän meridiaanit (sydän, ohutsuoli, sydänpussi ja kolmoislämmitin) kulkevat käsivarsissa, rinnassa ja yläselässä, joten kaikki näitä avaavat, venyttävät ja vahvistavat liikkeet esimerkiksi kuntosalilla ovat hyvää kesätreeniä.

Ennen kaikkea kesällä tietenkin lomaillaan ja kerätään energiaa syksyn ja talven varalle. Tällä kertaa energian kerääminen on kuitenkin erilaista kuin talvinen lepo, viltin alle käpertyminen ja mietiskely. Nyt nautitaan lämmöstä ja auringosta ja suunnataan huomio ulospäin. Etsitään hauskoja asioita. Kokeillaan uutta. Parannellaan vanhaa. Yhtäkkiä löytyykin taas energiaa korjata se rempallaan oleva pihavaja ja urakan valmiiksi saaminen tuntuu aina hienolta. Keskeneräisyyshän se mieltä kalvaa, vaikka arjessa joudummekin usein jättämään asioita vähän rempalleen ajan ja energian puutteen vuoksi. Kauhistelut kesän "työleireistä" eivät välttämättä pidä paikkansa. Kesällä voi olla ihan mukavaakin puuhastella kaikenlaista keskeneräiseksi jäänyttä. Saa tehdä omaan tahtiin ja valmiissa urakassa mieli lepää.

Parhaimmillaan loma on tietenkin mahdollisuus luopua hetkeksi turhista suunnitelmista ja toimia rohkeammin tunteella sitä kuuluisaa "sydämen ääntä" kuunnellen. Uskallatko? Se ei välttämättä aina ole ihan helppoa. Uskon silti, että vaikka yhteiskunta pyöriäkseen tarvitsee suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, ihmisen hyvinvointi tarvitsee myös aika ajoin hellittämistä turhista aikapaineista ja tulostavoitteista. Kaiken ei pitäisi olla suorittamista. Työ voi olla, elämän ei pitäisi olla. Siksi on kesiä.

Liikunta ilman suorituspaineita

Kävin eilen kävelemässä sen verran pitkän kävelylenkin, että ehdin ajatella yhtä ja toista. Mietin niitä kertoja, kun olin juossut saman lenkin sykemittaria tarkkaillen. Piti vaalia optimaalista rasitustasoa: ei liian kovaa, jotta jaksoi juosta eikä liian hiljaa, jotta kunto kehittyisi halutulla tavalla. Välillä piti tehdä myös nopeampia pyrähdyksiä (vetoja), jottei harjoitus olisi liian yksipuolinen. Vedot voi rytmittää joko kilometreihin tai aikaan. Itse pidin vetojen rytmittämisestä musiikkiin, jolloin mp3-soittimesta pystyi vedon ajaksi valitsemaan nopeamman biisin ja sen jälkeen kevyemmän palauttelubiisin. Voi niitä aikoja!

Eilen haistelin tuulen tuoksuja keväästä. Kuuntelin lintujen laulua. Ihastelin kauniita rakennuksia, kun kävelin kaupungilla ja kevääseen heräilevää luontoa, kun pyrähdin pois valtaväyliltä. Otin muutaman valokuvan. Samaan aikaan nopeammat kiisivät ohi. Hitaammat hymyilivät.

En sano, että toinen olisi toista parempi tapa liikkua, koska molemmille on aikansa ja harrastajansa. Minulla oli ollut raskas (vaikkakin antoisa) työviikko täynnä uuden opettelua ja erilaisten tehtävien yhteensovittamista ja organisointia. Aivot kävivät ylikierroksilla. Tuntui siis hyvältä antaa ajatusten tuulettua ja kehon kuormittua tasaisesti, repimättä. Enempää en olisi sillä hetkellä pystynytkään. Sekin on hyvä joskus myöntää. Tämä riittää tänään. Kokonaiskuormitus ratkaisee. Lenkin jälkeen oli hyvä ja energinen olo, ja siitähän liikunnassa parhaimmillaan on kyse.

