Unen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on ensiarvoisen tärkeää. Olemme varmasti kuulleet tämän monta kertaa, mutta silti sivuutamme sen mielellämme. Miksi? Koska emme voi fysiologisesti välttää nukkumista, unesta on tullut ikäänkuin välttämätön paha. Moni kokee, että uni vie kallisarvoista aikaa muilta tärkeämmiltä asioilta. Miltä tärkeämmiltä? Entäpä jos juuri uni olisikin meille se tärkeä asia, jota pyrimme parhaamme mukaan vaalimaan ja suojelemaan kaikelta muuta? Kuulostaako nurinkuriselta?
Kirjoitin aiemmin unesta ja palautumisesta otsikolla Uni ystävämme. Kannattaa lukaista kirjoitus, koska se sisältää hyvää perustietoa unesta. Olen opiskellut palautumisvalmennusta ja osallistunut sellaiseen itsekin kaksi kertaa. Olen joissain elämäntilanteissa kamppaillut uniongelmien kanssa ja toisaalta joissain elämäntilanteissa ollut suorastaan erinomainen nukkuja. Koen siis nähneeni unen monet kasvot niin hyvässä kuin pahassa, mutten siltikään ole kovin hyvä ymmärtämään sitä. Välillä se ilkkuu olkapäällä ja välillä upottaa lämpöiseen syliinsä kuin ihanan pehmoinen untuvapeitto. Yritämme silti olla ystäviä, uni ja minä.
Ei millään pahalla tämä kuva! Kun käyn aamuisin kuntosalilla, tiedostan kyllä, miten ärsyttävää se voi jonkun mielestä olla. Aamuihmiset! En luonnostani lukeudu heihin, mutta aamut kuntosalilla ovat olleet hyvä tapa välttää iltapäivän ruuhkat. Uniongelmien tullessa olen silti ollut valmis pitkin hampain luopumaan aamutreeneistä vaaliakseni unta. Pitää yksinkertaisesti tehdä eri tavalla. Ei se sen kummempaa ole. On vain tosi vaikeaa huomata, milloin alamme puskea hampaat irvessä omaa hyvinvointiamme vastaan esimerkiksi rikkomalla omilla toimillamme unta.
"Kun tulet umpikujaan, muutu. Muuttuneena pääset läpi." ~i-ching
Siitäpä se sitten lähti ajatus uniprojektin kirjoittamisesta. Olen kirjoittanut kuntosaliprojektista, joten miksi en siis unestakin? Harva tulee ehkä nostaneeksi unta liikunnan rinnalle hyvinvoinnin näkökulmasta, mutta sinne se nimenomaan kuuluisi. Jos emme vähään aikaan nuku, korttitalon muutkin seinät alkavat horjua. Ei jaksa enää liikkua. Palautuminen on hidasta, koska uni ei korjaa normaalisti liikunnan aikaansaamia hetkellisiä kudosvaurioita. Ei jaksa enää miettiä, mitä tänään söisi, saatikka laittaa ruokaa, joten tulee naposteltua pitkin päivää jotakin helppoa. Mitä sattuu ja miten sattuu. Koska elimistömme on univajeen vuoksi stressitilassa, myös aineenvaihdunta hidastuu, koska keho yrittää kerätä vararavintoa pahan päivän varalle. Samalla nälän tunne kasvaa. Se taas johtaa helposti lihomiseen. Taistele tai pakene! Painonhallinnassa kannattaisikin ihan ensimmäiseksi korjata uni. Palauttaa elimistön tasapaino. Panostaa jaksamiseen. Kitudieetti vain lisää elimistön stressitilaa entisestään.
Mikä sitten avuksi, jos unen ja jaksamisen kanssa on vaikeuksia? Unen arvostus on ensimmäinen askel, joka pitää ottaa. Tätä ei voi liikaa korostaa eikä sitä voi mitenkään sivuuttaa. Ilman unen arvostusta eivät hyvätkään suunnitelmat johda käytännön toimenpiteisiin eivätkä hyvät alut kestä kovin pitkään. Unelle pitää antaa tilaa ja aikaa tulla.
Unen tarve on yksilöllistä, mutta keskimäärin ihminen tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Jos siis joudut heräämään klo 5, on ihan perusteltua valmistella nukkumaanmenoa klo 21, vaikka se tuntuisikin ihan älyttömältä. Jos koet, että pärjäät keskimääräistä vähemmällä unella, se voi olla totta, mutta jos olet jatkuvasti väsynyt, nukut todennäköisesti liian vähän. Päivän aikaiseen vireystilaan vaikuttavat unen puutteen lisäksi tottakai myös ateriarytmin säännöllisyys ja riittävä energian saanti. Näistä voit lukea lisää vaikkapa tästä ravitsemusta ja palautumista käsittelevästä blogikirjoituksestani.
Hyvä uutinen kaikille univaikeuksista kärsiville on se, että liikunta edistää nukahtamista ja unenlaatua. Siksi olisi hyvä väsyneenäkin ainakin jokusen kerran viikossa saada itsensä liikkeelle. Voi pitää päiväkirjaa: huomasitko vaikutuksia unessa? Kovin raskasta liikuntaa ei univajeisen kannata väkisin vääntää, etenkään myöhään illalla. Tutkimisten mukaan unta edistää parhaiten kohtuukuormitteinen aerobinen liikunta kuten reipas kävely, pyöräily tai hiihto. Myös rentouttavat venyttelyt ja joogat rauhoittavat lempeästi hermostoa ja valmistelevat uneen. Niitä voi kokeilla.
Itse sain kroonisiin uniongelmiini apua yinjoogasta, johon palaan mielelläni edelleenkin aina, kun uneni syystä tai toisesta vaurioituu. Ja sehän vaurioituu. Milloin on syynä yöllä levoton koira, milloin stressaava tilanne töissä ja milloin joku muu ulkoinen tekijä, jolle ei välttämättä voi paljoakaan.
Emme aina itse pysty vaikuttamaan untamme häiritseviin tekijöihin, mutta voimme silti omilla teoillamme pyrkiä suojelemaan unta. Näihin pieniin tekoihin pureudun uniprojektissa. Koska uni on sen arvoinen.
