Kuulin tutun lausahduksen: "En mä osaa hengittää juostessa." Joku voisi ajatella, että mitäs vaikeaa siinä nyt sitten on. Hengityshän kulkee aikalailla automaattisesti ja juostessa hengästyy. Hengittämiseen liittyvät uskomukset voivat kuitenkin pitää ihmisen vuosikaudet siinä uskossa, ettei hän muka pysty juoksemaan. Mistäkö tiedän? Toistelin tuota lausetta itsekin, kunnes sain juoksuvalmennusta ja opin ... no, hengittämään.
Minun ongelmani oli, että pidätin juostessa hengitystä. Voisi kuvitella, ettei niin voi tehdä, mutta kyllä vaan voi. Lopputulos oli eräänlainen hengityksen pitättämisen ja pakonomaisen puuskuttamisen sekametelisoppa, jossa happi ei kulkenut, rintaan pisti ja lihakset sakkasivat. Juoksemisesta oli kieltämättä aika vaikea tykätä.
Esteet voi kuitenkin onneksi aina voittaa. Tässä kaksi helppoa perusharjoitusta, joita voit alkaa harjoitella lyhyellä muutaman lyhtypylvään välin juoksuspurtilla kävelylenkin lomassa. Suosittelen tekemään harjoituksia pari kertaa viikossa, jotta ne tulevat tutuksi. Kun juoksu alkaa sujua, voi matkaa pidentää.
Juoksun syvä hengitys
Tätä kannattaa harjoitella ensin tasamaalla tai alamäessä, missä juokseminen on helppoa. Hidas vauhti lyhyellä askeleella, hengitys kolmella askeleella sisään ja kolmella ulos. Vaihtoehtoehtoisesti voi hengittää ulos yhdellä isolla puhalluksella, kumpi vaan itselle paremmin sopii. Ajatus: hengitetään kohti alavatsaa, jotta hengityksestä saataisiin tarpeeksi syvä. Tästä on apua, kun haluaa rauhoittaa sykettä ja saada lenkkiin vähitellen pituutta.
Juoksun laaja hengitys
Kun rasitustaso kasvaa, tarvitaan koko keuhkojen hengityskapasiteetti avuksi. Tätä voi harjoitella edellisen harjoituksen lopuksi tai erikseen juoksemalla nopean spurtin tasamaalla tai ylämäkeen. Ajatus: hengitetään kohti kylkiluita niin, että rintakehä laajenee ja kylkiluut leviävät sivullepäin. Hengitysrytmi voi olla esimerkiksi kahdella askeleella sisään kohti kylkiluita ja nopea puhallus ulos, jotta saat taas heti uudestaan happea. Tämä auttaa, kun pitää juosta kovempaa kuten cooperin testissä. Tekniikkaa voi käyttää myös pidemmän lenkin aikana siinä vaiheessa, kun alat väsyä. Hetken kuluttua saatat huomata, että pystyt taas palaamaan takaisin syvään hengitysrytmiin ja leppoisaan juoksutuntumaan. Pitkällä lenkillä tarvitaan yleensä molempia tekniikoita.
Näiden harjoitusten avulla minulle avautui juoksun ihmeellinen maailma. Kun opin hengittämään, juoksu alkoi sujua. Syttyi kipinä.
Parasta juoksemisessa on, kun askeleet lyövät tasaisena rytminä hengityksen tahdissa alustaan, maa tuntuu joka askeleella jalkojen alla, ilman kosteus kasvoilla ja hengityksen voima keuhkoissa. Juostessa koko keho joutuu niin koville, että kaikki muu unohtuu. Pää tyhjenee. Olet vain sinä ja askelten tasainen rytmi. Tulee voittajafiilis. Flow-tila. Sitä tunnetta varten kannattaa vähän jo harjoitella, eikö vaan?
