Liikkuvuus on paitsi nivelten liikelaajuutta, myös liikekontrollia eli hyvää lihashermojärjestelmän kykyä liikuttaa niveltä ääriasennosta toiseen. Puhutaan passiivisesta ja aktiivisesta liikkuvuudesta. Aktiivinen liikkuvuus on se liikelaajuus, jolla pystyt tekemään liikkeen omalla lihastyölläsi. Passiivinen liikkuvuus taas on se, johon pystyt ulkoista tukea vasten, esimerkiksi vetämällä käsillä raajaa kohti vartaloa. Ihannetapauksessa nämä eivät ole kovin kaukana toisistaan. Tässä välissä on siis alue, johon pystymme itse hyvinkin aktiivisesti vaikuttamaan.
On siis aivan totta, että liikkuvuuteemme vaikuttaa perimä, nivelten anatomia. Joku saa tässä jaossa paremmat kortit ja lähtökohdat kuin toinen. Se on asia, mille emme voi mitään. Valitettavasti. Samoin emme enää aikuisena pysty vaikuttamaan siiten, jos liikkuvuuden herkkyyskausi lapsuudessa ja nuoruudessa ennen pahinta kasvupyrähdystä jäi syystä tai toisesta hyödyntämättä. Ehkä inhosimme koululiikuntaa tai emme päässeet harrastukseen, josta olisimme tykänneet ja päätimme sitten olla tekemättä mitään. No, emme ehkä tulleet ottaneeksi käyttöön ihan parasta mahdollista potentiaaliamme, mutta entäs sitten? Se ei silti missään tapauksessa ole syy heittää hanskoja naulaan aikuisenakaan.
Käännämme siis kasvomme mielummin niitä asioita kohti, mihin vielä voimme vaikuttaa. Niitä onkin itseasiassa pitkä lista! Säännöllisellä liikkuvuusharjoittelulla pystymme kehittämään nivelten liikkuvuutta, sidekudosten rakennetta, liikkeen hermostollista säätelyä, lihastasapainoa, lihasvoimaa ja liikekontrollia.
Nämä ovat kaikki asioita, jotka parantavat paitsi liikkuvuuttamme, myös liikkeen turvallisuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta muussa liikunnassa. Liikkuvina pystymme käyttämään hyödyksi isompia liikelaajuuksia ja kontrolloimaan liikettä vielä ääriasennoissakin paremmin. Se auttaa tottakai myös ihan tavallisessa arjen aktiivisuudessa, mikä korostuu erityisesti vanhuudessa. Kukapa meistä ei haluaisi lisävuosia itsenäiseen selviämiseen arjen askareissa myös vanhana? Koskaan ei siis ole liian myöhäistä aloittaa, vaikkei meistä enää huippuvoimistelijoita olisi tarkoitus tullakaan. Alkuun pääset vaikkapa näillä harjoituksilla.
Iäkkäille suositellaan erityisesti perinteistä staattista venyttelyä mutta myös aktiivista liikkuvuusharjoittelua voi ja kannattaa tehdä iästä riippumatta oman kehon ehdoilla mahdolliset liikerajoitteet huomioiden. Iän myötä keho kuivuu, joten myös vettä kannattaa juoda runsaasti niin harjoituksen aikana kuin muutenkin. Hyvä nestetasapaino vaikuttaa lihaskalvojen liukuominaisuuksiin ja siten liikkuvuuteen. Ihan kaikilla, mutta erityisesti ikääntyvillä.
Nuoremmille ja keski-ikäisille aktiiviset liikkuvuusharjoitukset kannattaa ottaa perinteisen venyttelyn rinnalle, tai jopa tilallekin. Liikkuvuusharjoituksia voi tehdä 3-4 kertaa viikossa tai lyhyinä annoksina päivittäinkin. Ne voi helposti yhdistää myös muuhun liikuntaan alku- ja loppuverryttelyn yhteyteen.
Aktiivisesta liikkuvuusharjoittelun ja venyttelyn eroista olen kirjoittanut aiemmassa postauksessani Liikkuvuutta ja liikehallintaa.
Vaikkei aina voi tehdä kaikkea, aina voi silti tehdä jotakin. Pienistä puroista syntyy suuri virta. Myös liikkuvuusharjoittelussa.
