On aika kääntää katse hetkeksi kuluneeseen vuoteen. COVID-19 -pandemian varjostama vuosi 2020 on ollut monella tavalla rankkaa aikaa. Maailmanlaajuinen virussairaus mullisti hetkessä käsityksemme siitä, mitä olemme tottuneet pitämään normaalina. Jouduimmekin yllättäen tekemään toisin - osittain pakosta, osittain suositusten vuoksi ja osittain siksi, että halusimme omaehtoisesti suojata läheisiämme. Osalta se kävi helpommin. Osa ei kai haluaisi myöntää poikkeusolojen olemassaoloa vieläkään. Kieltäminen on mielen luonnollinen puolutusmekanismi liian vaikeaksi koettua uhkaa vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen ja se on koetellut tavalla tai toisella meitä kaikkia.
Ei kuitenkaan mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Halusin tässä nostaa esille omia vuoden 2020 positiivisia oivalluksiani ja samalla haastaa sinuakin pohtimaan omalta kohdaltasi: mitä arvokasta opit tästä vuodesta? Joskus tekee nimittäin ihan hyvää ravistella totuttuja toimintatapoja ja tiedostaa, etteivät ne välttämättä olekaan olleet niitä ainoita oikeita. Epämukavuusalueella kehitymme urheilussakin kaikkein eniten. Emmekö siis myös elämässä?
1. Lujuus
Jos emme joudu koskaan käyttämään voimaamme, emme todennäköisesti tiedä, miten vahvoja todellisuudessa olemme. Emme oikeastaan edes ajattele koko asiaa. Fyysistä voimaa ja kestävyyttä testaavat meistä useimmat, mutta henkisestä kestävyyskyvystämme olemme saattaneet olla onnellisen tietämättömiä. Jokaisella meistä on ollut vastoinkäymisiä. Isompia ja pienempiä. Silti iso maailmanlaajuinen uhka, joka tulee liian lähelle eikä näytä loppumisen merkkejä vielä vuoden lähestysessä loppuaankaan, koettelee tavalla, joka paljastaa meistä väistämättä sekä lujuutta että heikkoutta. Heikkous ei ole ollenkaan paha asia. Se on itseasiassa maailman luonnollisin tunne, vaikka useimmat pyrkivätkin sitä peittelemään. Heikkoutta pystyy työstämään lujuudeksi kuitenkin vasta sitten, kun sen tiedostaa. Tunne ei ole sama asia kuin reaktio. Lujuus on sitä, että tiedostamme tunteen ja valitsemme siitä huolimatta reaktiomme viisaasti niin usein kuin se on mahdollista.
2. Lempeys
Mistä pääsemmekin toiseen joogafilosofian perusopetukseen, lempeyteen. Lujuus on sitä, että teemme sinnikkäästi oman osamme emmekä anna periksi. Noudatamme ohjeita ja suosituksia. Teemme voitavamme. Koronavuosi on haastanut kestävyyttä. Lempeyttä tarvitaan, että emme jyräisi toisiamme alle silloinkaan, kun oma paha olo koettelee hermojamme. Jokaisella meistä on omat sisäiset taistelunsa taisteltavana juuri nyt. Tarvitsemme lempeyttä myös itseämme varten, jotta emme palaisi loppuun loputtomilta ja joskus jopa ylivoimaisiltakin tuntuvien velollisuuksien alla. Lempeä mieli hyväksyy väsymyksen osaksi elämää. Ja lepää.
3. Verkkoliikunnan mahdollisuudet ja kotitreenit
Vaikka syynä olikin synkän koronavuoden antama alkusysäys, verkkoliikunnasta on tullut ehdottomaksi yksi tämän vuoden helmistä. Se on ISO edistysaskel liikunta-alalla. Kun kuntokeskukset joutuivat sulkemaan oviaan ja ryhmäliikunta määrättiin tauolle keväällä 2020, verkkoliikunta tuli koteihimme rytinällä. Vuoden kuluessa tarjonta on monipuolistunut ja tuntien tekninen toteutus kehittynyt. Hyvä niin! Toivon todella, että tähän panostetaan kunnolla myös jatkossa. Verkkoliikunnan avulla pystymme tavoittamaan myös niitä liikkujia, jotka eivät muuten tulisi tunneille. Syitä voi olla monia. Pitkät etäisyydet, pienet lapset, liian korkea kynnys tulla tunnille esimerkiksi siksi, että omat aiemmat liikuntakokemukset ovat olleet kielteisiä. Kotona treenaaminen tukee myös seuraavaa helmeä, johon toivottavasti olemme oppineet panostamaan myös enemmän.
4. Kotoilu
Miten se olikin unohtunut? Jäänyt kaiken kiireen ja touhuamisen jalkoihin? Näin tärkeä asia! Koronavuosi rajasi kylmällä kädellä elämästämme pois erilaisia "pakkoja" ja "velvollisuuksia", joita ilman emme osanneet edes kuvitella voivamme elää. Ihan hyvin se silti onnistui... kun oli pakko. Samaan aikaan ihan huomaamatta alkoi kuitenkin syntyä tilaa toisenlaisille asioille. Arvokkaille asioille. Kotona olemiselle. Perheen kanssa puuhastelulle. Kirjan lukemiselle. Elämän ihmettelylle. Ja välillä jopa ihan positiivisessa mielessä tylsyydellekin, joka on itseasiassa välttämätöntä maaperää luovuudelle, kekseliäisyydelle ja oivalluksille - esimerkiksi näiden koronavuoden helmien listaamiselle ja oman positiivisen ajattelun kehittämiselle.
5. Luonnossa liikkuminen
Vuonna 2020 suomalaiset suuntasivat suurin joukoin luontoelämysten äärelle ja hyvä niin! Suomen luonto on upea elämys kaikkina vuodenaikoina ympäri vuoden. Kun halusimme välttää ruuhkia ja ahtaita sisätiloja, löysimme todennäköisesti tallaamattomia polkuja, joille monet hakeutuvat helpommin myös jatkossa. Uskon ja toivon, että liikkumalla luonnossa opimme kunnioittamaan ja vaalimaan sitä paremmin. Ikävä kyllä retkipaikoilta on kantautunut toisenlaisiakin uutisia eivätkä kaikki ole osanneet esimerkiksi kantaa roskiaan luonnosta pois. Vähitellen toivottavasti opimme. Emmehän itsekään haluaisi mennä sotkuiselle retkipaikalle tai kantaa vastuuta kauniin luontomme vahingoittumisesta - eikö vaan?
Kiitän kaikkia blogin seuraajia tästä erityisestä ja varsin opettavaisestakin vuodesta. Kiitos, että olette olleet mukana! Ensi vuodelle asetan itse tavoitteeksi oman ja läheisteni hyvinvoinnin. Toivottavasti sinäkin. En enää halua juosta puolimaratonia, oppia piruettia tai pudottaa viittä kiloa. Toivon vain, että pystyisin liikkumaan säännöllisesti ja nauttimaan pitkillä kävelylenkeillä luonnon pienistä ihmeistä ja vuodenaikojen muutoksista, sateista ja auringonpaisteista. Ehkä voisin tehdä kesällä pienen vaelluksenkin.
Onnellista uutta vuotta Sinulle!
Olkoon vuosi 2021 ainakin hitusen parempi kuin tämä vuosi.