Tässä mennään joskus vauhdilla sudenkuoppaan, jos oletetaan, että kevyempi liikunta olisi jollain tavalla turhaa ja hyödytöntä. Ei tietenkään ole. Kaikki liikunta on hyvästä ja jokainen syy, joka saa sinut lenkkarit jalassa liikkeelle, on hyvä syy. Etenkin vähemmän liikkuneilla kevyt liikunta myös kehittää kuntoa. Ei sitä vähätellä kannata.

Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Ikävä myöntää, mutta suurimmasta osasta meistä ei tulisikaan. Se on oma maailmansa, joka vaatii valtavan paljon kurinalaista työtä, sinnikkyyttä, tahtoa, rohkeutta ja usein myös luontaista lahjakkuutta. Se on elämäntapa, jossa ei aina ole tarjolla kompromisseja. Voimme ihailla urheilijoita ja tähdätä itsekin hyviin tuloksiin, mutta samanlaista ankaruutta itseämme kohtaan meidän ei tarvitse vaalia. Onneksi. Liikutaan siis ihan hyvällä omallatunnolla ilman suorituspaineita aina, kun siltä tuntuu. Tehdään hauskoja asioita. Poiketaan polulta. Kokeillaan uusia asioita. Säilytetään liikunnassa ilo. Kaupan päälle tulee sitten se hyötykin.

Lajiesittely: Yoga Flow

Ehdin vielä kirjoittaa lajiesittelyn tunnista, joka on ollut ohjaajan työssäni se kaikkein tärkein. Aloitin Yoga Flow -tuntien ohjaamisen syksyllä 2012 ja nyt kevätkaudella minulla on vielä kuusi tuntia jäljellä. Tämä tunti ansaitsee oman lajiesittelynsä, sillä sen parissa olen itkenyt ja nauranut, kokenut suurimmat onnistumiseni ja epäonnistumiseni ja oppinut aivan valtavasti - ennen kaikkea itsestäni.

Tässäpä siis ystävät rakkaat: Yoga Flow. Minun tulkintani siitä.

Yoga Flow on virtaavaliikkeinen tunti, jossa edetään jooga-asennosta toiseen rauhallisesti ja keskittyneesti oman hengityksen tahdissa. Välillä pysähdytään asanaan, opetellaan sitä, aistitaan ja tehdään huomioita. Itse pidän äärimmäisen tärkeänä, että jokainen tekee harjoituksen oman kehonsa ehdoilla, sitä kuunnellen ja kunnioittaen. Sitä ei voi korostaa liikaa. Suoritamme länsimaisessa yhteiskunnassa lähes kaikkea. Ei siis ole helppoa luopua suorittamisesta edes joogamatolla, mutta toivoisin, että mahdollisimman moni tekisi niin. Se kannattaa.

Joogassa korostetaan kahta vastakkaista periaatetta, lujuutta ja lempeyttä, joista ensimmäinen tarkoittaa sitä, että keskitymme tekemään parhaamme ja jälkimmäinen sitä, että osaamme tarpeen tullen myös hellittää. Nämä kaksi toisiaan täydentävää voimaa vuorottelevat Yoga Flow -harjoituksessa, mutta myös elämässä. On aika tehdä ja on aika levätä. Yksittäinen asanakin muuttuu helpommaksi, kun ensin rakennamme sen fyysisen muodon ja sen jälkeen luovumme ponnistelusta ja rentoudumme. Itseasiassa vasta siinä vaiheessa asennosta tulee asana. Se on minun tulkintani. Voimme suorittaa loputtomasti näyttävän näköisiä asentoja, mutta joogaa harjoituksesta tulee siinä vaiheessa, kun alamme aistia kehon tuntemuksia ja olla aidosti läsnä omassa kehossamme ja tässä hetkessä.

Yoga Flowssa kyse ei siis lopulta ole siitä, miten pitkälle yksittäisen liikkeen pystyy viemään. Siksi kaikki pystyvät osallistumaan samaan harjoitukseen. Joskus pienikin liike muuttuu suureksi, kun siinä ollaan aidosti läsnä. Kokeile vaikka! Tee niin pientä liikettä, että kuka tahansa osaisi sen. Sulje silmät ja tunnustele. Tiedosta sormien asento, maa jalkojen alla, kehon painopiste, keskilinja ja hengityksen virta. Tiedosta omat tunteesi ja ajatuksesi, mutta älä takerru niihin. Jos harjoitus tuntuu turhauttavalta, puhalla muutaman kerran voimakkaasti ilmaa ulos ja kokeile uudestaan. Lopulta huomaat, että liikkeen suorittaminen loppuu ja annat vain kehon liikkua hengityksen tahdissa. Mieli hiljenee. Jep! Tämä on joogaa.

