Törmäsin psyykkisen ravintovalmennuksen koulutuksessani ihan huippumahtavaan termiin, jonka aion ottaa käyttöön myös omassa arjessani: Vatulointivartti! Oululaiset sen tietävät. Vatulointivartti on perinteinen huolihetki, siis ajankohta, jonka varaat säännöllisesti kalenteristasi ikävien asioiden miettimiseen. Kun siirrät päivän aikana mieleen nousevat huolet ja murheet vatulointivarttiin, aikaa ja energiaa vapautuu muihin asioihin. Tätähän pitää kokeilla. Oikeasti.
Ihan erityisen hyvä vatulointivartti on univaikeuksista kärsiville. Yöllä ajatukset tuntuvat usein kääntyvän murehtimiseen. Maailmaa yritetään pelastaa yhdessä yössä, harmillisesti pimeässä peiton alla, kun muu maailma tuntuu olevan vielä kiinni, vaikka olisi niin valtavan paljon keskeneräistä tekemistä (?!). Entäpä jos ensi kerralla toteaisitkin vain: "Ai että tällainen ajatus! Tämähän on taas niitä vatulointivartin juttuja." ... ja siirtäisit sen sitten sinne? Tosi vatuloija voi tietysti vielä kirjoittaa asian ylös pieneen mustaan vihkoseen, ettei se unohdu. Jos se helpottaa nukahtamista niin mikäs siinä? Aika hyvin tämän tyyppiset asiat kyllä muistetaan. Mielemme yksinkertaisesti tykkää murehtimisesta. Se on sille ominaista.
Voi tietysti olla, ettei vartti aina ihan riitä. Olennaista tässä onkin se, että huolille ja murheille on varattu oma aikansa. Niin ne eivät täytä koko päiväämme, yöstä puhumattakaan.
Emme useinkaan voi paljoakaan vaikuttaa siihen, mitä asioita tapahtuu. Myös ensireaktiomme, tunteet ja niiden herättämät ajatukset, ovat usein melko automaattisia. Ei kannata tuhlata kovinkaan paljon paukkuja sellaisiin asioihin, joihin emme voi vaikuttaa. Se, mihin voimme vaikuttaa, on vatulointi: jäämmekö kiinni ikäviin tunteisiin ja ajatuksiin pitkäksi aikaa, pyörittelemmekö niitä mielessämme loputtomasti, paisuttelemmeko niitä? Tässä vaiheessa voisimmekin opetella puhaltamaan pelin poikki. "Hei ei enää! Riittää jo."
Palaavatko ikävät ajatukset? Melko varmasti. Joudumme todennäköisesti vatuloimaan meille tyypillisten asioiden kanssa useampaan kertaan, mutta sen sijaan, että yrittäisimme vältellä niitä, voimme luvata palata niihin sitten taas vatulointivartissa. "Ai sinä taas! Käydäänpäs tämä taas pikaisesti läpi, koska tänään pitää ehtiä vatuloimaan muutakin."
Tykkään vatulointi-termistä siksi, että se antaa vakavalle asialle humoristisen pilkkeen. Ehkä opimme vähitellen ottamaan itsemmekin vähän vähemmän vakavasti? Useinhan vatuloimamme asiat lopulta asettuvat mittakaavaan eivätkä ne enää tunnukaan niin kovin suurilta. Jotkut asiat tietysti ovat suuria, mutta useimmat eivät. On tärkeää osata erottaa nämä kaksi. Muuten jäämme vatulointiimme kiinni silloinkin, kun se ei olisi tarpeellista.
Hyvä keino jäsentää omia ajatuksia ja tunteita on kirjoittaa niistä. Jos läheltä löytyy luotettava ystävä tai vaikkapa työkaveri, kannattaa asioista ilman muuta myös jutella. Toisen ihmisen näkökulma on usein raikas tuulahdus omiin helposti kehää kiertäviin ajatuksiin. Vatulointi ystävän kanssa on sitä paitsi paljon hauskempaa kuin yksin. Usein härkäsestä tuleekin kärpänen, kun sitä hetken purkaa palasiksi. Vaikeammissa asioissa tai jos ympäriltä ei tunnu löytyvän sopivaa juttukaveria, myös ammattiapu voi olla paikallaan. Tärkeintä on, ettei vatulointiin jää kiinni pysyvästi. Pitkään jatkuneena se vie voimavarojamme ja suuntaa huomiotamme pois myös niistä monista hyvistä asioista, mitä elämässämme kuitenkin edelleen on.
Vartti päivässä toivottavasti riittää. Käytetään se tehokkaasti.
