Olen viime aikoina törmännyt useaan otteeseen 8-8-8-sääntöön, joka tarkoittaa sitä, että vuorokaudessamme tulisi olla kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa ja kahdeksan tuntia unta, noin suurin piirtein. Mielestäni se on hyvä sääntö, mutta vaatii valintoja. Samoin se, miten käytämme vapaa-aikamme, vaatii valintoja. Todennäköisesti emme ehdi kaikkea, mitä haluaisimme. Joskus teemme myös paljon asioita, mitä emme haluaisi ja eivätkä nuo asiat loppujen lopuksi edes palauta työpäivän rasituksista vaan päinvastoin lisäävät niitä. On siis uskallettava pysähtyä aika ajoin miettimään, mikä minulle juuri nyt tässä elämäntilanteessa on tärkeää ja ylipäänsä mahdollista? 1 + 1 = 2 eikä se voi olla sata muuta asiaa silloin, kun ne eivät yksinkertaisesti mahdu arkeemme.
Tehokkuushan on nykyajan trendi. Jopa rentoutumista voidaan nykyisin suorittaa. Naistenlehdet pursuilevat tarinoita urheista perheenäideistä kauniiksi siivotuissa ja sisustetuissa kodeissa. Samat naiset kertovat käyvänsä kolmesti viikossa kuntosalilla, harjoittelevansa puolimaratonille, joogaavansa ja tapaavansa ystävättäriä viehättävissä katukahviloissa haastavien ja monipuolisten työpäiviensä jälkeen. Iltaisin viedään tottakai lapsia harrastuksiin, kirjoitetaan blogia, seurataan ajan ilmiöitä ja käydään kynsihoidossa. Vähemmästäkin tunnemme me Tanja-tavalliset itsemme riittämättömiksi?!?! Harvoinhan se elämä ihan sellaista on. Pannukakku palaa pohjaan, töitten jälkeen on niin väsynyt, että tekisi mieli kaatua sängyn pohjalle, pyykkivuori ei mahdu enää kodinhoitohuoneeseen ja vieraiden soittaessa ovikelloa suurimmat pölypallerot pyyhkäistään paidanhihaan. Eikä sinne jumppatunnillekaan aina ehdi. Pääasia, että ehtii useimmiten.
Olen vuosien varrella oppinut, että tärkeintä on oivaltaa ensin oma arvomaailmansa. Motivaatio tekemiseen syntyy arvomaailmasta. Siinä vaiheessa, kun tietää, mitä tahtoo, mitä asioita pitää tärkeinä ja mitä määränpäätä kohti suunnistaa, ei enää tarvitsekaan reagoida aivan kaikkeen. Voi myös alkaa karsia "turhaa" pois. Ja tarkoitan tässä "turhalla" nimenomaan itselle turhia asioita. Jollekin toiselle ne voivat olla maailman tärkeimpiä asioita eikä siitä kannata silmiään pyöritellä. Todennäköisesti joku myös arvostelee meidän tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme, mutta silloin, kun tietää elävänsä omien arvojensa mukaisesti, voi ihan hyvin jatkaa kukkapenkkinsä kitkemistä, kirjansa lukemista tai lenkkinsä juoksemista arvosteluista huolimatta. Kaikelle on aikansa, paikkansa ja järjestyksensä siinä 24 tunnin vuorokaudessa, mikä meille on tällekin päivälle annettu.
Tähän loppuun haluan laittaa kuvan postikortista, jonka sattumalta löysin työpöytäni laatikosta. Tässäpä se tärkein, eikö vaan?