Se ei siis ole vain tekniikkaa, jota pitää hioa ja opetella, vaikka harjoitus tekee mestarin. Se on asteittaista etenemistä ja jatkuvaa itsetutkiskelua oman kehon ja mielen rajoista. Se on oivalluksia, kun jokin asento loksahtaa lopulta kohdalleen. Se on armollisuutta itseä kohtaan, kun huomaat, että kehon (tai mielen) rajan tullessa vastaan, et enää ärsyynnykään syyttä suotta vaan annat hengityksen lempeästi viimeistellä ja rentouttaa asennon. Ja kenties huomaat käyttäväsi samoja apuvälineitä myös arjen keskellä, kun kaaos alkaa tuntua ylivoimaiselta? Syvä rauhoittava hengitys. Asteittainen eteneminen. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Tekemisen ja pysähtymisen vuorovaikutus. Siitä lopulta on kyse.

Aloitin oman joogaharjoitukseni upean hathajoogaopettajani Seija Törnqvistin johdolla syksyllä 2005. Hänen alkeis- ja jatkokurssillaan opin kuuntelemaan itseäni ja hidastamaan ensimmäistä kertaa. Minulle se oli ISO oivallus. Muistelen edelleen lämmöllä Seijan tunteja ja olen pyrkinyt siirtämään osan hänen opetuksiaan eteenpäin omien Yoga Flow -tuntieni välityksellä, vaikkei kyse olekaan aivan samasta asiasta.

Näillä sanoilla haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette käyneet Yoga Flow -tunneillani! Vielä on kevättä jäljellä. Annetaan flown virrata.

Vuodenaikateema: Kevät

Olemme edenneet vuodenaikafilosofiassa vaiheeseen, missä talvi alkaa irrottaa otettaan ja kevään ensimmäiset merkit tulevat esiin. Päivät pitenevät. Aurinko alkaa lämmittää. Lumet sulavat vähitellen ja paljastavat altaan heräilevän luonnon urheuden. Moni lakastunut kasvi alkaa taas kevään mittaan vihertää ja puhjeta kukkaan. Vuodesta toiseen ne selviytyvät. Niin sinäkin.

Jotkut rakastavat kevättä juuri siksi, että tämä kasvun vaihe on niin ihmeellinen ja kiehtova. Toiset taas näkevät vain lumen alta paljastuvaa karua jätettä, katkenneita oksia ja kuihtuneita lehtiä. Heille kevään keskeneräisyys voi olla lähes sietämätöntä. Todellisuudessa kaikki talven aikana kuollut lopulta kuitenkin katoaa rakennusaineeksi uuteen kesään. Siitä luonnon kiertokulussa ja vuodenaika-filosofiassa on kyse. Kaikki muuttuu ja uudistuu. Koko ajan.

Kevät on uusien alkujen aikaa. Se on parasta aikaa laittaa alulle uusia projekteja niin työssä kuin vapaa-aikana. Silloin kannattaa lähteä rohkeasti liikkeelle, asettaa tavoitteita ja kokeilla uusia asioita. Kepeys ja huumori kuuluvat myös kevääseen. Kun uskaltaa nauraa itselleen, on helpompaa heittäytyä mukaan asioihin, joita ei ehkä täysin vielä hallitse. Kannattaa siis luopua liiallisesta ankaruudesta itseä kohtaan, sillä se on menneen talven lumia. Kevät suosii rohkeutta, hulluttelua ja heittäytymistä. Oletko valmis??!

