Säännölliset rentoutusharjoitukset auttavat aivan valtavasti, mutteivät tasaa päivän aikaista kuormaa kuin hetkellisesti. Entisaikojen gurut elivät vuorilla, usein askeettisissa oloissa, mutta vailla normaalin arjen murheita ja tämän päivän hektistä säntäilyä. Heillä oli aikaa ajatella ja tehdä oivalluksia. Siksi voimmekin oppia heiltä todella paljon. Mutta parhaiten opit laitetaan koetukselle juuri käytännön elämässä.
Siksi oli aika opiskella lisää.
Ostin valmennuksen alkaessa Kaisa Jaakkolan teoria- ja tehtäväkirjat "Palaudu ja vahvistu", jotta pystyn palaamaan aiheeseen myös jatkossa. Ensimmäinen välietappi tuli nyt. Olen ollut viisi viikkoa töissä ja elänyt normaalia loman jälkeistä arkea. Mikä onnistui? Mikä meni pieleen?
Kokeilin iltatoimien aikaistamista, tahdin hiljentämistä ja valojen himmentämistä hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Luin kirjaa aina, kun mahdollista. Keskittyminen yhtäjaksoisesti etenevään tarinaan on aivan loistavaa vastapainoa nyky-yhteiskunnan tietotulvalle, missä suurin osa saamastamme informaatiosta on lyhyttä, päällekkäistä ja tempoilevaa. Vertaapa esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai netin uutisvirtaan. Kaisa Jaakkola suositteleekin välttämään älypuhelimen tai tabletin selailua paria tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kirja sen sijaan toimii hyvin. Siinä on myös jotakin ihanan kodikasta ja vanhanaikaista. Pelkästään jo lukemisen aikaansaama kodikas tunnelma rentouttaa ja parhaimmillaan auttaa nukahtamaan.
Arkiaamuisin tein 10-15 minuutin rentoutusharjoituksen ja 2-3 kertaa viikossa rentouttavan joogaharjoituksen. Liikuin luonnossa. Tanssin, koska siitä tulee hyvä mieli. Kymmenisen vuotta sitten pidin tanssitunnillakin sykemittaria. Jos syke pääsi biisien välissä laskemaan liian pitkäksi aikaa alle peruskestävyystason, olin huolissani. Juoksulenkin piti kulkea tietyillä sykealueilla harjoituksen tavoitteen mukaisesti. Se sopi hyvin sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Aika aikansa kutakin. Korona-aika on muutenkin karsinut kalenteristani kaiken "ylimääräisen" ja on ollut ihanaa viettää enemmän aikaa kotona. Palautumisen kannalta se on ollut ensiarvoisen tärkeää. Ehkä opimme tästä ajasta jotakin hyvääkin.
Kun nyt tarkastelen viittä viikkoa taaksepäin, kysymys kuuluu... palauduinko? Ihmeisiin ei hyvilläkään teoilla aina pysty, mutta suunta on oikea. Tärkeää on myös pitää energiataso tasaisena pitkin päivää syömällä säännöllisesti. Perinteisestihän suositellaan syömään aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala sekä tarvittaessa 1-2 terveellistä välipalaa. Tätä voi omaan elämään soveltaa ja myös suunnitella, koska ilman suunnitelmallisuutta tauot saattavat jäädä pitämättä ja ateriavälit venyä. Ruokailujen lisäksi on työpäivän aikana hyvä pitää myös lyhyempiä mikrotaukoja, jotka irrottavat hetkeksi huomion työstä. Itse olen esimerkiksi korvannut iltapäivän kahvitauon lyhyellä kävelylenkillä "korttelin ympäri". Se toimii hyvin.
Palautuminen on mielenkiintoinen ja tärkeä aihealue, jota oppii parhaiten yhdistämällä teoriatietoa ja oman elämän tarkkailua. Viiden viikon valmennus oli hyvä alkusysäys, josta ehkä päivänä eräänä saan itsekin työstettyä jotakin hyödyllistä. Opinnot jatkuvat.
