Valmennus jäi mieleeni myös siksi, että valmentaja oli yksi niistä ihmiselämän helmistä, joita tiellemme aina välillä osuu juuri oikeaan aikaan. Silloin, kun emme oikein itse jaksaisi uskoa itseemme. Muistuttamalla meitä omasta lahjakkuudestamme, tämän kaltaiset ihmiset käynnistävät meissä jotakin uutta ja ainutlaatuista, ikäänkuin herättävät potentiaalimme. Olin kyllä opiskellut sosiaalipsykologiaa sen verran, että tiesin, mistä on kyse, mutten ollut osannut hyödyntää oppimaani käytännössä. Enkä ainakaan ollut tiedostanut, että minussakin voisi olla kehittäjän vikaa.
Mistä LEAN-valmennuksessa sitten on kyse? Se on johtamisfilosofia, jossa pyritään tehostamaan työtä keskittymällä tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikean laatuisena. Jotta tähän pystytään, pitää työprosessi ensin purkaa osiin ja analysoida vaihe kerrallaan. Tavoitteena on karsia pois turhaa työtä, hukkaa, joka kuluttaa rajallisia resursseja kuten aikaa, rahaa ja henkilöstön voimavaroja, muttei loppuviimein palvele kokonaisuutta riittävästi.
LEAN-valmennuksessa työtä analysoivat ne ihmiset, jotka sitä käytännössä tekevät. Johdon sitoutuminen on kuitenkin myös tärkeää. Ilman johdon tukea epäkohtien parannusehdotukset ja niiden eteen nähty vaiva jäävät herkästi pelkäksi sanahelinäksi. Se, jos mikä, on hukkaa! Parhaimmillaan taas tulokset tehostavat organisaation toimintaa, säästävät aikaa ja rahaa, vähentävät virheitä ja parantavat työn laatua. Oman työn vaikutusmahdollisuudet parantavat tutkitusti myös työntekijöiden motivaatiota ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. WIN-WIN.
Lähdin leikittelemään harrastelijapohjalta LEAN-ajattelulla hyvinvoinnin näkökulmasta ja tiivistän sen tässä kolmeen K-kirjaimeen:
- Kartoita
- Karsi
- Keskity olennaiseen.
Tämä kaikki liittyy itseasiassa syksyn vuodenaikateemaan, josta kirjoitin aiemmin, ja on siis juuri nyt ajankohtainen. Kartoittamalla listaamme ensin oman hyvinvointimme esteet ja mahdollisuudet. Esteet jaamme osiin, jolloin pystymme erittelemään ne osa-alueet, jotka haluamme muuttaa, ne, jotka haluamme säilyttää ja ne, joista on viisainta luopua. Osaan asioista emme pysty vaikuttamaan. Niiden kanssa joudumme todennäköisesti vain elämään. Sietokykyä voi toki aina vahvistaa.
Helppo esimerkki: Haluaisimme käydä lenkillä tiistaisin ja torstaisin ja tiedostamme sen hyödyt. Raitis ilma piristäsi, kestävyyskunto paranisi, luonnossa liikkuminen vaikuttaisi positiivisesti mielialaan ja olisi mukavaa olla hetki yksin omien ajatusten kanssa tai tavata kaveria. Mutta... aina se mutta! Jos yritämme aina ensin hoitaa tämän ja tuon, emme todennäköisesti pääse koskaan liikkeelle. Emme yksinkertaisesti voi raivata uusille asioille tilaa kalenterista heittämättä jotakin muuta pois. Tässä tullaan kohtaan kaksi: Karsi.
Keskittyminen olennaiseen tarkoittaa sitä, että tulemme tietoiseksi omista arvoistamme ja siitä, mitä pidämme oikeasti tärkeänä. Se helpottaa karsimista. Aika usein sieltä arvojen kärkipäästä löytyy perheen, terveyden ja hyvinvoinnin kaltaisia asioita, eikö vaan? Hyvinvoinnin arvojen mukaisesti eläminen saattaa joskus vaatia, että opettelemme sietämään tursuilevaa pyykkikoria tai siitepölyn sumentamia ikkunoita hetkellisesti. Eikä se ole paha asia. Joskus se saattaa vaatia myös isompia ratkaisuja, kuten kodin ja työelämän yhteensovittamista tai oman terveyden vaalimista. Jos olet tällaisten mietteiden äärellä, toivon todella, että näistä vinkeistä on apua omiin pohdintoihisi. Lähde avoimin mielin liikkeelle, kartoita, karsi, keskity olennaiseen - ja katso, mitä löydät.
