Hyvinvoinnin näkökulmasta hyvä esimerkki on ihminen, joka polttaa tupakkaa, syö liikaa rasvaisia ruokia ja pitää liikunnan harrastamista täysin turhana. Sairauksiin apu löytyy lääkäriltä, jolle omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on toki helppo ulkoistaa. Kaikkiin sairauksiin emme tietenkään voikaan vaikuttaa, mutta aika paljon voisimme tehdä silti itsekin. Ratkaisevaa on, uskommeko omiin vaikutusmahdollisuuksiimme (käynnistävä voima) ja olemmeko valmiita tekemään asioita tärkeänä pitämiemme asioiden eteen (prosessi). Nämä ovat kaksi eri asiaa. Moni uskoo, muttei silti ole valmis toimimaan. Plussat ja miinukset painavat korissa eri verran. Kyse on arvovalinnasta: tämä ei ole minulle tärkeää. Jos kuitenkin asia on tärkeä, mutta epäusko omista vaikutusmahdollisuuksista tai kyvyistä estää toimimasta, kyse on minäpystyvyyden vajeesta.
"Mikään muu ei ohjaa ihmisen tekemistä yhtä paljon kuin hänen oma käsityksensä siitä, mihin hän pystyy." ~Albert Bandura
Minäpystyvyys on aktiivista toimintaa käynnistävä ja ylläpitävä voima. Se vaikuttaa olennaisesti siihen, minkälaisia tavoitteita ihminen itselleen asettaa ja miten määrätietoisesti ja sinnikkäästi hän on valmis tekemään töitä niiden eteen. Hyvin usein ajattelemme, että tekemättä jättäminen johtuu motivaation puutteesta, mutta se on vain yksi selittävä tekijä. Jos ihminen kokee, ettei hänellä ole riittävästi kykyjä ja mahdollisuuksia onnistua, hän ei välttämättä lähde edes yrittämään tai luovuttaa heti ensimmäisten vastoinkäymisten ilmetessä. Minäkäsitys, jossa henkilö näkee omat kykynsä ylikriittisesti ja vähäisempinä kuin ne ehkä ovatkaan, altistaa epäonnistumisen pelolle ja alisuoriutumiselle. Asioita jätetään mieluummin tekemättä kuin otetaan riski, että jotain menee pieleen.
Mistä syystä minäpystyvyyden tunne sitten heikkenee? Ihminen, joka altistuu toistuvasti ikäville ja kivuliaille kokemuksille, kokee vähättelyä, saa liikaa kritiikkiä ja kokee, ettei itse pysty näihin asioihin vaikuttamaan, saattaa yksinkertaisesti vain luovuttaa. Miksi edes yritän, kun ei se kuitenkaan onnistu? Tämän kaltainen sisäinen puhe on erittäin haitallista minäpystyvyyden näkökulmasta, koska asioiden välttely heikentää pystyvyyden tunnetta, mikä taas lisää välttelyä ja niin edelleen. Negatiivinen kierre on valmis.
Huomionarvoista on, ettei ihmisen käsitys itsestä ole useinkaan täysin realistinen. Siksi omalle toiminnalle olisikin hyvä saada ulkopuolisia mittareita ja siitä olisi hyvä saada kannustavaa palautetta. Jos omia kykyjä aliarvioidaan, ratkaisevaa olisi uskaltautua siitä huolimatta yrittämään. Omien pelkojen voittaminen voi olla hyvin voimaannuttava kokemus. Se lisää minäpystyvyyden tunnetta. Epävarman toimijan vahvuutena on sitä paitsi yleensä hyvä valmistautuminen, mistä syystä hän saattaa hyvinkin onnistua yli odotusten.
Minäpystyvyys syntyy omista aikaisemmista onnistumisen kokemuksista, mutta myös toisten samanvertaisten henkilöiden onnistumiset voivat vahvistaa sitä. Jos kerran hänkin onnistuu, ehkä minäkin pystyn siihen. Muut ihmiset voivat auttaa kannustamalla ja antamalla positiivista palautetta. Myös rakentavaa palautetta olisi hyvä saada, koska vain sen varassa opimme kehittämään toimintaamme ja hiomaan taitojamme paremmiksi. Palautteen tulisi kohdistua tekemiseen ja yrittämiseen, ei niinkään pelkkään lopputulokseen. Usein myös pieleen menneestä suorituksesta löytyy paljon hyvää. Mielikuvaharjoittelulla voidaan käydä läpi tulevaa tapahtumaa ja visualisoida omaa onnistumista. Hyvä valmistautuminen lisää minäpystyvyyden tunnetta.
Myös tunnetilalla on iso merkitys. Jännittämistä pystyy helpottamaan syvällä rauhallisella hengityksellä. Samalla voi sisäisellä puheella kannustaa ja rohkaista itseään. Vaikka mielen automaattisesti tuottamat ajatukset olisivat negatiivisia, niiden tilalle voi tietoisesti yrittää ujuttaa positiivisia ajatuksia: Olen tehnyt tämän ennenkin. Pystyn kyllä. Omaa esiintymistä voi korjata itsevarmemmaksi suoristamalla ryhtiä ja korjaamalla asentoa rennommaksi. Nämä ovat kaikki tunnetilaan vaikuttavia taitoja, jotka ovat opeteltavissa. Kenenkään ei tarvitse olla seppä syntyessään.
Itsevarmat ihmiset ovat tutkitusti optimistisempia. He uskovat onnistuvansa eivätkä ota epäonnistumisiakaan henkilökohtaisesti. Epäonnistumiset kuuluvat elämään ja ne on hyvä opetella ottamaan oppimiskokemuksina. On myös hyvä tiedostaa, että vaikka epäonnistuisit nyt, ei se tarkoita, että epäonnistuisit joka kerta. Sinnikäs ihminen yrittää uudestaan, jos asia on hänelle tärkeä. Joskus toistuvat epäonnistumiset saattavat saada meidät oivaltamaan senkin, ettei asia lopulta ollutkaan meille niin kovin tärkeä ja että olimme menossa väärään suuntaan. Korjausliikkeitä saa ja pitää tehdä silloin, kun kokee ne tarpeellisiksi. Myös uuden suunnan määrittäminen on minäpystyvyyttä. Se tarkoittaa, että olemme itse oman elämämme ohjaimissa, vaikkemme välttämättä pystykään päättämään tuulen suuntaa.
Uskotko sinä voivasi vaikuttaa omaan elämääsi? Minkälaisissa asioissa uskot onnistuvasi? Minkälaisissa asioissa taas pelkäät epäonnistumista? Entäpä miten pystyisit vahvistamaan minäpystyvyyden tunnettasi?
Minäpystyvyyden tunne on voimavara, jota voi ja kannattaa kehittää ja hyödyntää matkalla kohti itselle tärkeitä tavoitteita.
