Toiseksi luin aikakauslehdestä vinkkejä stressinhallintaan. Vinkit olivat kuin suoraan introvertin maailmasta: "Vedä hetki henkeä ennen kuin vastaat." "Keskity yhteen asiaan kerrallaan." Helppoa, eikö totta? Ei välttämättä. Elämme kiireisessä yhteiskunnassa, missä enemmän on paremmin ja aikaa ainakin tuntuu olevan koko ajan vain vähemmän. Joskus yksinkertaisetkin asiat vain... no, unohtuvat. Ja kuppi menee nurin.
Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä meillä arjen introverteillakin on oma sanamme sanottavana. Ehkä meidän hiljaisesta viisaudestamme voisi ihan oikeasti olla hyötyä muillekin elämän kiireissä pyöriville ihmisille.
Kirjoitan liikunnasta ja hyvinvoinnista, koska ne ovat minun sydäntäni lähellä olevia asioita. En sano, että oma elämänikään olisi aina täydellistä. Kyllä minuakin harmittaa lähteä lenkille, kun ulkona vihmoo räntää ja goretex-kengät vuotavat. Välillä on liian kiire ja on pakko pysähtyä hetkeksi vetämään syvään henkeä ja olemaan vain. Kuulostelemaan elämän suuntaa tekemättä mitään. Siitäkin kirjoitan, koska se kaikki kuuluu elämään.
Muttei kai elämän tarvitsekaan olla täydellistä, jotta voisi kirjoittaa? Maailmassa kirjoitettaisiin aika paljon vähemmän, jos niin olisi. Tästä siis lähden liikkeelle. Tervetuloa matkalle mukaan!