Liikunnassa kevääseen kuuluvat ehdottomasti erilaiset kehoa herättelevät kierrot, sivutaivutukset ja venytykset, ikään kuin heräilisit talviunien jäljiltä. Jos pitkä ja pimeä talvi on jättänyt tunnekehoon ärtyisyyttä ja turhautumista, kannattaa kokeilla myös jotain taistelulajia, kuntonyrkkeilyä tai BodyCombatia, joissa turhaa tunnekuormaa on helppo purkaa vauhtiin ja tekemiseen. Kevät houkuttelee myös ilmaisemaan itseään esimerkiksi tanssilla tai ChiBallin kaltaisella pehmeän virtaavalla liikkeellä.

Valoisat ja aurinkoiset säät kutsuvat luonnostaan ulos liikkumaan. Vastapainona ulkoilulle kannattaa vaalia lihaskuntoa ja kevät onkin itseasiassa loistavaa aikaa säännöllisen kuntosaliharjoittelun aloittamiselle. Alkuvuoden suurimmat ruuhkat saleilla ovat alkaneet hellittää eikä laitteille tarvitse jonottaa. Sitä paitsi kevät on parasta aikaa rakentaa uusia positiivisia rutiineja! Jostakin luin, että uuden tavan opettelu vaatii vakiintuakseen 60 päivää päämäärätietoista työskentelyä. Jos siis aloitat tänään ja käyt sinnikkäästi salilla joka perjantai kahden kuukauden ajan, saatat jo kahden kuukauden kuluttua alkaa kaivata viikoittaista treeniäsi. Kokeile! Jos kokeilujaksonkaan jälkeen laji ei tunnu omalta, voit vaihtaa. Keväthän on uusien yritysten, erehdysten ja oivallusten kulta-aikaa.

Kevättä kohti siis mennään. Kevätpäiväntasaus on 20.3. ja se viimeistään katkaisee talven selän. Hengähdä hetki, katsele uteliaisuudella lumen alta paljastuvaa luontoa, innostu puhkeavista silmuista ja varhaiskevään kukista, kuuntele purojen solinaa ja lintujen laulua, anna auringon lämmittää. Jotkut meistä heräävät kevääseen nopeasti energiaa puhkuen ja jotkut taas hitaammin, silmiään siristellen, totutellen ja tunnustellen. Kumpi tänä vuonna on sinun rytmisi?

MBTI: Erilaisuus on rikkaus

Olen aikaisemmin kirjoittanut erilaisista liikkujatyypeistä ja motivaatiosta. Tänään ajattelin päästää suorittajat, puurtajat, seikkailijat ja fiilistelijät ulos itselle niin rakkaasta "liikuntakuplasta" ja pureutua temperamentteihin yleisemmin. 

Temperamentti on vakiintunut sana arkikielessä, mutta mitä se tarkoittaa? Psykologia määrittelee temperamentin ihmisen yksilölliseksi reagointi- ja käyttäytymistyyliksi, jonka perusta on synnynnäinen. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat kyllä persoonallisuutta ja ihminen pystyy kehittymään ja kehittämään itseään koko ikänsä, mutta temperamentti sinänsä ei katoa, korkeintaan muuttaa muotoaan. Temperamentteja on tutkittu ja jäsennetty monella eri tavalla, mutta mielestäni mielenkiintoisin on MBTI-itsearviointimenetelmään perustuva väri-luokittelu, josta mm. psykologi Tony Dunderfelt on kirjoittanut kirjan "Tunnista temperamentit".

Kun kirjoitin liikuntamaailman suorittajista, puurtajista, seikkailijoista ja fiilistelijöistä, en voinut olla huomaamatta yhtenevyyttä: tyypillinen suorittaja on todennäköisesti punainen, puurtaja sininen, seikkailija keltainen ja fiilistelijä vihreä. Psykologiassa uskotaan, että hyvässä työtiimissä tai joukkueessa on mukana näitä kaikkia. Mutta vaikka erilaisuus onkin rikkaus, se on myös lyhin tie konfliktiin. Siitä syystä erilaisuuden ymmärtäminen onkin niin tärkeää.

Punainen temperamenttityyppi (vrt. suorittaja) on energinen, voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän tekee päätöksiä nopeasti, tarttuu toimeen ja johtaa mielellään muita. Hän motivoituu kilpailusta ja saavutuksista ja on valmis näkemään vaivaa menestyksensä eteen. Ihmisten keskellä viihtyvä ekstrovertti.

