Sointukylpy perustuu saksalaisen Peter Hessin kehittämään metodiin, jossa ohjaaja soittaa hiljaisessa tilassa käsintehdyillä maljoilla ja gongilla. Asiakkaan rooli on vain olla ja rentoutua - helppoa, eikö totta? :) Yhtä oikeaa tapaa tällä tunnilla olemiseen ei ole. Moni haluaa maata viltin alla joogamatolla, mutta rentoutuksen aikana voi myös istua ja tarvittaessa jaloitella. Mukaan kannattaa varata lämpimät vaatteet. Myös oman tyynyn saa ottaa mukaan. Joskus tunnilla nukahtaa, mutta se ei haittaa. Ohjaaja päättää aina tunnin korkeisiin herätteleviin ääniin ja huolehtii siitä, ettei kukaan jää saliin nukkumaan. Heräilylle on varattu muutama minuutti aikaa ja myös kysymyksiä saa rauhassa esittää. Jotkut kertovat tunnin päätteeksi omista kokemuksistaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Kukin reagoi rentoutukseen tavallaan.
Sointukylvyn ajatuksena on, että maljojen ja gongin soitosta syntyy ääniaaltoja ja -värähtelyjä, joihin kehomme reagoi. Rauhalliset harmoniset äänet koetaan syvärentouttavina ja ne vaikuttavat syvälle alitajuntaan. Moni joka kärsii uniongelmista, on kertonut saaneensa apua äänimaljarentoutuksesta. Tunnin aikana vuorottelevat syvemmälle vievät laskevat äänet ja energisoivat nousevat äänet, joista syntyy ainutlaatuinen kokonaisuus. Jokainen kerta on todellakin erilainen, koska myös soittajan tunnetilat vaikuttavat soiton kulkuun ja yksittäisten maljojen sointiin. Vuoden verran viikoittain soittaneena totesin tämän itsekin.
Äänimaljoilla tehdään myös äänimaljahierontaa, jossa malja asetetaan tietylle kohtaa kehoa ja soitetaan sitä ikään kuin vastakkain: edestä taakse, oikealta vasemmalle. Maljan värähtelyn voi tuntea iholla pitkään ja keholla vaikutus on voimakkaampi kuin etäsoittona isossa tilassa.
Kyse on siis rentoutusmenetelmästä, antautumisesta hetkeksi ääniaaltojen turvalliseen sointiin ja omasta hiljaisesta hetkestä, jonka jälkeen jaksaa taas. Pitkään Nepalissa viettänyt Peter Hess on tuonut itämaisen viisauden meidän länsimaalaisten ihmisten ulottuville maljojen ja gongin mukana muistutuksena siitä, että mekin tarvitsemme välillä pysähtymistä ja rauhaa. Elämähän on tekemisen ja olemisen vuorottelua. Päivän ja yön. Melun ja hiljaisuuden. Kun vain aina sen muistaisimme.
