Sain tällä viikolla tehtyä loppuun psyykkisen ravintovalmentajan koulutukseni, jota olen tässä syksyn aikana opiskellut. Todella mielenkiintoinen koulutus, jota voin suositella lämpimästi sekä liikunta- ja ravitsemusalan valmennustyötä tekeville että omassa arjessaan ravintoasioiden ja ruokasuhteen kanssa pähkäileville. Siis ihan kaikille, jotka haluavat syventää osaamistaan näissä asioissa!
Syväsukellusta tämä on kyllä ollutkin. Sulattelen vielä oppimiani asioita, jotta pystyn hyödyntämään niitä omassa arjessani. Pieniä hyviä valintoja olen tehnyt jo syksyn mittaan. Olen lisännyt lounaalla kasvisten määrän lautasella yli puoleen aina, kun se on mahdollista. Olen lisännyt salaatin päälle siemeniä ja oliiviöljyä tai vastaavaa aina, kun niitä on ollut saatavilla. Tämä oli helppo aloittaa työpaikkaruokalassa ja aika nopeasti siihen tottui ja alkoi kaivata ruokavalioon myös kotona. Ostin siis kasviksia, siemeniä, pähkinöitä ja oliiviöljyä kotiinkin niin, että niitä olisi aina saatavilla. Tee se helpoksi, tee se mahdolliseksi! -sanonta pätee yleensä näissä asioissa.
Olen tehnyt koulutuksessa oppimiani harjoituksia kotona oppiakseni lisää omasta syömisestäni. Olen kokeillut ruokapäiväkirjan pitämistä ja analysoinut sen herättämiä ajatuksia, tunteita ja ennen kaikkea muutoksia syömisessäni. Niitähän ei kirjaamisvaiheessa ollut vielä tarkoitus tulla, mutta ruokapäiväkirja muuttaa todella helposti syömistä pikkuisen paremmaksi. Se on aika mielenkiintoinen ilmiö. Tuli helpommin mietittyä, johtuuko napostelun halu oikeasti nälästä ja jos edellisestä syömisestä oli kulunut jo yli 3 tuntia, siitähän se helposti johtui. Tuli mietittyä, syönkö nyt jotakin oikeaa ruokaa vai nappaanko kaapista vain jotakin, mitä on helposti saatavilla. Tuli mietittyä oman ateriarytmin säännöllisyyttä ja sen vaikutuksia päivän aikaiseen vireystilaan ja jaksamiseen. Jos siis haluat syödä tietoisesti pikkuisen paremmin, kokeile niinkin yksinkertaista asiaa kuin ruokapäiväkirjaa. Saatat yllättyä, miten innokas olet huijaamaan itseäsi!
Eikä se siis missään tapauksessa ole paha asia! Näitä harjoituksiahan psyykisessä ravintovalmennuksessa nimenomaan tehdään, jotta oppisimme omasta syömisestämme ja ruokasuhteestamme jotakin. Jos jotakin on tarvetta muuttaa, sitä lähdetään harjoituksien avulla työstämään, mutta sellaista mikä ei ole rikki, ei tarvitse muuttaa. Aina aloitetaan siis niistä asioista, mitkä omassa syömisessä ja ruokasuhteessa ovat kunnossa. Mitkä ovat sinun vahvuutesi? Mikä onnistuu jo ihan luonnostaan? Näitä pieniä onnistumisen kokemuksia on hyvä vahvistaa ja itseä kannattaa taputtaa ollalle ihan pienistäkin arjen onnistumisista, sillä niillä todellakin on merkitystä. Kirjoitin aiemmin tapojen voimasta ja ne jos mitkä määrittelevät valintojamme arjessa, usein sen enempää edes miettimättä. Tee se siis toistoilla tavaksi, myös ruokalautasella!
Mutta mitä sitten lopulta tavoitellaan? Psyykkisen ravintovalmennuksen perustana on luonnollinen syöminen, jota kehomme nälkä- ja kylläisyyssignaalit ohjaavat. Jotta se olisi mahdollista, joudumme tottakai ensin opettelemaan näiden signaalien tunnistamista. Jos syömiskäyttäytymisemme on pitkään ollut joko ankarasti kontrolloitua tai satunnaisten mielihalujen ohjaamaa, emme välttämättä tiedä, mistä puhutaan. Opettelua helpottaa ateriarytmin säännöllistäminen: se, että syömme 3-4 tunnin välein säilyttääksemme energiatasomme vakaana ja erottaaksemme nälän ja mielihalut keskenään. Intuitiivisesta syömisestä olen kirjoittanut enemmän tässä blogitekstissäni.
Tärkeä osa psyykkistä ravintovalmennusta on myös ruokasuhteemme. Miten syömisen koemme? Mitä ajatuksia ja tunteita se meissä herättää? Miten suhtaudumme kehoomme? Laskemmeko esimerkiksi kaloreita ja annammeko kaloreiden tai puntarin määritellä, mitä meidän pitäisi tai ei pitäisi syödä? Laihduttaminen on aina keholle stressitila. Se vaikeuttaa kehon luonnollisten nälkä- ja kylläisyyssignaalien tunnistamista eikä edistä hyvinvointiamme, yleensä päinvastoin. Psyykkisessä ravintovalmennuksessa opetellaan purkamaan kieltolistoja ruoista, mitä emme omasta mielestämme saisi syödä. Sen sijaan, että jotakin siis kiellettäisiin (ja siksi se pyörisi mielessä entistä enemmän), pyritään pikemminkin lisäämään terveyttä edistäviä asioita omaan syömiseen ja ruokavalioon. Esimerkiksi ateriarytmin säännöllistäminen, kasvisten määrän lisääminen ja joustava ruokasuhde edistävät kaikki kokonaisvaltaista hyvinvointia ja syömisemme muuttuu mutkattomaksi. Samalla jotakin vähemmän terveellistä väistämättä tipahtaa pois.
Siihen pyritään. Itsekin vielä opettelen.
