Pitäisikö herkuista kieltäytyä kokonaan hyvinvoinnin näkökulmasta? Ei tietenkään. Saadakseni pontevuutta sanoilleni, lainaan tässä myös ravitsemusasiantuntija Jonna Heinosta ja hänen kirjaansa Tunne syöminen. Herkuttelu on osa rentoa syömisen taitoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia siinä missä pääosin terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä määrä unta. Sillä voi olla lopulta psykologisesti ja sosiaalisesti hyvinkin iso merkitys hyvinvointiin verrattuna tiukkaan ruokakontrolliin, "ikuiseen" laidutuskuurilla oloon ja siihen ikävä kyllä usein liittyvään kielteiseen kehonkuvaan. Jos kontrollista irti päästäminen tuntuu pelottavalta, muista tämä: Jos oikeasti haluamme pysyviä muutoksia ruokavalioon, se onnistuu helpoiten tavalla, joka tuntuu miellyttävältä ja luonnolliselta. Pysyvyys on tässä avainsana. Pienillä askelilla jaksaa pidemmän matkan kuin vimmatusti harppoen. Pätee myös syömiseen. Kitukuurit harvoin kestävät.
Yleisin syy herkuttelun rajoittamiseen on painonhallinta. Kysymys on kuitenkin herkuttelun määrästä ja useudesta, ei niinkään yksittäisestä herkkupalasta. Pieni pala kakkua tai suklaapatukka silloin tällöin ei kaada muuten hyvää venettä, mutta toki jos herkuttelusta tulee päivittäinen tapa, se alkaa useimmilla meistä näkyä vyötäröllä. Liiallisena herkuttelu menettää myös merkitystään sellaisena pienenä piristyksenä ja erityistilanteiden juhlistajana, miksi se alunperin on tarkoitettu. Siitä tulee ihan arkista ja tavallista. Blaah?! Jos siis haluat aidosti arvostaa herkuttelua, se kannattaisi rajoittaa tiettyihin erityishetkiin.
Yksi hyvä keino lisätä herkkujen arvostusta on yhden herkun taktiikka. Tarjotuista herkuista valitaan omalle lautaselle vain yksi. Kuulostaako mahdottomalta? Siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan aina sen itselle kaikkein mieluisimman. Esimerkiksi pulla on terveellisempi kuin täytekakun pala, mutta usko minua: yhden herkun taktiikasta on paljon helpompi pitää kiinni, jos valitset aina sen kaikkein parhaimman palan. Toki se voi olla pullakin! Valittua herkkua keskittytään maistelemaan todella hitaasti ja nautiskellen. Eikö vain olekin ihanaa? Maku viipyilee vielä hetken kielen päällä ja otat siitä kaiken irti. Tämä jos mikä nostaa herkun arvoa.
Entä sitten, jos kuitenkin haluaisit kieltäytyä tarjotuista herkuista? Olet juuri aloittanut herkkulakon tai tiedät, että saat vatsanväänteitä. Kyllä, jotkut ovat herkkävatsaisia ja sitäkin tulisi kunnioittaa. Saako tarjotusta herkusta kieltäytyä? Kyllä saa, sanoo ravitsemusasiantuntija Jonna Heinonen. Voit aina sanoa esimerkiksi, että onpa ihanan näköistä, mutta ei kiitos, olen juuri nyt herkkulakossa. Helppoa, eikö niin? No ei todellakaan!
Suomalaiseen kahvittelukulttuuriin kuuluu olennaisena osana kursailu, jossa ei heti liian innokkaasti rynnätä herkkujen kimppuun ja siihen liittyvä ystävällinen, mutta ponteva tuputtaminen, jossa vieraalle tarjotaan kaikkea pöydässä olevaa ja kehotetaan useaan kertaan vielä ottamaan lisää. Parhaimmillaanhan tässä ei ole mitään ongelmaa. Olipas mukava vierailu, ihania herkkuja ja oikein kunnon ähky! Mutta jos todella haluat kieltäytyä, sekin menee helposti kursailun piikkiin. Pitää olla siis kohtelias, mutta määrätietoinen.
Kirjassa Tunne syöminen painotetaan, että jokaisella on oikeus päättää omasta syömisestään tai syömättä jättämisestään. Saamme olla ruoan suhteen vähän itsekkäitäkin, yhtä itsekkäitä kuin 3-vuotias, joka puristaa tiukasti suunsa kiinni kieltäytyessään tarjotusta lusikasta. Se, että päätämme itse, on osa syömisen taitoa ja positiivista ruokakontrollia, siis sitä, että olemme itse oman syömisemme ohjaimissa. Tarjotusta ruoasta tai herkusta kieltäytymisen ei pitäisi koskaan loukata ketään eikä se välttämättä niin teekään, kunhan vain uskallamme kokeilla. Myönnän, tämä ei ainakaan minusta tunnu yhtään helpolta! Siksi se on minulla ruokaopintojeni oppiläksynä.
Herkuttelun taitoakin voi siis opetella. Hyvään alkuun pääsee, kun asiaan alkaa ylipäänsä kiinnittää tietoista huomiota ja tarvittaessa omia toimintatapoja voi myös lempeästi tuuppien kyseenalaistaa. Aiempi kirjoitukseni Ei kiitos, olen jo kylläinen käsitteli kylläisyyden tunteen tunnistamista, mikä on olennainen osa herkuttelun taitoa.
Miten sinä herkuttelet? Ja miltä se sinusta tuntuu? Oletko sinut herkuttelusi kanssa? Ohjaatko itse valintojasi?
Hyviä valintoja ja suussasulavia herkutteluhetkiä sinulle!
