Eilen haistelin tuulen tuoksuja keväästä. Kuuntelin lintujen laulua. Ihastelin kauniita rakennuksia, kun kävelin kaupungilla ja kevääseen heräilevää luontoa, kun pyrähdin pois valtaväyliltä. Otin muutaman valokuvan. Samaan aikaan nopeammat kiisivät ohi. Hitaammat hymyilivät.
En sano, että toinen olisi toista parempi tapa liikkua, koska molemmille on aikansa ja harrastajansa. Minulla oli ollut raskas (vaikkakin antoisa) työviikko täynnä uuden opettelua ja erilaisten tehtävien yhteensovittamista ja organisointia. Aivot kävivät ylikierroksilla. Tuntui siis hyvältä antaa ajatusten tuulettua ja kehon kuormittua tasaisesti, repimättä. Enempää en olisi sillä hetkellä pystynytkään. Sekin on hyvä joskus myöntää. Tämä riittää tänään. Kokonaiskuormitus ratkaisee. Lenkin jälkeen oli hyvä ja energinen olo, ja siitähän liikunnassa parhaimmillaan on kyse.
Tässä mennään joskus vauhdilla sudenkuoppaan, jos oletetaan, että kevyempi liikunta olisi jollain tavalla turhaa ja hyödytöntä. Ei tietenkään ole. Kaikki liikunta on hyvästä ja jokainen syy, joka saa sinut lenkkarit jalassa liikkeelle, on hyvä syy. Etenkin vähemmän liikkuneilla kevyt liikunta myös kehittää kuntoa. Ei sitä vähätellä kannata.
Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Se on oma maailmansa, joka vaatii valtavan paljon kurinalaista työtä, sinnikkyyttä, tahtoa, rohkeutta ja usein myös luontaista lahjakkuutta. Se on elämäntapa, jossa ei aina ole tarjolla kompromisseja. Voimme ihailla urheilijoita ja tähdätä itsekin hyviin tuloksiin, mutta samanlaista ankaruutta itseämme kohtaan meidän ei tarvitse vaalia. Onneksi. Liikutaan siis ihan hyvällä omallatunnolla ilman suorituspaineita aina, kun siltä tuntuu. Tehdään hauskoja asioita. Poiketaan polulta. Kokeillaan uusia asioita. Säilytetään liikunnassa ilo. Kaupan päälle tulee sitten se hyötykin.
Tästä alkavat pahan päivän liikuntavinkit!
