Kello käyntiin! Miten kauan sinulla menee, kun syöt lounasta? Entäpä välipalaa? Hitaamman syömisen nyrkkisääntönä on, että käyttäisimme varsinaiseen ruokailuun vähintään 25 minuuttia ja välipalaan vähintään 15 minuuttia. Onnistuuko? Ei ole väärin laskea välillä aterimia alas ja vähän fiilistellä ruokaa. Tuoksuja, makuja, värejä, muotoja ja kattausta. Oikeastaan he, jotka kuvailevat ruoka-annoksia sosiaaliseen mediaan, ovat oikeilla jäljillä. Sekin nimittäin hidastaa syömistä.
Mitä pidempään vietämme ruoan äärellä, sitä enemmän annamme kehon luonnollisille kylläisyyssignaaleille aikaa tulla. Kylläisyyden tunne tulee aina vähän viiveellä. Sen olet varmasti jo huomannutkin. Rasvakudoksesta erittyy leptiini-hormonia ja aivot saavat viestin, ettei enempää ruokaa enää tarvita. Nopea hotkija on tässä vaiheessa jo syönyt itsensä ähkyyn.
Hitaammalla syömisellä on monta merkitystä. Aloitetaan vaikkapa ruoan pureskelusta. Jotta ruoka voisi edetä vatsasta ohutsuoleen, sen pitää olla jo kokolailla nestemäisessä muodossa. Voimme helpottaa vatsan työtä pureskelemalla ruoan huolellisesti jo suussa. Se, mitä emme tee pureskelemalla, vatsa joutuu tekemään joka tapauksessa. Ruoan työstäminen vatsassa saattaa joskus tuntua vatsavaivoina. Jos näin on eikä kyse ole jonkin itselle sopimattoman ruoka-aineen imeytymisongelmasta, hitaampi syöminen voi auttaa.
Hidas pureskelu vaikuttaa itseasiassa myös ruoan makuun ja maukkauteen. Hotkija harvoin huomaa vivahteita, jotka tulevat esille ruoasta vasta huolellisen pureskelun myötä. Osa nauttii ruoan mauista enemmän kuin toinen, mutta kaikille meille ruoalla on jotakin merkitystä. Osa tykkää ruoan suutuntumasta, osa herkullisista tuoksuista ja osa suussasulavista mauista. Hitaampi syöminen on ruoan äärelle pysähtymistä, syömisen tiedostamista ja siitä nauttimista. Joskus syömiseen liittyy myös erittäin tärkeä sosiaalinen puoli: tapaamme läheisiä ihmisiä ruoan äärellä ja nautimme jaetusta ruokailukokemuksesta ja toistemme seurasta. Joskus varaamme itsellemmekin pienen herkutteluhetken.
Emme siis syö pelkkiä energia- ja suojaravintoaineita pysyäksemme hengissä, vaikka se syömisen perimmäinen syy onkin. Syömme ruokaa. Miksi emme siis antaisi syömisellemme aikaa ja ruoallemme arvoa aina silloin, kun se on mahdollista?
Aina ei ole. Pikalounas töissä kokousten välissä. Välipala autossa matkalla seuraavaan kohteeseen. Puolihuolimaton hedelmä, jonka nappasit mukaan kiireessä. Välillä syöminen joustaa elämän mukana ja sekin on ihan normaalia. Jos niin käy kuitenkin aina, on syytä pysähtyä miettimään, mitä asialle voisi tehdä.
Voit aloittaa yhdestä ateriasta päivässä, jonka tiedät ehtiväsi syömään rauhassa. Kello käyntiin! 25 minuuttia isompaan ateriahetkeen tai 15 minuutin välipalaan. Onnistuuko? Aluksi voit joutua ihan tarkoituksella hidastelemaan, mutta juuri sillä tavalla opit, miltä hitaamman syömisen pitäisi tuntua. Kun opimme hidastamaan, opimme samalla myös monenmoista itsestämme. Ennen kaikkea sen, milloin olemme syöneet tarpeeksi, mikä on ensiarvoisen tärkeä taito syömisen luonnollisessa hallinnassa.
Miltä sinun ruokasi tänään maistui, tuntui, tuoksui? Hidastamalla sen huomaat.
