Nuorempana asuin meren rannalla ja rakastin merta. Rakastan edelleen. Ihminen voi lähteä meren rannalta, mutta meri ei koskaan lähde ihmisestä. Meri on kuin elämä itse. Tyynet ja myrskyt siinä vaihtelevat. Kun olin surullinen tai vihainen, menin merenrantaan. Välillä tuuli puski sellaisella voimalla, että sitä vastaan piti kaikin voimin ponnistella. Seisoin rantakalliolla, annoin myrskyn riepottaa ja kyyneleiden hukkua sateeseen. Omat tunteet tempoivat tuulen tuiverruksessa ja rauhoittuivat lopulta myrskyn lailla. Kauniina ja aurinkoisina päivinä meri oli tyyni ja valo kimmelsi laineilla. Lokit kirkuivat jossain kauempana. Meren tuoksu tuntui kodikkaalta ja sydän läikähteli onnesta. Meri 💙
Kun muutin sisämaahan, aloin samoilla metsissä. Huomasin, että metsässä mieli rauhoittuu ja sielu lepää. Luonto muuttuu joka ikinen päivä ja vuodenaikojen vaihtelut pystyy luonnossa aistimaan kaikin aistein. Esimerkiksi nyt elokuussa illat viilenevät, vaikka päivisin voi vielä tuntea ripauksia kesän lämmöstä. Luonto valmistautuu vähitellen syksyyn ja siellä täällä kesän loputon vihreys alkaa jo saada rinnalleen muita maanläheisiä värejä. Lintujen viserrys on hiljentynyt. Sienet ja marjat kutsuvat liikkumaan luonnossa ja keräilemään luonnon antimia. Myös pelloilla on sadonkorjuun aika. On aika kerätä talteen ja päättää taas yksi kasvukausi, vuodenkierto ja yksi ihana kesä. On aika siirtyä syksyyn. Pidän itse kovasti näistä välivaiheista. Kesän lämpö, ilo ja energisyys ovat minulle ehkä jopa vähän liikaakin. Pidän elokuun pimenevistä illoista ja seesteisyydestä luonnossa. Elokuu on ihanaa aikaa lähteä kävelemään metsään ja aistimaan myöhäiskesän luontoa väreineen ja tuoksuineen. Metsä 💚
Tutkimusten mukaan luonnossa liikkumisen psyykkisiä terveysvaikutuksia ovat muun muassa mielialan kohentuminen, stressitason aleneminen, virkistyminen ja rentoutuminen. Luonnossa myönteisten tunteiden kokeminen lisääntyy ja vastaavasti epämiellyttävät tunteet vähenevät. Luonnossa liikkumisen on todettu vähentävän myös masentuneisuuden oireita. Voit lukea luontoliikunnasta lisää vaikkapa tästä UKK-Instituutin artikkelista.
Korona-aika lisäsi retkeilyn ja luonnossa liikkumisen suosiota. Osa ihmisistä löysi varmasti tuolloin uuden loppuelämän harrastuksen, joka ei vaadi oikeastaan muuta kuin lähtemistä liikkeelle. Kaikki muu löytyy luonnosta. Monilla meistä hyviä retkikohteita löytyy jo ihan lähimaastosta ja myös pidemmille vaelluksille löytyy erinomaiset puitteet kotimaasta. Esimerkiksi kansallispuistoja on Suomessa useita ja niistä löytyy tietoa Luontoon.fi-sivustolta. Ei siis tarvitse mennä vanhan sanonnan mukaan merta edemmäs kalaan. Ja kyllä! Myös hyviä kalastuspaikkoja löytyy sekä läheltä että kaukaa aina Lapin huikeista joista lähimaaston leppoisiin järvenpoukamiin ja meren ulappaan.
Luontoliikunnan hienous on sen helppoudessa ja monipuolisuudessa. Tärkeintä on pitää aistit avoimina ja tarkkailla luontoa. Vuodenkierto opettaa, että kaikki muuttuu lopulta koko ajan. Joka hetki on arvokas. Luonnossa on muuttuvaa kauneutta, kesän iloa, syksyn haikeutta, talven rauhaa ja keväällä taas uudestisyntymisen riemua. Eikä yksikään näistä ole toista parempi tai huonompi, vaan pelkästään erilainen. Ihana rakas luonto ❤️
