Siinä missä kevät on hyvää aikaa laittaa uusia asioita alulle (kylvää muutoksen siemenet), myöhäiskesä on hyvää aikaa käydä läpi "satoa", oman työn tuloksia. Mikä onnistui? Mikä vaatii vielä kehittelyä? Mitä jäi käteen tästä kaikesta? Oliko se arvokasta? Oliko se sitä, mitä haluttiin? Pitääkö vaihtaa suuntaa, tehdä korjausliikkeitä vai jatkaa samaan malliin?
Syksyä kohti mentäessä luonnon energia hidastuu. Lehdet putoavat puista, kasvit lakastuvat. Sää viilenee, päivä lyhenee ja lokakuun lopulla kesäaika päättyy. Ja siitä alkaa taas uusi vuodenkierto. Vaihe on luonnossa aika karu ja surullinen. Lehdettömät puun oksat heiluvat rajusti tuulessa, väriloisto tallautuu mutaiseen maahan, tuuli riepottaa ja taivas on harmaa. On aika vetäytyä enenevässä määrin sisätiloihin, sytyttää kynttilät ja takkatuli, kietoutua vilttiin ja vetää villasukat jalkaan. Parhaimmillaan tämä aika vuodesta on siis tilaisuus hidastaa tahtia ja mietiskellä elämää. Karsia pois turhaa ja tehdä siten enemmän tilaa sille, mikä todella on tärkeää. Se voi olla perheen kanssa vietetty aika, meditaatio-hetki tai rauhassa juotu kuppi teetä iltaisin.
Myöhäiskesä. Syksy. Konmari. Välitilinpäätös.
Olen kirjoittanut viime syksystä alkaen myös liikuntavinkkejä eri vuodenajoille. Myöhäiskesällä huomio on erityisesti lajeissa, jotka tuovat meidät tukevasti maan pinnalle ja maayhteyteen. Yoga Flowssa olen käyttänyt soturi-sarjaa, jossa ensin tietoisesti horjutetaan tasapainoa (soturi 3) ja sen jälkeen palautetaan se vakailla, jalkoja vahvistavilla liikkeillä (soturi 1 ja 2). Keskivartalon syviin tukilihaksiin on myös hyvä kiinnittää huomiota, sillä nyt vahvistetaan kaikin tavoin sisäistä voimaa pitkän talven varalle. Kiinalaisessa terveystiedossa myöhäiskesän meridiaanit ovat vatsa ja perna, ja elementti on luonnollisestikin maa. Syksyn meridiaanit ovat keuhkot ja paksusuoli, ja elementti metalli. Syksyllä on hyvä kiinnittää erityistä huomioita hengitykseen. Joogan ja pilateksen kaltaiset lajit ovat hyviä myöhäiskesän ja syksyn lajeja, samoin luonnossa liikkuminen.
On mielenkiintoista seurata, miten luonto muuttuu tähän aikaan vuodesta päivittäin. Jotkut kokevat pimenevät illat ja luonnon lakastumisen masentavana, mutta silloin on hyvä muistaa, että syksyn ja talven jälkeen tulee taas uusi kevät, kesä ja lopulta syksy - vuodesta toiseen, meistä riippumatta. Tavallaan vuodenaikafilosofian seuraaminen on siis myös irti päästämistä turhasta kontrollista. Se on luottamusta luonnon ja elämän kiertokulkuun. En sano, että pitäisi luopua tietoisista päätöksistä, tavoitteista ja pyrkimyksistä. Siitä ei ole kyse. Syksy on itseasiassa hyvää aikaa asettaa tavoitteita ja tehdä päätöksiä tulevaisuuden varalle, koska siihen liittyy tietty kurinalaisuus: rohkeus karsia pois turhaa, vetää rajoja ja tehdä tilaa sille, mikä on tärkeää. Kaikkeen vain emme voi aina vaikuttaa. Joskus on hyvä myöntää sekin, että vaikka olemme tehneet kaikkemme, emme siltikään ole onnistuneet siinä, mitä yritimme. Silloin voi olla aika päästää irti. Hyväksyä elämä sellaisena kuin se on ja mennä luottavaisin mielin eteenpäin.
Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusia, erilaisia ovia. Aina emme vain näe uusia ovia, jos jäämme liian pitkäksi aikaa tuijottamaan sulkeutunutta oveamme ja nykimään sitä väkisin auki. Voi olla, että onkin aika päästää irti, kuten puu luovuttaa lakastuneet lehtensä levätäkseen talven yli lumiverhossa ja puhjetakseen keväällä ensin hauraille silmuille ja vähitellen täyteen kukoistukseen.
