Liikunnassa kesään kuuluvat tietenkin kaikki ulkolajit. Puistojumpat ja -joogat. Metsässä vaeltelu. Uiminen. Uusien reittien etsiminen polkupyörällä. Perheen, kavereiden ja eläinystävien kanssa vietetty aika. Ilo. Rakkaus. Hauskanpito.
Kiinalaisessa terveystiedossa kesän meridiaanit (sydän, ohutsuoli, sydänpussi ja kolmoislämmitin) kulkevat käsivarsissa, rinnassa ja yläselässä, joten kaikki näitä avaavat, venyttävät ja vahvistavat liikkeet esimerkiksi kuntosalilla ovat hyvää kesätreeniä.
Ennen kaikkea kesällä tietenkin lomaillaan ja kerätään energiaa syksyn ja talven varalle. Tällä kertaa energian kerääminen on kuitenkin erilaista kuin talvinen lepo, viltin alle käpertyminen ja mietiskely. Nyt nautitaan lämmöstä ja auringosta ja suunnataan huomio ulospäin. Etsitään hauskoja asioita. Kokeillaan uutta. Parannellaan vanhaa. Yhtäkkiä löytyykin taas energiaa korjata se rempallaan oleva pihavaja ja urakan valmiiksi saaminen tuntuu aina hienolta. Keskeneräisyyshän se mieltä kalvaa, vaikka arjessa joudummekin usein jättämään asioita vähän rempalleen ajan ja energian puutteen vuoksi. Kauhistelut kesän "työleireistä" eivät välttämättä pidä paikkansa. Kesällä voi olla ihan mukavaakin puuhastella kaikenlaista keskeneräiseksi jäänyttä. Saa tehdä omaan tahtiin ja valmiissa urakassa mieli lepää.
Parhaimmillaan loma on tietenkin mahdollisuus luopua hetkeksi turhista suunnitelmista ja toimia rohkeammin tunteella sitä kuuluisaa "sydämen ääntä" kuunnellen. Uskallatko? Se ei välttämättä aina ole ihan helppoa. Uskon silti, että vaikka yhteiskunta pyöriäkseen tarvitsee suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, ihmisen hyvinvointi tarvitsee myös aika ajoin hellittämistä turhista aikapaineista ja tulostavoitteista. Kaiken ei pitäisi olla suorittamista. Työ voi olla, elämän ei pitäisi olla. Siksi on kesiä.
