Kesä ja sitä seurannut myöhäiskesä (alkusyksy) on ollut energistä aikaa. Jos kuitenkin jatkamme samalla tavalla luonnon rytmin kääntyessä pimenevään syksyyn ja lopulta peittyessä hetkeksi lepoon lumen alle, toimimme ikään kuin ikiaikaista luonnon rytmiä vastaan. Mutta niinhän me toimimme. Vaadimme itseltämme yhtä paljon kaiken aikaa. Harmittelemme väsymystämme valon määrän vähentyessä, juomme ehkä vähän enemmän kahvia, vedämme takkia tiukemmin ympärillemme ja puskemme eteenpäin. Maatalousyhteiskunnassa sadonkorjuun jälkeen vetäydyttiin pelloilta sisähommiin ja kun ei sähkövaloa vielä ollut, valoisa aika jäi lyhyeksi. En väitä, että silloinkaan levättiin leivän ollessa tiukalla, mutta elettiin kuitenkin luonnon armoilla ja rytmissä, sitä kunnioittaen.
Seasonal Yogassa ja ChiBallissa opetetaan, että syksy on hyvää aikaa tarkastella kriittisesti omaa elämää ja valintoja. Syksyllä karsitaan pois turhaa ja tehdään tilaa aidosti tärkeille asioille. Se on hyvää aikaa opetella luopumista ja irti päästämistä. Takertumattomuutta, kuten joogassa opetetaan. Syksyn perustunne onkin alakulo (suru), joka liittyy luopumiseen, mutta toisaalta myös sisäiseen kasvuun. Karsimalla teemme tilaa levolle, joka virkistää meitä ja luo taas vahvan pohjan uudelle kasvulle, kevään energioille. Hiljentämällä hetkeksi saatamme myös oivaltaa asioita, joihin emme aikaisemmin ehtineet kiinnittää huomiota. Vuodenaikafilosofiassa puhutaan kasvusta kunnioitukseen. Mitä se tarkoittaa?
Kun kunnioitan itseäni, uskallan asettaa rajat omalle jaksamiselleni ja tiedän, mikä minulle on tärkeää. Kun kunnioitan muita, opin ymmärtämään erilaisuutta ja oivallan ehkä itsekin jotakin uutta. Kun kunnioitan luontoa, en tuhoa, roskaa ja saastuta sitä tahallani. Ja kun kunnioitan elämää, annan sen tapahtua yrittämättä kontrolloida liiaksi ja hyväksymällä senkin, ettei kaikki aina mene niin kuin minä tahtoisin. Jokaisessa vastoinkäymisessä on uuden kasvun siemen ja jokainen pimeä vuodenaika päättyy aina lopulta valoon ja lämpöön.
Vaikka syksy on hidastamisen, kotoilun, villasukkien ja kynttilöiden kulta-aikaa, se on myös erinomaista aikaa liikunnalle. Mitä sitten syksyllä kannattaa tehdä? Seasonal Yogan vuodenaikafilosofiassa taustalla vaikuttaa kiinalainen terveystieto, jossa jokaiseen vuodenaikaan yhdistetään kaksi meridiaania (yang ja yin). Harjoituksella pyritään aktivoimaan ja tasapainottamaan vuodenaika-meridiaaneja. Syksyn meridiaanipari keuhkot ja paksusuoli kulkevat molemmat käsivarsissa. Vahvistetaan siis käsi- ja olkavarren lihaksia, rintalihaksia sekä yläselkää. Pyöritellään hartioita ja käsivarsia. Avataan, verrytellään ja venytellään niska-hartiaseutua.
Hyvä apuväline yläkehon vahvistamiseen on kahvakuula. Kevyempiä syyslajeja ovat jooga ja pilates. Ne aktivoivat keuhkojen meridiaaneja, sillä harjoitus tehdään aina oman hengityksen rytmissä. Molemmissa toimii erittäin hyvin myös kokonaisvaltainen syksyn energia: hidastaminen ja sisäänpäin kääntyminen. Keskittyneesti tehtävässä harjoituksessa mieli rauhoittuu, keho vahvistuu ja lopulta rentoutuu.
Keuhkoja ja verenkiertoelimistöä on hyvä vahvistaa kestävyyskuntoilulla. Syksyn ykkösjuttuhan on uinti, sillä se kehittää tehokkaasti sekä hapenottokykyä että yläkehon lihaksia. Muita hyviä lajeja ovat sauvakävely ja juoksu. Pieni sadekaan ei haittaa, kun hankkii kunnolliset goretex-varusteet ja vedenpitävät lenkkarit. Sinnikkäimmät pyöräilijät jatkavat vielä ulkona, mutta ilmojen viiletessä kannattaa käydä kokeilemassa myös kuntokeskusten sisäpyöräily-tunteja. Hyvän musiikin tahdissa ryhmässä polkeminen on yllättävän hauskaa!
Syksyllä laatu korvaa määrän. Hyvä apuväline liikunnassa on etukäteen suunniteltu viikko-ohjelma. Silloin et tee liikaa (ja kuluta itseäsi loppuun) etkä liian vähän (ja antaudu syksylle ominaiselle alakulolle). Kurinalaisuus, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat osa syksyn teemaa, joten tämä on hyvää aikaa rakentaa vakaata pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Kyse ei siis ole tästä tai tuosta dieetistä, hetkellisestä innostuksesta tai tavoitteesta, vaan tavasta liikkua läpi elämän.
Hyvä apuväline yläkehon vahvistamiseen on kahvakuula. Kevyempiä syyslajeja ovat jooga ja pilates. Ne aktivoivat keuhkojen meridiaaneja, sillä harjoitus tehdään aina oman hengityksen rytmissä. Molemmissa toimii erittäin hyvin myös kokonaisvaltainen syksyn energia: hidastaminen ja sisäänpäin kääntyminen. Keskittyneesti tehtävässä harjoituksessa mieli rauhoittuu, keho vahvistuu ja lopulta rentoutuu.
Keuhkoja ja verenkiertoelimistöä on hyvä vahvistaa kestävyyskuntoilulla. Syksyn ykkösjuttuhan on uinti, sillä se kehittää tehokkaasti sekä hapenottokykyä että yläkehon lihaksia. Muita hyviä lajeja ovat sauvakävely ja juoksu. Pieni sadekaan ei haittaa, kun hankkii kunnolliset goretex-varusteet ja vedenpitävät lenkkarit. Sinnikkäimmät pyöräilijät jatkavat vielä ulkona, mutta ilmojen viiletessä kannattaa käydä kokeilemassa myös kuntokeskusten sisäpyöräily-tunteja. Hyvän musiikin tahdissa ryhmässä polkeminen on yllättävän hauskaa!
Syksyllä laatu korvaa määrän. Hyvä apuväline liikunnassa on etukäteen suunniteltu viikko-ohjelma. Silloin et tee liikaa (ja kuluta itseäsi loppuun) etkä liian vähän (ja antaudu syksylle ominaiselle alakulolle). Kurinalaisuus, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat osa syksyn teemaa, joten tämä on hyvää aikaa rakentaa vakaata pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Kyse ei siis ole tästä tai tuosta dieetistä, hetkellisestä innostuksesta tai tavoitteesta, vaan tavasta liikkua läpi elämän.
