Palloprojekti tarkoittaa minulle motivaatiota ja sopeutumiskykyä korona-aikaan. Ei siis mikään ihan pieni pallo... tai siis projekti!
Huomasin jääneeni kiinni ajatukseen "sitten kun koronatilanne helpottaa". Sitten menen kuntosalille ja alan taas panostaa lihaskuntoharjoitteluun, johon minulla ei ole ollut kunnolla motivaatiota kotona. Korona-aika antoi ikäänkuin luvan olla tekemättä sitäkään, mitä kotona aivan hyvin voisi tehdä. Minullahan on liikuntavälineitä kuin XXL-myymälässä. Olen niitä vuosien varrella erilaisissa innostuksen puuskissani kotiin kantanut. Kyse oli siis vain toteutuksesta. "Sitten kun" antoi odottaa itseään.
Vajosin lopputalvesta hetkellisesti synkkyyteen, kun peruin taas kerran keväälle varaamani liikuntakurssit. Ei se "sitten kun" koskaan tule! Kiukutti, suretti ja vähän itkettikin - ikäänkuin voisin omalla kiukuttelullani muuttaa maailmanlaajuista terveystilannetta ja yli vuoden levinnyttä virusta. En voinut. Mutta asennettani pystyin kyllä muuttamaan.
Piti alkaa tarkastella elämää siltä kantilta, ettei paluuta täysin samanlaiseen ehkä enää olisikaan. Mitä minä sitten tekisin? Minkälainen olisi uusi "hyvä normaali"?
Kokeilin viikon ilmaiseksi verkkoliikuntatavarataloa nimeltä Olo.fit. Kokeilujakso ei vaadi muuta kuin kirjautumisen sähköpostilla ja se päättyy automaattisesti, jos ei jatkoa halua ostaa. Helppoa! Minä halusin ostaa jatkoa. Päätin aloittaa palloprojektin.
Ensimmäiseksi piti ostaa pallo. Täydensin siis kotikuntosaliani tällä 10 euroa maksavalla sympaattisella sisustusesineellä, joka vie aivan valtavasti tilaa ja seilaa vanhan talon kaltevia lattioita sinne ja tänne. Lisäsin Fitball-jumpan Olo.fit-sivustossa suosikiksi, mistä se on helppo löytää. Päätin, että lauantai on pallojumppapäivä. Siitäpä se sitten lähti.
Olen joskus vuosia sitten kokeillut Fitball-tuntia ja tiesin, että se on hauskaa. Raskata, mutta hauskaa. Viattoman näköinen pallo kätkee lopulta sisäänsä pirullisia ominaisuuksia, jotka polttavat reisilihaksia ja haastavat kehonhallintaa ihan tavallisissakin lihaskuntoliikkeissä tavalla, johon perusjumppari ei ole osannut varautua. Juuri siinä onkin lajin hienous. Se on erilaista.
Silloin, kun halutaan opetella eroon vanhoista tavoista ja "sitten kun" -ajattelusta, tarvitaan nimenomaan jotakin erilaista. Uuden asian opettelu motivoi. Siinä on sopivasti haastetta myös aivoille.
Seuraavaksi pitää luoda uusi tapa. Säännöllisyys on yksi liikuntamotivaation kulmakivistä. Tarvitaan siis toistoja. Paljon toistoja. Aluksi se vaatii päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa. Tutkimusten mukaan tekeminen muuttuu kuitenkin tavaksi keskimäärin kahdessa kuukaudessa ja sitten kun tapa on muodostunut, ei tekeminen olekaan enää siitä kiinni, huvittaisiko tänään vai ei. Ainahan tämä lauantai on ollut pallojumppapäivä.
Tutkija B. J. Fogg ohjeistaa lisäksi ankkuroimaan uuden tavan johonkin tuttuun rutiiniin, mitä teet jo nyt. Päätät siis ensin, milloin aiot tehdä tietyn asian ja mikä merkki saa sinut tekemään sen. Minä käytän merkkinä isoa vihreää palloa nurkassa. On yksinkertaisesti mahdotonta sulkea silmiään etukäteen sovitulta lauantaijumpalta, jos se suorastaan hyppää silmille.
Kaivan verkkarit kaapista ja pistän Fitball-jumpan pyörimään. Sillai kai. Kivaahan tämä on. Yhtään ei huvittaisi tehdä 30 minuutin pallojumpan jälkeen 30 minuutin käsipainotreeniä, mutta koska olen sen siihen jo ankkuroinut, kaivan kiltisti myös salihanskat ja käsipainot esille pallojumpan päättyessä. Ja tykkään siitäkin.
Verkkopalvelussani kaikki tallenteet ovat maksimissaan 30 minuutin pituisia. Suhtauduin siihen aluksi epäluuloisesti (kuten selvästikin kaikkeen totutusta poikkeavaan), mutta todellisuudessa 30 minuuttia on juuri niin lyhyt aika, ettei treenin väliin jättämiselle yksinkertaisesti voi keksiä tekosyitä. Juuri tällaisilla pienillä valinnoilla rakennamme lopulta liikkuntamotivaatiomme. Eipä siihen paljoa tarvita. Ei välttämättä sitä jumppapalloakaan.
Motivoivaa ja liikunnallista kevättä!
