Blogini Hyvinvointia joogasta -osio lähti käyntiin tammikuussa 2024 aloittamistani Yoga Yinful -ohjaajaopinnoista. Joogahan on todella monipuolinen työväline, jonka avulla pystymme vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa. Aika usein joogan äärelle hakeudutaan juuri silloin, kun ihminen syystä tai toisesta kaipaa elämäänsä muutosta tai hengähdyshetkeä, mutta ei sen niin tarvitse mennä. Tarve joogaharjoitukselle voi lähteä monesta muustakin syystä. Vaikkapa vain uteliaisuudesta! Joskus käy myös niin, että jo pitkään jatkunut joogaharjoitus vähitellen muuttuu. Kasvamme ikäänkuin oman joogaharjoituksemme mukana ja huomaammekin päätyneemme uudelle polulle, joka tuntuu oikealta. Minulle tuo polku on yinjooga.
Oma harjoitukseni on koko ajan enemmän ja enemmän hidastunut ja syventynyt kohti yinjoogaa. Pidän sen levollisuudesta, pitkistä pysähtyneistä asanoista eli jooga-asennoista, passiivisuudesta ja hiljaisuudesta. Siksi innostuin nyt myös näistä opinnoista. Jos ohjaan vielä joogaa, haluan kasvaa samaan suuntaan. On helppoa puhua
rakkaudella siitä, mitä itsekin rakastaa.
Kokoan tähän muutkin blogitekstit, jotka olen kirjoittanut ohjaamistani tunneista:
Virtaava liikkeinen Yoga Flow on yang-joogaa. Liikkeitä tehdään omaa hengitysrytmiä seuraten. Yinjoogassa sen sijaan kaikki tekeminen ja suorittaminen on karsittu pois. Asetumme asanoihin passiivisesti vastaanottamaan kehon avautumisen tunnetta ja rentoutumista. Vähitellen keho rentoutuu omaan luonnolliseen liikelaajuuteensa sen sijaan, että aktiivisesti venyttäisimme lihaksia ja sidekudoksia. Toki pientä venytystä ja intensiteettiä saa tuntua: yin ja yang -symbolissakin musta sisältää aina myös pisaran valkoista.
Tuon pienen valkoisen yang-pisaran verran yinjooga eroaa toisesta syvärentouttavasta
joogalajista, restoratiivisesta joogasta, jossa aivan kaikki intensiteetti on vähennetty minimiin. Restoratiivinen jooga on ennen kaikkea rentouttavaa joogaa eikä siihen sisälly passiivisiakaan venytyksiä. Esimerkiksi kehon käydessä
ylikierroksilla restoratiivinen jooga toimii tehokkaana
lääkkeenä, koska pitkäkestoiset ja hyvin tuetut asennot auttavat
parasympaattista hermostoa aktivoitumaan, kehoa rentoutumaan ja mieltä
hiljenemään. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän uniprojektini yhteydessä:
Kun taas olemme hyvin levänneitä ja energisiä, jokin liikkuvampi
joogamuoto saattaa alkaa vetää meitä puoleensa. Go with the flow! Erilaisia joogalajeja on useita kuten tässä joogafestivaalien tarjontaa käsittelevässä blogitekstissänikin ilmenee:
Olennaista on löytää joogan monipuolisesta tarjonnasta juuri itselle sopiva laji, joka voi myös vaihdella tilanteen mukaan.
Ikäkin saattaa vaikuttaa. Nuorena kaipaa ehkä vähän liikkuvampaa
joogaharjoitusta ja kehoa saatetaan haluta haastaa voimaa ja notkeutta
vaativilla liikkeillä. Iän myötä harjoitukseen tulee useimmiten lisää
syvyyttä ja itsetutkiskelua ja hitaammat joogalajit alkavat
tuntua paremmilta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään pääsääntö. Rauhallisilla joogatunneilla on aina myös nuoria ja astagajoogan harrastajissa iäkkäitä. Tärkeintä on oppia kuuntelemaan itseään. Se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Minun joogapolkuni alkoi kansalaisopiston hathajooga-kurssilla lähes parikymmentä vuotta sitten 2005. Vuosien varrella harjoitus on muuttanut muotoaan kuten elämä itse. Kävin ensin muutaman vuoden Suomen Joogaliiton opetukseen perustuvilla hathajoogatunneilla. Puhutaan SJL-joogasta. Edelleenkin koen, että omat joogajuureni ovat nimenomaan SJL-hathajoogassa, vaikka vuosien varrella mukaan on tullut myös muuta.
Kun minusta tuli ryhmäliikunnanohjaaja, sain ohjattavakseni Yoga Flow- ja Yoga Flex -tunnit. Ohjaajana sitä haluaa tottakai oppia koko ajan lisää ja olen vuosien varrella käynyt monen monta kurssia, tutustunut eri joogalajeihin, lukenut kirjoja, katsellut videoita, opiskellut jooga-anatomiaa ja joogafilosofiaa osatakseni enemmän, ymmärtääkseni paremmin. Silti isoimmat oivallukset tapahtuvat aina joogamatolla. Ja elämässä. Tämä on kokemusperäistä tietoa, jota ei voi oppia vain teoriassa kirjoja lukemalla tai mekaanisesti asanoita toistamalla. Se pitää tuntea sydämellä.
Koen oppineeni joogasta ennen kaikkea henkisellä tasolla. Kuulostaa ehkä hassulta, että joogamatolla tehtävä fyysinen asanaharjoitus muuttaisi meitä ihmisenä, mutta niin se vaan tekee. Oivallukset syntyvät yleensä niissä hetkissä, jotka tuntuvat vaikeilta. Kun liikkuvuus ei riitä. Kun jotakin liikettä ei heti oivalla. Kun loppurentoutuksessa päässä pyörii rikkinäinen radiosoitin ja sata kanavaa. Niissä hetkissä voi alkaa soimata itseään tai valita joogan tien: lempeän itsetarkkailun ja hyväksynnän. Juuri tässä on hyvä. Tämä riittää. Se on ollut minulle se isoin oivallus.
Jooga on muuttanut suorituskeskeisyyttäni ja ankaruuttani kohti lempeämpää sallivuutta ja levollisuutta. Se on kantanut vaikeina aikoina ja rauhoittanut ylikierroksilla käyvää hermostoani juuri sen verran, että olen saanut hetkeksi nukahdettua ja palauduttua kriittisellä hetkellä saadakseni voimaa uusiin koettelemuksiin. Se ei ole tehnyt minusta täydellistä enkä edelleenkään osaa seisoa päälläni (enkä aio opetella), mutta se juuri onkin joogaa, että oppii lempeästi pysähtymään juuri siihen kohtaan, missä suorittaminen loppuu ja lempeä sallivuus itseä kohtaan alkaa.
Liikkeen tai asennon ulkoista muotoa tärkeämpää on sisäinen kokemus siitä: Pystynkö keskittymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä, tässä tuntemuksessa? Pystynkö luopumaan suorittamisesta ja antamaan liikkeelle tai asennolle tilaa tapahtua? Pystynkö hyväksymään kehoni rajat ja mieleni harhailut ja vain olemaan tässä?
Ensimmäisellä kerralla riittää toki, että asettuu avoimin mielin joogamatolle ja tekee parhaansa! Kaikki muu tapahtuu ajan myötä, jos on tapahtuakseen. Sekin on hyvä muistaa, että jokaisen joogakokemus on aina erilainen. Siksi kutsun sinua tutkimusmatkalle mukaan!
