lauantai 13. huhtikuuta 2024
Joogatunnin palaute
sunnuntai 7. huhtikuuta 2024
Rentouttava yinjoogaharjoitus (kevät)
Tervetuloa rentouttavaan yinjoogaharjoitukseen! Yinjooga on rauhallisesti etenevä ja lempeä joogalaji, joka sopii meille kaikille. Tässä harjoituksessa käytetään apuvälineinä kahta vilttirullaa ja bolsteria, putkirullaa tai isoa tyynyä. Välineitä et välttämättä kuitenkaan tarvitse. Niiden tarkoituksena on vain tehdä olosi mahdollisimman mukavaksi, kun asetut asanaan eli jooga-asentoon. Lempeää venytystä saa tuntua, mutta kipua ei koskaan. Tee siis kaikki harjoitukset oman kehosi ehdoilla.
Parhaimmillaan yinjooga opettaa meille pysähtymistä hetkeen ja oman kehon tuntemuksiin. Keskittymällä syvään ja rauhalliseen hengitykseen pääset ehkä asteittain syvemmälle asentoon, mutta se ei ole itsetarkoitus. Kaikki se, mitä tunnet ja koet asennon aikana on. Ole lempeä kehosi mahdollisia kireyksiä kohtaan ja anna sille aikaa totutella liikkeisiin, joita teet ehkä pitkän tauon jälkeen tai ensimmäistä kertaa.
Harjoituksen alussa ja lopussa tehdään rentoutusharjoitus, joka auttaa kääntämään huomion sisäänpäin ja keskittymään tähän hetkeen. Voit tehdä tällaisia lyhyitä rentoutusharjoituksia myös arjessa, kun kaipaat levähdyshetkeä kiireen keskellä.
Tein tämän videon Yoga Yinful -ohjaajaopintojeni opetusharjoitteluna ja se sopii ihan erityisesti keväällä tehtäväksi. Harjoitus aktivoi puu-elementin meridiaanilinjoja (maksa ja sappirakko) esimerkiksi lantion avauksissa ja sisäreisien ja kylkien venytyksissä. Voit tehdä harjoitusta tottakai mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta vuodenaika-ajattelu tuo mukavan lisämausteen harjoituksiin. Lisää vuodenaika-ajattelusta löydät blogini Vuodenaikateema-osiosta.
Lisää harjoituksia on vuodenaikojen vaihtuessa tulossa blogin yläpalkista löytyvälle Yinjooga-sivulle.
lauantai 30. maaliskuuta 2024
Lujuus ja lempeys joogamatolla... ja elämässä
Puhutaan tänään joogaharjoituksen tärkeistä perusperiaatteista. Niitä ovat muun muassa lujuus ja lempeys. Mitä ne tarkoittavat? Miten ne ilmenevät joogaharjoituksessa? Entäpä elämässä?
Lujuus on ennen kaikkea sinnikkyyttä asettua yhä uudestaan joogamatolle. Se on innostusta ja sisäistä paloa, mutta myös sitä, että teemme harjoitusta silloinkin, kun ei niin huvittaisi. Ilman lujuutta emme saisi välttämättä mitään aikaiseksi ja luovuttaisimme heti ensimmäisten vastoinkäymisten tullen.
Lujuus on myös sinnikkyyttä pysytellä jooga-asennossa eli asanassa määrätietoisesti ja horjumatta. Jokainen, joka on pysytellyt pitkään esimerkiksi soturi-asennossa, tietää, mistä puhun. Lihasten väsyessä asento alkaa vähitellen horjua ja sortua, jos yrittää liikaa. Keskittyminen herpaantuu.
Mutta ihan samalla tavalla voi käydä myös lempeämmin venyttävässä yinjooga-asennossa silloin, kun harjoitus pitenee ja syvenee. Ollaankohan tässä vielä kauan? Mitähän kello on? Jalkaa kramppaa. Eikö voitaisi jo mennä eteenpäin?
Tässä on ratkaiseva ero sen välillä, tehdäänkö asentoa vai asanaa. Asana on lopulta aina antautumista asennolle, oli asento sitten minkälainen tahansa. Se on pysähtymistä tähän hetkeen ja tässä hetkessä esille nouseviin tuntemuksiin... mutta se on myös se hetki, jolloin päästät irti molemmista. Vain olet. Kaikki tekeminen asennon ylläpitämiseksi loppuu. Suorittaminen loppuu. Olet yhtä asanan kanssa. Ja siitä alkaa jooga.
Harjoitukseen on tärkeää yhä uudelleen palata, mutta sen ei tarvitse aina olla juuri sellainen, mitä suunnittelit. Jos olet väsynyt, voi ollakin, että teet vain 1-2 rentouttavaa asanaa tai lyhyen hengitysharjoituksen. Viestität siis keholle, että hei, tämä riittää. Nyt ei tarvitse ponnistella yhtään enempää.
Tässä kohtaa lujuuden rinnalle astuu lempeys. Lempeys antaa meille luvan olla sellaisia kuin olemme. Joskus olemme keskeneräisiä ja väsyneitä, ja se on ihan ok. Jo pelkästään tämä viesti luo turvallisuuden tunnetta ja voimaannuttaa väsymyksen hetkellä. Kun pysähdyt hetkeksi huomioimaan myös sellaiset tunteet, mitkä lujuus ehkä määrätietoisuudessaan sivuuttaisi, olet ikäänkuin itse itsellesi se turvallinen aikuinen, joka lapsena lohdutti ja sitten tuuppi lempeästi kannustaen eteenpäin. No menehän nyt, kyllä se siitä. Pystyt kyllä. Jos tätä aikuista ei sinun lapsuudessasi ollut, tämä voi hyvinkin olla se arvokas ensi kohtaaminen hänen kanssaan. Kyllä, sinä olet se aikuinen! Kunhan pääset kosketuksiin oman lempeytesi kanssa ja uskallat hellittää silloin, kun hellittämisen aika on.
Puhun tässä nyt joogaharjoituksesta, mutta myös elämästä. Tarvitsemme lujuutta saadaksemme aikaiseksi ja pitääksemme yllä toimintaa. Tarvitsemme lempeyttä kuunnellaksemme itseämme ja pysähtyäksemme lepäämään silloin, kun olemme liian väsyneitä, surullisia tai muuten vaan levon tarpeessa.
Lujuutta seuraa siis aina lempeys. Ja lempeyttä seuraa lujuus, koska muuten jäisimme vain paikoillemme passiivisuuden tilaan. Niiden välillä on vuorovaikutussuhde ja tasapainon kierre. Toisen valuessa hiljalleen tyhjiin, toinen lisääntyy ja vahvistaa taas toista.
Tämänkin voi oppia joogamatolla. Välillä mietin, mitä kaikkea siellä voikaan oppia?! Joskus asioita voi olla helpompi oivaltaa jonkun sellaisen tekemisen kautta, mikä ei liity mitenkään luontaisesti vaativaan mieleemme ja väkisin puskevaan elämäntyyliimme vaan johonkin ihan muuhun. Kun alamme oivaltaa asioita joogamatolla, ne vaikuttavat vähitellen myös muuhun elämään.
Lujuus ja lempeys - tunnistatko sinä itsessäsi nämä kaksi?