Sininen temperamenttityyppi (vrt. puurtaja) on päätöksentekijänä verkkaisempi. Hän haluaa tietää, mitä ollaan tekemässä ja miettii mielellään jo etukäteen, miten asiat kannattaisi järkevimmin hoitaa. Hän on suunnitelmallinen, perusteellinen ja tarkka. Omaa rauhaa kaipaava introvertti.

Keltainen temperamenttityyppi (vrt. seikkailija) taas on se vauhdikas, ulospäinsuuntautunut ideoija, joka saapuu sisään, valaisee huoneen, heittää ilman ehdotuksia ja poistuu valloittavasti hymyillen paikalta. Hän on hyvä ideoija ja innostaja, mutta käytännön toteutus saattaa helposti jäädä kesken uusien asioiden viedessä jo eteenpäin. Arvasitkin varmaan jo, että ekstrovertti...?

Vihreä temperamenttityyppi (vrt. fiilistelijä) on rauhallinen, kärsivällinen ja hyväntahtoinen. Hän viihtyy mukavassa seurassa ja auttaa mielellään muita, mutta tarvitsee paljon myös omaa aikaa eikä pidä konflikteista. Pohjimmiltaan introvertti. Päätöksen tekeminen voi viedä aikaa, mutta junan lähtiessä liikkeelle, aikatauluista ja suunnasta pidetään yleensä kiinni.

Päävärien välille jää lisäksi myös välimuotoja, kuten lilat (sini-punainen) ja limet (kelta-vihreä). Tällöin jollain elämänalueella saattaa korostua toinen temperamentti ja jollain toisella toinen, esimerkiksi lila voi töissä olla kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä punainen, mutta kotosalla rauhallisempi ja hiljaisuutta rakastava sininen. Painotukset voivat myös muuttua iän ja elämänkokemuksen myötä, ja etenkin vanhempana isoimmat särmät useimmiten pehmenevät.

Tämän kaltaisten luokittelujen tarkoituksena ei ole lokeroida ketään vaan avartaa maailmankatsomusta ja auttaa ymmärtämään sekä itseä että muita. Temperamenttityypeistä on olemassa testejä, joista yksi on energian suuntaa, havainnointia, päätöksentekoa ja organisointia mittaava MBTI-itsearviointimenetelmä. Ilman testiäkin varmasti jo arvaat, mitä temperamenttityyppiä saattaisit edustaa. Todennäköisesti osut ihan oikeaan.

Olen itse tehnyt MBTI-testin Miska Oy:n järjestämällä kurssilla. Olen se vihreä fiilistelijä. Ehkä jo arvasitkin?

Miksi liikuntainnostus lopahtaa helmikuussa?

Elämme nyt liikuntainnostuksen kulta-aikaa. Tammikuussa se aina alkaa. Kuntokeskuksissa käy kuhina. Moni tekee uudenvuoden lupauksia ja usein se onkin liikunnallisen elämäntavan ensimmäinen askel. Miksi sitten helmikuun lopulla hiljenee? Eivätkö kaikkien unelmat kantaneetkaan? Tulee ehkä muuta. Aurinko alkaa paistaa ja lähdetään ulos liikkumaan. Kyllä kyllä. Joillakin kuitenkin liikuntainnostus lopahtaa ja tänään haluan antaa puheenvuoron heille.

UKK-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan terveysliikunnan suositusten mukaisen määrän kestävyysliikuntaa harjoittaa noin puolet ja lihaskuntoa noin kymmenesosa työikäisestä väestöstä. Liikuntaa harrastamattomien määrä on noin viidesosa työikäisistä. Kuva kertoo, mistä on kyse.

Liikuntapiirakka, UKK-instituutti

Liikunnan terveyshyödyistä tiedämme me kaikki. Se, että aloitamme liikunnan, kertoo jo, että haluamme pitää itsestämme huolta. En usko, että keskeyttämisissäkään kyse olisi tiedonpuutteesta. Mistä sitten?

Helmikuussa 2016 kirjoitin erilaisista liikkujatyypeistä, suorittajista, puurtajista, seikkailijoista ja fiilistelijöistä. Kun etsimme liikunnan keskeyttäjiä, emme tällä kertaa tarvitse kahta ensimmäistä tyyppiä. Kyllä, suorittajat ja puurtajat siellä salilla ovat joka tapauksessa. Tartumme siis kahteen muuhun liikkujatyyppiin, seikkailijaan ja fiilistelijään.

