Tämä blogitekstini käsittelee yin-energiaa. Kun sukellamme hetkeksi siihen, mitä yin on, voimme alkaa vähitellen huomioida yinin määrää omassa arjessamme. Minun arjessani sitä ei ollut paljoakaan. En oikeastaan edes huomannut sitä. Pieniä viestejä toki oli. En enää nukkunut kunnolla. Tunsin itseni levottomaksi, vaikka yritin ihan tietoisesti rauhoittua. Ajattelin, että osaanhan minä nyt nämä asiat, mutta osasinko? Voin tavallaan ihan hyvin, mutta en kuitenkaan voinut. Siksi tämä kirjoitus.
Mitä yin-energia on? Termi perustuu taolaiseen filosofiaan, jonka mukaan kaikki olemassa oleva koostuu sekä aktiivisesta, maskuliinisesta yang-energiasta että passiivisesta, feminiinisestä yin-energiasta. Yang on toimintaa, yin on lepoa. Yang on päivä, yin on yö. Nämä kaksi ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja toinen sisältää myös ripauksen toista. Yhdessä ne muodostavat tasapainon, taon.
Siinä missä yang-energia edustaa kaikkea maskuliinista, aktiivista, toiminnallista ja suorituskeskeistä, sen vastavoima yin edustaa feminiinisyyttä, passiivisuutta, vastaanottavaisuutta, herkkyyttä ja luovuutta. Yin-energia saa voimansa levosta, pysähtyneisyydestä ja hiljaisuudesta. Pysähtyminen omien tuntemusten äärelle on yin. Herkkyys oman kehon viesteille on yin. Aito läsnäolo ja vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa tunnetasolla on yin. Kauneuden kokeminen, luonnon aistiminen, taiteen tekeminen, luovuus... kyllä, ne kaikki ovat yin.
Niin kauan, kun pidämme vauhtia yllä, emme ehdi pysähtyä hiljaisten toivomustemme ja tuntemustemme äärelle. Niin kauan, kun meidän pitää hoitaa vielä se ja sekin asia. Kun syystä tai toisesta suoritamme elämää.
Monia asioita pitää toki suorittaa ja saada aikaiseksi. Jopa pieni määrä stressiä kuuluu luonnollisena osana elämään eikä se ole haitallista niin kauan, kun lopulta tulee vastavoima. Yin. Pysähtyminen. Lepo. Mutta entä sitten, kun pääsemme siihen pisteeseen, että olemme jo tehneet kaiken välttämättömän ja voisimme aidosti pysähtyä kuuntelemaan sydämemme ääntä? Suoritammeko edelleen?
Koska yinenergiani oli niin vähissä, olen alkanut ihan tietoisesti vahvistaa sitä päivittäin. Teen joka päivä pieniä itselleni tärkeitä asioita. Otan rentoutushetkiä arjen keskellä. Luen kappaleen viisaita ajatuksia sisältävästä kirjasta. Pysähdyn levollisesti yinjoogaharjoitukseen ja teen vaikkapa vain yhden asanan. Ei sen tarvitse mitään sen kummempaa olla. Välillä on tottakai ihanaa tehdä pidempikin harjoitus, antaa kehon rentoutua ja mielen hiljentyä. Olla ihan vaan tässä. Kun tekee tilaa tällaisille pienille hemmotteluhetkille, oma suhtautuminen itseenkin alkaa muuttua. Yin-tilassa emme ole enää niin kovin ankaria itsellemme.
Olen vuosien varrella huomannut, että joogaakin voi suorittaa, mutta olen yrittänyt opetella siitä pois. Yinjoogan asennot ovat pitkiä ja rentouttavia ja niissä viivähdetään 2-5 minuuttia. Vähitellen keho avautuu, vapautuu ja hellittää. Asentoja ei pitäisi koskaan tehdä äärimmilleen vaan noin 75 prosentiin maksimista, missä pystyy rauhassa hengittelemään ja rentoutumaan. Sekin on ihanaa! Opetella luopumaan suorittamisesta.
Vähitellen lempeys omaa kehoa kohtaan kasvaa, kun antaa sen olla asanoissa juuri sellaisena kuin se on. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä harjoitusta. Olemmehan kaikki erilaisia.
Tässä nykyisessä hektisessä elämänrytmissä tarvitsemme enemmän yinenergiaa, sallivuutta, lempeyttä ja pysähtymistä arjen keskelle. Etenkin näin talvella, mikä on vuoden syvintä yin-aikaa. Hyvin levänneinä jaksamme sitten taas yang-ajan kynnyksellä innostua keväästä. Muistathan varata itsellesi pienen hemmotteluhetken?
