Seuraavaksi hypätäänkin uniprojektissa suoraan syvään päätyyn. Miten älylaitteet vaikuttavat nukahtamiseen ja unen laatuun? Voisiko unta parantaa somepaastolla? Varma ehkä! Tätä väitettä tukevia tutkimustuloksia on jo saatu ja monet asiantuntijat kannustavatkin sulkemaan älylaitteet viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Muunkinlaisia tutkimustuloksia toki on, mutta sanoisin, ettei siitä ainakaan haittaa ole, jos kokeilee. Helppoa? No ei todellakaan! Eihän kukaan niin ole sanonut.
Tutkimusten mukaan älylaitteiden kuten puhelimen ja tabletin kirkas, sininen valo estää nukahtamista edistävän pimeähormonin eli melatoniinin erittymistä, mikä siirtää vuorokausirytmiä. Myös median sisältö, erityisesti sosiaalisessa mediassa, kohottaa helposti vireystilaa. Jos aivomme käyvät ylikierroksilla, emme pysty katkaisemaan valoja ja informaatiotulvaa päämme sisälläkään kovin nopeasti, kun yritämme käydä nukkumaan. Kuulostaako tutulta?
Psykologi-lehden artikkelissa "Älylaitteet ja nukkuminen" todetaan, että yleistyksien sijaan tarvitaan enemmän tutkimusta siitä, minkälainen älylaitteiden käyttö aiheuttaa uniongelmia ja minkälaiset käyttäjät ovat ongelmien riskiryhmää. Esimerkiksi e-kirjan lukeminen tabletilta kuormittaa aivoja eri tavalla kuin lyhyiden ja vauhdikkaiden tiktok-videoiden tai kärjistyneen facebook-keskustelun seuraaminen.
Niin tai näin, varmaa kuitenkin on, että unta ohjaavat biologiset mekanismit ovat kehittyneet hyvin erilaisessa ympäristössä kuin missä nykyihminen nukkuu tai pyrkii nukkumaan. Ennen jo yksistään fyysinen työ rasitti kehoa ja ylimääräisten virikkeiden puuttuminen viritteli hyvällä tavalla tylsistymään, mikä onkin itseasiassa erinomainen tunne, kun nukahtamisesta puhutaan. Nykyinen informaatioyhteiskunta pyörii 24/7 ja siinä välissä yritämme sitten vähän nukkua. Aina se ei onnistu. Aika luonnollista oikeastaan.
Olen itse kokeillut somepaastoa useammankin kerran. Aina lopulta huomaan istuvani puhelimen tai tietokoneen äärellä, mutta jo pienikin paasto paljastaa aivoistani mielenkiintoisia asioita. Keskittymiskykyni paranee. Olen paremmin läsnä tässä hetkessä ja ihmisten seurassa. En kuormitu niin helposti ympärillä olevasta metelistä. Jaksan lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa. Satunnaisten otsikoiden, somepäivitysten ja videoklippien maailmassa järjestelmällisesti etenevä tarinankerronta todella rentouttaa, mutta siihen pitää totuttautua.
Saan myös ihan valtavan paljon aikaan ilman somea. Sosiaalisen median selailu on todellakin aikamoinen aikasyöppö. Ja ihan huomaamatta.
Ei kaikki somettaminen ja älylaitteiden käyttö tietenkään pahasta ole. Digitalisaatio on tuonut meille todella arvokkaita mahdollisuuksia, joita ei ennen ollut. Tiedonhaku on helpottunut. Yhteisöllisyys toimii myös verkossa. Voimme opiskella ja osallistua kokouksiin ja tapaamisiin helposti asuinpaikasta riippumatta. Tietotekniikka on siis vanhan sanonnan mukaisesti hyvä renki, mutta huono isäntä. Ongelmaksi se muodostuu vasta sitten, kun se alkaa syödä liikaa aikaamme ja heikentää untamme.
Uniprojektin tavoitteena on helpottaa nukahtamista ja vaalia uniaikaa. Tämän kaltaiset projektit vaativat aina pieniä käytännön toimenpiteitä, joista yksi on minulla puhelimen ja tietokoneen käytön lopettaminen arkisin viimeistään klo 20. Tuotakin voisi vielä aikaistaa, mutta muutostyöskentelyssä on hyvä edetä pienin, helpoin askelin. Vaikeuskerrointa voi lisätä vähitellen.
Aina hyvätkään pyrkimykset eivät takaa helppoa nukahtamista tai hyvänlaatuista unta, mutta emmehän me työskentelekään täydellisten tulosten vuoksi vaan parantaaksemme pienin askelin arkea ja elämää. Sillä tiellä jokainen askel kohti parempaa on merkittävä.
Jatkan siis uniprojektini parissa ja kerron kuulumisia matkan varrelta edelleen.