Seikkailija tulee ja menee. Hän kokeilee kaikenlaista enkä olisi hänestä kovin huolissaan. Juuri tämä loputon innostus ja uuden etsiminen pitää hänet kyllä liikkeessä. Ei ehkä missään kovin pitkää aikaa, mutta yhtä kaikki liikkeessä. Paitsi ehkä silloin, kun hän innostuu mietiskelystä, ryhtyy hetkellisesti kasvissyöjäksi ja uudistaa vaatekaappinsa luonnonvalkoisilla pellavavaatteilla. Tiedätte kyllä tämän ihanan ihmistyypin!

Jäljelle jäävät siis fiilistelijät. Uskoisin, että olemme asian ytimessä. Kun näytät fiilistelijälle liikuntapiirakkaa ja kerrot liikunnan terveysvaikutuksista, hän kiinnostuu kyllä. Äläkä luule, että hän unohtaa kertomasi. Tai ei piittaisi siitä. Ei suinkaan. Hän kokeilee kanssasi kuntosaliharjoittelua, käy ryhmäliikuntatunneilla, kävelyllä ja ottaa pieniä juoksupyrähdyksiä. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, mitä hänelle kerrot vaan se, miltä se hänestä tuntuu.

Suorittaja motivoituu tavoitteista ja tuloksista. Jos sanot hänelle, että näin monta salitreeniä ja tämänlaisia kestävyyskuntoharjoituksia niin saavutat sitä, tätä ja tuota, hän on jo tekemässä. Fiilistelijäkin saattaa tehdä, mutta ihan eri syistä. Siksi, että se on hauskaa. Tulee hyvä fiilis. Mielekkäässä tekemisessä mielenkiinto säilyy.

Fiilistelijän pitää siis tuntea, että jotain ihan erityisen hauskaa on nyt meneillään. Ihmiset ympärillä. Tunnelma. Kiva tekeminen yksin tai yhdessä. Fiilistelijälle on melko turhaa sanoa, että "käyt sitten kuntosalilla kaksi kertaa viikossa" pelkkiin tulostavoitteisiin tai järkisyihin vedoten. Hän tulee, jos tuntee kuuluvansa joukkoon ja tekeminen tuntuu itsestä mielekkäältä, mutta jos ei... niin sitten ei.

Erilaisesta lähestymistavasta johtuen suorittaja-valmentaja saattaa myös tahtomattaan lannistaa fiilistelijän (kaikki kunnia silti heille!!). Muutama väliin jäänyt treeni, nyt ei synny tulosta - mistä kiikastaa? Toinen suorittaja alkaisi tsempata, mutta valmentajan kritiikkiin pettynyt fiilistelijä toteaa, että antaa sitten olla. Muistan aina, kun oma juoksuvalmentajani (suorittaja) totesi juoksutestini jälkeen, että hän on tosi pettynyt tulokseen. Hän siis tarkoitti, että tulos ei vastannut sitä kovaa työtä, mitä olimme tehneet. Kohautin hartioitani, juoksin pois radalta enkä käynyt lenkillä pariin viikkoon. Sellaista se on. Ihmisten erilaisuus.

Me fiilistelijät emme ehkä ole kovin helppoja valmennettavia, joten tässäpä vinkkejä meille itsellemme ja teille urheille suorittajille, jotka yritätte meitä valmentaa:

1.) Löydä oma lajisi. Kokeile rohkeasti. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa liikkua ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Vaihtoehtoja on.
2.) Kun löydät hyvän liikuntapaikan, pidä se. Älä juokse tarjousten perässä. On turhaa maksaa vähemmän, jos et sitten kuitenkaan käy kyseisellä salilla, kurssilla tai harjoituksissa, koska et viihdy siellä. Oikeasti.
3.) Mieti, haluatko liikkua mieluummin yksin vai porukassa. Jotkut fiilistelijät nauttivat nimenomaan yksin puurtamisesta ja silloinhan se on "se juttu". Jotkut taas haluavat liikkua hyvässä seurassa. Kokeile molempia.
4.) Tee liikunta-aikataulu siltä varalta, ettei joskus huvittaisikaan lähteä. Pidä kiinni rutiineista. Jos ne alkavat tympiä, vaihda niitä, mutta älä lopeta. Tiedäthän sen liikunnan aikaansaaman hyvän olon? Siksihän sinä tätä teet. Niinpä niin.

