Valmentaja Kaisa Jaakkolan verkkoluennolta jäi ihan erityisesti mieleen lausahdus: "Älä toivo kevyempää kuormaa vaan vahvempaa selkää." Et voi aina vaikuttaa olosuhteisiin. Ne ovat mitä ovat. Voit kuitenkin aina vaikuttaa siihen, miten koet asioita ja miten edistät omaa hyvinvointiasi haasteiden keskellä. Ota itsellesi pieniä taukoja kiireen keskellä ja kun kiire hellittää, lepää. Tee asioita, jotka rentouttavat tai piristävät sen mukaan, mitä milloinkin tarvitset. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Tee parhaasi, se riittää. Muuta ne asiat, joihin voit vaikuttaa ja opettele hyväksymään ne, joihin et juuri nyt voi. Olemme todellisuudessa paljon vahvempia kuin uskommekaan. Mutta juuri siksi meidän pitää välillä levätä.
Jokainen, joka on tavoitteellisesti treenannut jotakin liikuntalajia, tietää, että kehittymiseen tarvitaan sekä sinnikästä harjoittelua että aktiivista palautumista. Ripaus lahjakkuttakaan ei ole pahitteeksi, mutta itse työ tehdään treenamalla nousujohteisesti ja lepäämällä treenijaksojen välissä. Jos ajattelit harjoitella maratonille juoksemalla joka päivä niin kovaa ja pitkään kuin pystyt, aiheutat todennäköisesti itsellesi rasitusvammoja ja ylikuntotilan, jossa kunto lopulta romahtaa. Ylikunnosta joskus vitsaillaan, mutta todellisuudessa se ei ole naurun asia. Jos keho ei pääse korjaamaan kudosvaurioita levossa ja kuormitusta tulee toistuvasti kuormituksen päälle, kehitystä ei yksinkertaisesti voi enää tapahtua. Vauriot sen sijaan pahenevat. Ymmärrät mitä tarkoitan.
Sinänsä on siis hassua, että silti uskomme, että työelämässä voisimme "juosta joka päivä niin kovaa ja pitkään kuin pystymme". Sama mekanismi toimii tosiasiassa siinäkin. Joku jaksaa juosta pidempään kuin toinen, mutta jos ei palautumista tapahdu, keho (ja mieli) alkaa lopulta oireilla ihan jokaisella. Jotkut tiedostavat oireet helpommin ja osaavat reagoida niihin. Toiset kaatuvat suorilta jaloilta. Samalla tavalla maratoonarimmekin saattaa jossain vaiheessa huomata, että keho käykin nyt vähän ylikierroksilla, unirytmi häiriintyy ja siellä täällä alkaa tuntua kipuilua. Ajoissa reagoimalla hän voi vielä korjata tilanteen. Hetki lepoa ja sen jälkeen huomio siihen, miten pystyisin treenaamaan viisaammin.
Fyysinen ja henkinen stressi ovat lopulta hyvin lähellä toisiaan. Toinen vaikuttaa toiseen. Kokonaiskuormitus ratkaisee riippumatta siitä, mikä kuormituksen aiheuttaa. Jos olet pitkään ollut väsynyt ja stressaantunut, ei raskas treeni ehkä enää kulje. Myös palautuminen fyysisestä rasituksesta heikkenee, jos stressi nakertaa yöunta ja keho käy muutenkin ylikierroksilla. Silloin kannattaa tarkkailla omaa olotilaa ja olla itselle armollinen. Pitkällä tähtäimellä se kannattaa, vaikka jokunen treenikerta jäisikin välistä.
Toisaalta sohvalle rysähtäminenkään ei välttämättä ole paras ratkaisu. Sohvanpohjalle on helppo jäädä, vaikkei edes huvittaisi. Valmentaja Kaisa Jaakkola suosittelee kevyttä aerobista liikuntaa kuten kävelyä tai pyöräilyä silloin, kun tunnet itsesi väsyneeksi ja kokonaiskuormitus syystä tai toisesta on korkealla. Olet varmasti huomannut, että liikkeelle lähtiessä yleensä piristyt. Verenkierto lähtee liikkeelle, hengitämme raikasta ilmaa keuhkoihin ja huomiomme kiinnittyy ympäristöön sen sijaan, että velloisimme omissa murheissamme. Erityisesti luonnossa liikkumisella on todettu olevan ihan tutkitustikin mieltä virkistäviä vaikutuksia.
"Kylläpä harmitti, että tuli tehtyä se lenkki." ~ei kukaan koskaan
