Näin uuden vuoden kynnyksellä on taas hyvä hetki palata aiempaan blogikirjoitukseeni Liikunnalliset ihmiset ja päättäväiset ihmiset. Juuri nyt on liikuntainnostus ylimmillään, mutta ennenkuin annat sen lopahtaa ja toteat, ettei tämä nyt tänäkään vuonna kovin kauaa kestänyt, koska en ole liikunnallinen ihminen, pysähdy ja lukaise tuo kirjoitus. Ei ole oikeasti olemassa synnynnäisesti liikunnallisia ihmisiä, jotka putkahtivat äidin kohdusta lenkkarit jalassa ja hikinauha otsalla. On vain ihmisiä, jotka ovat opetelleet liikunnallisuudesta itselleen hyvän tavan ja taidon. Sinäkin voit opetella!
Kirjoitin aikaisemmin myös blogikirjoituksen Tee se tavaksi. Miten tapa tehdään? Kyse on ärsyke-reaktio-palkinto -ketjusta, jota toistetaan riittävän pitkään ja säännöllisesti.
Ensin siis tarvitaan jokin ärsyke, joka käynnistää toiminnan. Se voi olla vaikkapa halu parantaa kuntoa ja terveyttä liikunnalla. Tapojen muodostamisessa ärsykkeen kannattaa toki olla jotakin hyvin konkreettista kuten kalenterimerkintä ja puhelinmuistutus torstaisin klo 18. Uusi ärsyke voidaan yhdistää myös johonkin jo tuttuun rutiiniin kuten oman lempitelevisiosarjan päättymiseen torstaisin klo 18. Sama asia! Aivoille tulee viesti, että nyt on aika. Nyt alkaa tapahtua.
Reaktio on käytännön toimintaa, jonka ärsyke laukaisee. Suurin osa reaktioistamme on automaattisia emmekä ajattele niitä paljoakaan, mutta juuri tässä vaiheessa voimme myös tietoisesti valita, mitä teemme. Voimme siis valita omia tavoitteitamme tukevan reaktion kuten lenkille lähdön tai kuntosalitreenin.
Tietoiset reaktiot vaativat toki aluksi paljon enemmän ponnisteluja kuin automaattiset reaktiot, jotka tapahtuvat lähes huomaamatta. Ne voivat tuntua vaivalloisilta, jopa vastenmielisiltä. Siksi juuri tässä vaiheessa tarvitaan sitä kuuluisaa tahdonvoimaa ja sinnikkyyttä, jotta pystymme omista vastusteluistammekin huolimatta pitämään toimintaa yllä. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että alku aina hankalaa. Tapojen muodostuttua hankalaltakin tuntunut tekeminen helpottuu. Siitä tulee rutiinia.
Huomionarvoista on, että jos tekeminen ei millään tavalla palkitse, on hyvin todennäköistä, että mielenkiintosi lopahtaa. Siinä vaiheessa siis, kun tapoja vasta opetellaan, on tärkeää, että omat ponnistelut tavalla tai toisella palkitaan. Omaa tekemistä kannattaa purkaa vähän osasiin. Mikä osa siitä on toiminnan käynnistävää ärsykettä, mikä reaktiota ja mikä palkintoa? Ennenkuin rutiini on luotu, ei riitä, vaikka valmentaja sanoisi, että tämän päivän kamala rääkki tuntuu hyvältä sitten kuukauden tai kahden päästä, kun kunto paranee. Tiedät sen varmasti kyllä itsekin, mutta tänä päivänä se on vain... no, kamalaa rääkkiä. Vasta pidempi kokemus tekee rääkistä mielekästä tällä tasolla. Kun vielä opettelet, muista siis myös välitön palkinto!
Mikä sinua liikunnassa sitten palkitsee? Tähän kysymykseen osaat parhaiten vastata sinä itse. Jos olet jo löytänyt oman lajisi, se voi olla ihan vain treenistä tuleva hyvä mieli. Voittajafiilis! Jos taas vielä etsit omaa lajiasi ja koko liikuntahömpötys vähän epäilyttää, sen kannattaa olla jotakin konkreettisempaa. Mikä sinua motivoi? Mikä ilahduttaa treenin aikana tai sen jälkeen? Siinä vaiheessa, kun tekeminen muuttaa tavaksi, palkinnon merkitys luonnollisesti vähenee, mutta jotta saat tehtyä riittävän määrän toistoja tavan muodostamiseksi, on tärkeää pitää kiinni mielekkyysperiaatteesta, tavalla tai toisella.
Ensin tehdään siis tapa ja rutiini. Sitten vasta lisätään määrää, kestoa ja tehoja. Tässä järjestyksessä.
Perinteinen elämäntapamuutoshan tehdään usein juuri päinvastoin. Lisätään muutaman viikon ajan ihan hullun lailla liikuntaa, kiusataan lihakset maitohapoille, unohdetaan palautuminen ja pahimmassa tapauksessa vielä vähennetään ravinnon määrääkin reippaasti, koska halutaan laihduttaa. Paino saattaa kyllä pudotakin, ei siinä mitään, mikä tietysti vahvistaa ajatusta, että näinhän tämä tehdään. Varjopuolena on usein kuitenkin se, ettei elämäntaparemonttia tällä intensiteetillä jakseta ylläpitää kovin pitkään. Ei tietenkään! Se on ihan luonnollista. Kummeli-sketsiä lainatakseni: "Ei karhukaan koko ajan riehu. Se syö välillä puolukoita."
Palaan vielä yhteen aiempaan blogikirjoitukseeni Elämäntapamuuttujasta elämäntapaliikkujaksi. Entä jos tänä vuonna tehtäisiinkin eri tavalla? Kestävällä tavalla? Liikunnalliset tavat ovat opittavissa oleva taito. Kun rakennetaan liikunnallista elämäntapaa rauhassa ja oman elämän ehdoilla, tavataan kuntosalilla ja lenkkipolulla vielä maaliskuussakin. Otatko haasteen vastaan?