En usko, että kukaan on koskaan katunut sitä, että lähti lopulta liikkeelle. Päinvastoin. Yleensä liikunnan jälkeen on voittaja-fiilis. Uskon, että juuri siinä on myös fiilistelijän liikuntamotivaation punainen lanka.

Lajiesittely: Asahi

Otetaanpas tähän väliin yksi lajiesittely. Pehmeämpien liikuntalajien joukossa on suosiotaan kovaa vauhtia kasvattanut suomalainen terveysliikuntatunti Asahi. Kuulostaa itämaiselta ja sitä se osittain onkin. Tunnin liikekieli muistuttaa hyvin paljon kiinalaista aamuvoimistelua taijia (tai chi). Koko tunti tehdään seisten ja mitään välineitä ei tarvita. Virtaavat liikkeet tehdään hitaasti ja keskittyen hengityksen tahdissa. Helppoa ja rentouttavaa.

Taustalla on kuitenkin myös muuta. Lajin kehittäjät Timo Klemola, Ilpo Jalamo, Keijo Mikkonen ja Yrjö Mähönen ovat halunneet yhdistää itämaisen terveysliikunnan suomalaiseen fysioterapiaosaamiseen. Asahi perustuu siis fysioterapian kaltaisiin liikkeisiin, joilla keho avataan systemaattisesti niskasta jalkoihin. Asahista on tällä hetkellä olemassa kolme liikesarjaa: Asahi 1-3. Yhden sarjan ehtii tehdä helposti 10 minuutissa aamuvoimisteluna tai taukojumppana työpaikalla, mutta lisäämällä toistojen määrää ja yhdistelemällä sarjoja saadaan aikaan 30-60 minuutin harjoituksia.

Asahi-tunti alkaa aina rentoutusosiolla, missä virittäydytään harjoitukseen ja ravistellaan lihakset rennoksi. Ravistelut ovat tuttuja taijia ja qigongia harrastaneille, mutta länsimaisessa liikunnassa ne ovat jostain syystä jääneet vieraammiksi. Verenkierto lähtee hyvin liikkeelle.

Seuraavaksi tehdään niska-hartia-osio, selkä-osio ja tasapaino-osio. Ne koostuvat hengityksen rytmissä tehtävistä terveysliikuntaliikkeistä: pyörittelyistä, pyöristyksistä, avauksista, kierroista ja sivutaivutuksista. Hauska harjoitus on myös keinuttelu päkiöiden ja kantapäiden välillä. Liike on periaatteessa hyvin yksinkertainen ja lapsille luonnollinen, mutta harva aikuinen käyttää enää aktiivisesti jalkaterien pieniä lihaksia - kannattaisi! Keinutteluun voi yhdistää myös luuliikuntasuositusten mukaisia täräytyksiä nousemalla päkiöille ja pudottamalla paino alas nopeasti ja terävästi.

Tunnin lopussa tehdään vielä taijimaista virtaavaa loppuliikesarjaa. Keskittyminen yksinkertaiseen, oman hengityksen tahdissa virtaavaan liikkeeseen sulkee hetkeksi muun maailman ulkopuolelle ja mieli rauhoittuu. Lopuksi pysähdytään, suljetaan silmät ja rentoudutaan. Edelleenkin pystyään kuitenkin seisoma-asennossa. Tärkeä osa Asahia on kehon pystysuora linja. Etsitään siis asentoa, joka on samaan aikaan vahva ja rento, jossa paino jakautuu tasaisesti ja selkäranka on luonnollisesti suorana. Samaa periaatetta käytetään myös joissain kehoterapiamuodoissa kuten aleksandertekniikassa.

