Juoksun esteet: Se on kauhean raskasta!

Tätä ei kai pitäisi sanoa ääneen, jos haluaa motivoida ihmisiä, mutta tottahan se on: Juokseminen tuntuu aluksi ihan kamalalta. Jos kuvittelet, että parin kerran jälkeen helpottaa, olet todennäköisesti väärässä. Parin kerran kerran jälkeen se tuntuu edelleen... no, ihan kamalalta. Nykyisessä pikavoittoja arvostavassa maailmassa ei ehkä ole kovin trendikästä vakuutella, että kun teet ahkerasti töitä pari kuukautta, käyt 2-3 kertaa viikossa lenkillä, rakennat ensin hyvää pohjakuntoa ja totutat keuhkoja, sydäntä, lihaksistoa, luustoa ja niveliä juoksemiseen niin kyllä se siitä sitten. Sitten voidaan lisätä tehoja, vauhtia ja kilometrejä. Sitten. Mutta matkalla siihen on käytävä ensin läpi melko paljon hikeä ja kyyneleitä. Fakta. Oikotietä onneen ei ole. Ja se tuntuu aluksi kamalalta. 

Askel kerrallaan. Eihän siinä muu auta. Juoksuharrastuksen hienous on kuitenkin juuri siinä, että kehitystä tapahtuu koko ajan aivan valtavasti. Mutta huomaammeko me sen? Jos jäämme liiaksi kiinni siihen, mihin meidän omasta mielestämme pitäisi pystyä, jätämme ehkä huomioimatta, miten tänään jaksoimmekin juosta kolme lyhtypylvään väliä enemmän kuin viime kerralla. Että viime viikolla keuhkoja repivä mäki menikin tällä kertaa ylös jo paljon helpommin. Tai että askel rullasi jotenkin nyt kevyemmin, keskivartalon tuki piti paremmin ja juoksurytmi alkoi löytyä. Pieniä merkityksellisiä asioita, jotka vievät vähitellen juoksua eteenpäin.

Minulla oli juoksemisessa pitkä tauko, joten olen aloittanut käytännössä alusta uudelleen. Juoksun ja kävelyn yhdistelmällä siis mennään, mutta joka kerta huomaan juoksemisen helpottavan, juoksumatkojen pitenevän ja tekniikan kehittyvän. En siis anna sen turhauttaa, etten enää pysty samaan kuin ennen. En vielä, mutta joka kerta, kun juoksen olen taas askeleen verran lähempänä tavoitettani. Joudun ottamaan huomioon fyysiset rajoitteet, joiden vuoksi aikanaan lopetin juoksemisen. Ihan kaikesta ei enää kannata haaveilla. Järkevällä, maltillisella, mutta pitkäjänteisellä, treenaamisella vastoinkäymiset voi lopulta kuitenkin kääntää voitoksi, niin uskon. Tärkeintä on pystyä taas juoksemaan.

Isoin vahvuuteni on yksinkertaisesti rakkaus lajiin. Motivaatio. Se kantaa pitkälle silloinkin, kun moni muu asia ei kanna. Olen käynyt aiemmin läpi aloittamisen vaikeudet, kehittymisen ilon, pienet onnistumiset, suuret pettymykset, vastoinkäymiset, kivut, uudelleen nousemiset, luopumisen tuskat, irti päästämisen työlään prosessin ja muistot, jotka edelleen saavat hymyn huulille. Ups and downs. Silti olen edelleen sitä mieltä, että juokseminen on maailman paras harrastus ja kaikki sen eteen tehtävä työ vaivan arvoista.

"Jatkan, jaksan vaikka väkisin.

Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.

Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.

Pusken täysii aina vaa. Mun ei täydy vaan mä saan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Teen vastoinkäymisistä voimaa.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan." 

Elastinen: Eteen ja ylös

Juoksuvinkki aloittelijalle: 5 min kävelyä, 5 min juoksua, 5 min kävelyä, toistetaan 3-4 kertaa (45-60 min)

Juoksuvinkki kokeneemmalle harrastajalle: sama treeni, mutta kävelyn tilalla kevyttä hölkkää ja juoksu-osiossa nopeampi vauhti tai ylämäki, lopuksi aina kevyet palauttelut