Asahin hienous on siinä, että se sopii kaikille. Liikesarjat ovat oikeasti helppoja ja niitä pystyy tarvittaessa myös soveltamaan. Harjoitus toimii hyvin raskaan treenin jälkeisenä palauttavana liikuntana, kuntouttavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntana sekä rentouttavana hyvinvointiliikuntana. Tervetuloa siis mukaan tunnille!

Vuodenaikateema: Talvi

Vuodenaika-teemalla jatketaan. Kirjoitin aiemmin syksystä ja nyt olemme päässeet sydäntalven aikaan. Tällä hetkellä tosin aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämpötila putoaa vain vaivoin pakkasrajan alapuolelle. Kylmiä päiviäkin on silti vielä tulossa. Siitä pitää huolen Suomen talvi.

Talvi on kaunista aikaa, jolloin luonto peittyy lumen ja jään alle. Kosteus tiivistyy valkeaksi kuuraksi puiden oksille. Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyrystyy ja ripset jäätyvät lenkillä. Pohjoisessa aurinko ei nouse ennen kuin kaamos hellittää ja etelämmässäkin valoisa aika jää lyhyeksi.

Mitä talvi sitten tarkoittaa vuodenaika-filosofiassa? Talvi on vuoden pimeintä aikaa. Luonto lepää hetken herätäkseen taas keväällä uuteen alkuun. Lepo tarkoittaa siis aina myös uudistumista. Samalla tavalla ihminenkin tarvitsee toiminnan jälkeen rauhoittumista. Kunto kasvaa treenin jälkeisessä levossa, sillä ilman riittävää palautumista kudoksiin tulleet vauriot eivät korjaannu. Jos sympaattinen hermosto on koko ajan aktiivinen ja olemme ylikierroksilla, valmiita "taistelemaan tai pakenemaan", yöuni kärsii ja yleiskunto alkaa lopulta heiketä. Levossa taas parasympaattinen hermosto aktivoituu, mieli rauhoittuu, aineenvaihdunta kääntyy anaboliseksi ja keho alkaa korjata itse itseään.

Talvi on oivallista aikaa hidastaa tahtia, sytyttää kynttilä, vetää jalkaan villasukat ja viettää enemmän aikaa kotona. Viime vuonna nousi muoti-ilmiöksi tanskalainen hyggeily. Yksinkertaisimmillaanhan se on arkista kotoilua, kiireetöntä olemista ilman aikatauluja. Kokeile vaikka - tekee joskus hyvää!

Haluan nostaa esille myös aliarvostetun ja arkisen tylsyyden. Tylsyyshän on oikeasti ihan hyvä asia. Se on se hetki, jolloin aivot saavat levätä. Ai että, kun on tylsää (!!). Aika useinhan kaivamme esille puhelimen, selailemme internetiä ja täytämme tyhjyytemme informaatiotulvalla. STOP. Kokeilepa joskus altistua tylsyydelle. Yritä kestää sitä, vaikka se on vaikeaa. Saatat yllättyä tuloksista. Nykyään olemme hirmu huonoja kestämään tylsyyttä, mutta jos sinnikkäästi pidämme pintamme ja lakkaamme vastustamasta tyhjää olotilaa, alkaa ehkä syntyä ihan uudenalaisia ajatuksia. Tylsyys ruokkii luovuutta. Suuret oivallukset syntyvät harvoin kiireessä.

Entäpä mitä talvi tarkoittaa liikunnassa? Talvella on hyvä kokeilla rauhallisempia lajeja kuten joogaa, pilatesta tai asahia. Jos jossain on tarjolla rentoutusvalmennusta, mene sinne. Ohjattu rentoutusharjoitus on jo paljon helpompi kuin arkinen tylsäily. Rauhoittavaa musiikkia, kynttilöitä ja/tai rentouttavia tuoksuja. Alat päästä fiilikseen. Tätä vartenhan tässä ollaan - siis rentoudutaan!

On myös hyvä muistaa, mitä tapahtuu luonnolle talven jälkeen. Se puhkeaa ensin silmuille ja lopulta täyteen väriloistoonsa. Purot solisevat, linnut laulavat ja aurinko lämmittää. Kun vertaat syksyllä lakastuvaan luontoon, huomaat kyllä, mitä lepo ja uudistuminen ovat saaneet aikaan. Tästä lopulta vuodenaika-filosofiassa on kyse.